Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Kaikkeni annoin

Paisuva putous,
Andien mainingeilla,
rakkautta,
edenin puutarhassa,
tiedän olevani,
juuri se sinulle,
mitä jalkasi,
eivät voi koskettaa

Lunta pakoon,
tuntureilta,
polvet syliin,
sisäelinten alle,
tiedän tunnen sinut,
paremmin kuin taskusi,
unohdu,
putoa syliin

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Sami Salminen

Annetut kommentit

Ystävän syli lämpöinen keskellä kipujen.
Jos pilkuista saa sanoa, vaikka on itse kovin taitamaton niiden kanssa, niin minua häiritsee kun jokaisen säkeen jälkeen on sellainen. Pikkujuttu periaatteessa, mutta niihin pysähtyy helposti. Muuten herkkä runo kuitenkaan olematta mitään lässynlässyä.
Nyt joku muukin valittaa pilkuista! Niiden tarkoitus ei ole vaikeuttaa lukemista vaan antaa jotakin uutta ja minusta nämä runot keikkuvat ääripäiden rajalla. Lopetus on kaunis, siksi runo kantaa. Oikeastaan toinen säkeistö on hyvä. Ensimmäisessä on hieman persoonattomia aineksia.
Parasta tässä, niin kuin aikaisemmissakin runoissa on mielestäni omalaatuinen rytmi, joka on samalla lakonisen tarkkaa, rummuttavaa ja riemastuttavan tuoreen tuntuista, mukaansa tempaavaa. Minä hyväksyn nuo pilkut, sillä ne vahvistavat rytmiä. Pisteet puuttuvat kokonaan. Tulee tunne, että se on runoilija, joka liikuttelee pilkkuja ja pisteitä, eivät ne omavaltaisesti hypi.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (5 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty