Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Riveillä

Miksi kirjoitamme
arastavin käsin
katkonaisia lauseita
avoimia niteitä
pohjattomaan kokoelmaan

Toistamme loputtomiin
viettävän runon iätöntä kudelmaa
saman arkin viiltävää reunaa
jossa sanoja on vain yksi
ja ainoa lause - sen menettämisen pelko

Miksi taitamme
samaa sivua
huulemme riveillä viipyillen
rinta musteesta tahroilla
aina uudestaan, uudestaan
siihen humalluttavaan tarinaan
jossa viimeinen luku
jää luonnoksiin
ja rakkautta suurempaa
on vain kaipuu


-Markus Kuuranta

Annetut kommentit

Kysyt ja kyseenalaistat tavalla joka saa ajattelemaan. Hieno tunnelmakin tässä on. 4p
Samaa mieltä, hieno herkkä tunnelma. Pidin erityisesti säkeestä "saman arkiin viiltävää reunas, jossa sanoja on vain yksi..."
Hieno runo josta pidin taitavaa Suomen kielen käyttöä lopusta olen eri mieltä 4p.
Hyviä kysymyksiä. Ihmisellä on monenlaisia selkeitä tarpeita mutta myös paljon selittämätöntä kaipuuta.
Tässä runossa on liikaa adjektiiveja ja kirjoittamista.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.67 (6 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty