Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

LAPSUUTENI JOULU

LAPSUUTENI JOULU

Kotini oli köyhä, isäni ja kaksi veljeäni kävivät hevosen kanssa metsätöissä.
Mutta jouluksi he tulivat kotiin ja toivat 50 kg säkin ruisjauhoja 5 kg vehnäjauhoja.
Niistä äitini leipoi komeat leivät ja vehnäset.
Osa leivistä kirjailtiin veitsellä ja lusikalla ja vehnätaikinasta tehtiin joulukuuseen pieniä rinkeleitä ja ässiä.
Äitini laittoi joulun edusviikolla ison tynnyrin joulukaljaa.
Siihen laitettiin maltaista ja ruisjauhoista uunissa paistettu imellos, humaloita, katajan marjoja ja vähän hiivaa.
Siitä tuli erittäin hyvää, jota kaikki naapuritkin kehuivat, kun heille sitä tarjottiin.
Sitten jouluaattona isä haki kuusen, joka koristeltiin kynttelöin ja paperisuikalein ja karamellein sekä pullataikinasta tehdyin koristein.
Tuona jouluna toi veli kuusenlatvaan tähden ja hopea lankaa, sekä ilmapallon, joka kuitenkin räjähti oltuaan hetken lämpimässä.
Sitten käytiin joulusaunassa, jonka jälkeen syötiin runsas ateria.
Lipeäkala oli kotona tehtyä, lanttulaatikko, perunat ja riisipuuro sekä sekahedelmäkeitto kuului hyvän paistin kera juhlapöytään.
Kerrankin sai syödä vatsansa täyteen ja harvinaisen hyviä ruokia.
Jos muulloin syötiin yksinkertaisia ruokia, niin jouluksi kuitenkin saatiin herkkuja.
Vielä tehtiin suuri määrä riisipiirakoita jouluksi.
Veli antoi minulle elämäni ensimmäisen joululahjan, punaiset silkkiset lettinauhat.
Oi kuinka se oli suuri lahja mielestäni. Sitten veljeni oli tilannut jonkun joulupaketin, jossa oli monenlaisia lehtiä ja pilakuvakirjoja.
Se oli valtavan hieno joulu mielestäni.
Aamusella noustiin aikaisin joulukirkkoon.
Isä valjasti hevosen, laittoi ison aisakellon reen aisaan, sitten veli otti ohjakset ja äiti sisko ja minä asetuimme reen perään, veli etuistuimelle ja lähdettiin ajelemaan kaupunkiin.
Lumisessa metsässä kierteli hevostie ja väliin ajettiin viimaisella järven jäällä.
Kaupunkiin päästessä hevosia oli kertynyt jonoon ja useat kulkuset ja aisakellot helisivät kilpaa.
Kirkon alttari oli verhoiltu punaisella sametilla ja papit oli koreissa vaateissa ja kun urut alkoi pauhata, oli juhlan tuntu suorastaan valtava kun yhdyimme jouluvirteen.
Sitä joulua en unohda koskaan

TT


-Kari Turkia

Annetut kommentit

Yhteystiedoistasi selvisi, että julkaiset äitisi kertomusia hänen luvallaan. Hienoa, että menneen ajan joulut elävät teksteinä. Näitä on "terveellistä" lukea tänä aikana kun joulu on markkinajuhla ja "laps hankeen hukkuu unhoittuu..." Ja hienoa, että tallennat äitisi tekstejä tänne muidenkin luettavaksi. Kiitos!
Hyvä teksti, jolla on myös kulttuurihistoriallista arvoa.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (2 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty