Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Aalto

Ja
minä
typerä
idiootti minä
kuinka helvetin vahvaa
olen leikkinyt tämän koko
ajan kuinka vaikeaa on olla
kerrankin heikko ja itkeä jollekin
kun vain kaipaisi jotain vapahdusta
jostain joltakin että ottaisi tämän pois
sitä haluaa ottaa kaikki maailman lääkkeet
ja mennä anomaan paikkaa keroputaalle rukoilla
pakkopaitaa ja lisää lääkkeitä lobotomiaa ja muuta
suunnaton himo päästä taideterapiaryhmän jäseneksi
tämä on niin vaikeata kasvaa tuhat vuotta vanhemmaksi
alle kahdessa kuukaudessa nähdä oma kuvajaisensa peilistä
ja jopa itse huomata kuinka ryvettyneeltä näyttää näyttää siltä
miltä tuntuukin eikä tunne kuitenkaan paljoa mitään merkitsevää
ja kuinka hengittäminen ahdistaa ja pulssi heittelee miten haluaa eikä
itse voi tehdä yhtään mitään estääkseen näitä tunteita joita sisällä pitää
ne tulevat ulos väkisin vaikka ei haluaisi kokea tuntea niitä ollenkaan
kun haluaa vain unohtaa vaikka tietää sen mahdottomaksi ja jopa
typeräksi sillä niidenhän pitäisi päästä ulos tulla se on totta
jokainen kyynel on itkemisen arvoinen eikö sen niin pitäisi
mennä ja olla tämä pimeä on niin paksua ja tasaista ja
tunnen että siihen voin kadota jos haluan tai jos
päästän irti pitääkö ihmisen kuitenkin jossain
välissä antaa itsensä hajota voiko minut
rakentaa sitten uudelleen tuleeko
minusta parempi vahvempi
onko totta että minä
olin onnellinen
joskus
entä tämä
kipu helpottaako se
pitääkö paikkaansa että:
"mikä ei tapa se vahvistaa"
voiko se todella oikeasti olla niin
ja nyt minä olen huomannut surun muodon
se on aaltoja suuria laineita joilla on korkeat
huiput ja matalat kohdat paljastavat pohjan aina
eikä koskaan tasaista ja keskikohdat on vain hetkellisiä
katoavaisia pieniä olemisen tiloja ja minä olen jatkuvassa
liikkeessä kahden ääripään välillä enkä löydä enää suuntaa
ja kuinka minulla on niin paha olla ja kuinka minulla on niin kova
ikävä äitiä ennenkaikkea aikaa aikaa ennen kuolemaa ja se sattuu
kun tietää ettei sitä saa takaisin vaikka olisi valmis maksamaan siitä
kuinka suuren hinnan tahansa oman elämänsä niin että kaikki olisi taas
tasapainossa ja harmoniassa sitten on se suuri halu uskoa että tällä kaikella
on oma merkityksensä että kyllä tämä tästä vaikka ei kuitenkaan usko siihen
eikä oikeasti edes halua pelkää sitä että jos pysähtyy ja antaa kaiken olla
kadottaa liikkeen voiko sitä ilman edes olla jos pysähdyn niin jatkanko
olemassaoloani voiko niin tapahtua jos liikunkin vain siinä pelossa
että liikkeen myötä katoan että liikkeen myötä menee minuuskin
ja se yksi kusipää joka koko ajan väittää rakastavansa enkä
minä usko koska luulen että valehtelet että et sinä tekisi
tätä minulle jos oikeasti rakastaisit minua ei rakkaille
tehdä tällä tavalla ja silti väität rakastavasi vaikka
tietää ettei se oikeasti eikä se oikeasti ole
mahdollista liikaa on sanottu liikaa on jo
tehty ja tekemättä jätetty niitä asioita
jotka oikeasti olisi pitänyt tehdä
voinko enää koskaan ikinä
kun minä olen unohtanut
että miltä se tuntui
miltä tuntui
rakastaa
rakastinko
koskaan
oikeasti
edes
sinua?

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Jari Juvani

Annetut kommentit

taas typo, jari.. "koskaaan". joo. ekaan aaltoon oli vaikea päästä kiinni, toinen oli taas huomattavasti parempi. kyllä tää on silti pirun hyvä, propsit visuaalisuudesta. vaikka kyllähän noi aallot vois kattoa tisseiksikin.. höhö.
tämä oli niin hyvä, mutta muotoa ajatellen tämän tietysti kuuluisi loppua kuten alkoi? vähän alkoi loppua kohden myös väsähtää.
Mahtavaa, tämä on todella hieno. Lopetus tosin on aika tylsä, tavallinen. En tiedä miksi minullakin tuli tissit mieleen, se kieltämättä vähän häiritsi, aallot voisivat olla jotenkin aaltomaisempia. Joo mutta nelonen tästä täytyy antaa.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (3 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty