Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Kaipaus

Hiljaa leijuvat siemenkodat
perhoset kuin leikkisivät niillä
torvikukista yli tiukkuva mesi
vierelläni solisee valonkaari  
sininen lehtisade suhisee

           En ole ennen noussut tuulen matkaan
                    en nähnyt pilvissä hevosten laukkaa
                  
horisonttia missä mustekalat taistelevat
                     puita joiden kukat täytyy laulaa uneen

Vuoret piirtyvät tummina
revontulten laineita vasten
töyhtöt keikkuvat apinoiden päissä
lyhtyinä kapenevan vuoripolun
korkealla kirkuu kotka
se liitää edelleni mutkan taa

           En ole ennen nähnyt noin pientä mökkiä
hahmoa vastaanottamassa käsivarrelleen kotkaa
      
en silmiä jotka tulisina liekehtivät
                            ovi perässään sulkeutuu

Vuorimökin ikkunalla
valaisee valunut kynttilä  
eteisestä vuoren sisään
aukeaa avarat sielunsalit
kurkin ja kaipaan
                  pääsenköhän koskaan  



Ovi avautuu.


-Katriina Uski

Annetut kommentit

Vahvoja kielikuvia tässä runossasi. Erinomaisesti kuljetettu tunnelma. Runoon tuo viimeinen säe on ehkä tärkeä tai sitten ei. Jos tämä olisi proosaa, se ei olisi.
Tämä runo edustaa ajatonta kauneutta. Se sisältää myös tarkoin punnittuja säkeitä, mikä tekee lukemisesta nautinnollista. Sisältö ja muoto ovat kohdallaan.
Elävää ja soljuvaa sanankäyttöä.
Aivan järkyttävän kummallisen hyvä runo. Maagista sadunomaista taikaa. (hullun houretta) Sanoisivat
ne jotka eivät tunne ihmisen salaperäisyyttä.
Pokkaus ja kumarrus taidoillesi.Tämä osu ja uppos :) Upea kerrassaan kaikkinensa.Kiitos tästä.5 p
Sujuvaa ja soljuvaa tekstiä tosiaan.
Jännä miten piirsi selkeitä kuvia mieleen, se on meikäläisen mielestä hyvän teksti merkki. Kiitän.
Kaunis kiitos kommenteistanne!
Hienoa maalailua ja tunnelmointia. Loppulauseen melkein jättäisin pois tai sitten lisäisin siihen jotain ja poistaisin pisteen perästä. Jotenkin tulee mieleen Avatar-elokuva.
Kiitos!
Alku hyvin keijukaismainen. Ollaan astuttu jonkin toisen olennon tietoisuuteen. Synesteettistä: valo solisee. Personifioituja luonnon kohteita perhoset ja puiden kukat. Meditatiivistä valveunta, joka johdattaa kohti syvempää tietoisuutta.
Kiitos kommentista.
Aivan upea runo tämä. Sanataidetta parhaimmillaan.
Kiitos!
Kauniita kielikuvia ja taitavaa maiseman luomista! Erityisesti tykkäsin säkeistä 'Vuoret piirtyvät tummina / revontulten laineita vasten'. Jotenkin kolahti. :)
Kiitän
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.06 (16 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty