Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Mitä on runous?

Minulle on muotoutunut selkeä käsitys siitä, mitä runous merkitsee ja pitää sisällään. Olen kuitenkin miettinyt pitkän aikaa, miten selittäisin toiselle ihmiselle, mistä runoudessa omasta mielestäni on oikeastaan kyse. Olen myös yrittänyt tätä muutamaan otteeseen. Se on vaikeaa, vaikka toinen osapuoli olisikin kiinnostunut asiasta, ja siinä helposti tukeutuu erilaisiin ympäripyöreisiin kuvailuihin, jotka eivät hyödytä mitään. En halua semanttisesti tai filosofisesti määritellä runoutta käsitteenä, vaan haluan keksiä tavan selittää oman ymmärrykseni asiasta toiselle ihmiselle, niin että hän tajuaisi, mitä ajan takaa. Olen päätynyt tällaiseen vertaukseen:

Runous on hiukan samanlaista touhua kuin ihmisten lisääntyminen.

Enkä nyt siis tarkoita varsinaista aktia, vaan nimenomaan lisääntymistä lisääntymistarkoituksessa. En myöskään aja takaa vertausta "suurimpaan luomistyöhön, johon ihminen pohjimmiltaan kykenee". Tarkoitan asiaan liittyvää perusbiologiaa.

Kun kaksi ihmistä lisääntyy keskenään, sen tuloksena syntynyt lapsi on jotain ainutlaatuista, uniikkia – jotain, mitä ei ole ennen ollut. Se on ainutlaatuinen yhdistelmä kahden yksilön geenien alleeleja. Suvullisessa lisääntymisessä näiden kahden yksilön ominaisuudet sekoittuvat, ja niiden pohjalta syntyy jotain muuta, mikä on samankaltaista kuin ne itse, mutta silti erilaista.

Runoudessa sen sijaan sanat menevät naimisiin keskenään ja lisääntyvät. Niiden sisältämät merkitykset, käsitykset, kulttuuriset viittaukset ja konnotaatiot sekoittuvat ja tuloksena on, edelleen, jotain, mitä ei ole aiemmin ollut. Sanat luovat runoudessa toistensa avulla uusia merkityksiä.

Tätä voi tapahtua myös muussa kielenkäytössä ja kirjallisuudessa, niin puhekielessä kuin kirja- tai yleiskielessäkin, mutta näissä yhteyksissä on hirveän paljon sääntöjä sen suhteen, ketkä saavat mennä naimisiin keskenään ja hankkia lapsia. Tästä syystä sekoittumisen tapahtuminen moisessa ympäristössä onkin paljon, paljon hankalampaa, ja sitä tapahtuu harvemmin. Tämä ei tietenkään ole huono asia, vaan sääntöjen olemassaololle toki on syynsä. Runoudessa ei kuitenkaan ole mitään sääntöjä tämän suhteen. Myöskään moniavioisuutta ei ole kielletty. Ei ole mitään estettä sille, että viisikymmentä sanaa olisivat keskenään ristiin naimisissa, hankkisivat neljäsataa lasta, ja samalla harrastaisivat villiä ja suojatonta ryhmäseksiä myös muiden kumppaneiden kanssa.

Näin sanat laajentavat runoudessa kieltä ja sen sisältämiä merkityksiä, luovat uusia käsitteitä ja pelehtivät keskenään iloisesti, välillä myös pitäen hauskaa. Runoilijan tehtäväksi jää toimia sanayhteiskunnan sukupuolipoliittisena pääjohtajana, joka määrittelee, ketkä parittelevat keskenään. Hänen lisääntymispoliittinen suuntaumuksensa on tietenkin hänen oma asiansa. Hän voi olla liberaali tai konservatiivi, diktaattori tai presidentti, vallankumouksellinen tai kukkahattutäti.

Asiassa on kuitenkin myös se toinen puoli. Kuten ihmistenkin välisessä toiminnassa, kaikkien sanojen ei välttämättä kannata hankkia lapsia tai ruveta ylipäätään minkäänlaiseen suhteeseen keskenään. Jotkut voivat myös olla lisääntymiskyvyttömiä, ja mikäli kyse on vain hauskanpidosta, niin toisinaan pelkkä seksikin saattaa olla hiukan huonoa. Voidaan myös esimerkiksi keksiä sanoja, jotka eivät tarkoita mitään. Runoilijan täytyy olla aikamoinen lyyrinen geeni-insinööri luodakseen tällaisten pohjalta jotain uutta tai hyödyllistä, vaikka loppujen lopuksi sekin on mahdollista. Ai niin, ja jos jotkin sanat yrittävät lisääntyä täsmälleen samassa paikassa, samaan aikaan, samalla tavalla ja käyttäen samoja juhannustaikoja kuin joskus ennenkin ovat tehneet, saattaa tällöin syntyä niin kutsuttu kliseenpoikanen, koska suuri geenipoolin diversiteetti on sekä kulttuurista että biologista rikkautta.

Runoissa olevien sanojen muodostamien uusien merkitysten selvittäminen taasen vaatii usein aikamoista harjaantumista perinnöllisyystieteen ja sukututkimuksen suhteen. Tätä kutsutaan muissa tieteissä hienosti runon "tulkinnaksi". Jotkut väittävät, että sitä voidaan tehdä miten tahansa, ja näin saatetaan opettaa jopa lukiossa. Todellisuudessa se on tiukkaa tiedettä, jonka onnistumiseen tarvitaan aikaa, hermoja, kokemusta ja ammattitaitoa. Onneksi meillä ihmisillä on olemassa tähän kohtalaisen intuitiivinen käyttöjärjestelmä. Aivot kykenevät prosessoimaan käsitteiden sisältämää dataa, ja näin ne kokemuksen kautta harjaantuvat tulkitsemaan runoutta ja rivien väleihin syntyneiden pikkulasten sekä niiden vanhempien suhteita jopa varsin hyvin. Yli-ihmisiä emme kuitenkaan ole, joten jos tieteenharjoitus tässä kohdassa menee liian monimutkaiseksi, emme jaksa edes yrittää.

Tuli vaan mieleen.

Tätä saapi kommentoida ihan mistä vinkkelistä haluaa, jos haluaa. :)
-Olli Hongisto

Annetut kommentit

"...on hirveän paljon sääntöjä sen suhteen, ketkä saavat mennä naimisiin keskenään ja hankkia lapsia. Tästä syystä sekoittumisen tapahtuminen moisessa ympäristössä onkin paljon, paljon hankalampaa, ja sitä tapahtuu harvemmin."

En kyllä uskaltaisi väittää, ettei myös runoudessa olisi sääntöjä. Ominaisuuksia koskevista säännöistä osa tulee myös käytännön puolelta, kuten ymmärrettävyydestä tai miellyttävästä rytmistä, jotka saattavat kärsiä täysin randomien yhdistelyjen tuloksena.

Mietelmäsi tuovat mieleen termin "meemi", jossa alkujaan oli kyse juuri kulttuuristen asioiden periytymisestä ja mutaatioista - sittemmin ehkä enemmänkin vain nettimeemien suosiosta ja kopioitumisesta, vaikka kopioutuminen tietenkin on yhteydessä myös biologiseen periytymiseen, etenkin viruksiin.

"Runoilijan täytyy olla aikamoinen lyyrinen geeni-insinööri" Erittäin hyvä lause nykyrunouden puolustukseksi. Tuota voisin siteerata.

Erinomainen keskustelunavaus, vaikka kolumniksi vaikeahko ja esseeksi liian lyhyt. Jotain siltä väliltä, kolumnin ja esseen jälkeläinen kenties? 5p
Kiitos Juho. Oon viimeksi joutunut käsittelemään erilaisia tekstityyppejä ja niiden välisiä eroja ehkä jossain lukiossa, että saattaa olla petraamista joo. Tämä on sellainen sekasikiö. :D Jotain pakinamaista tyyliä ehkä eniten ajoin takaa, mutta pakinaksikin tämä taitaa olla liian pitkä (ja joiltain osin liian tylsä).

Minun mielestäni sääntöjä ei runoudessa ole, sillä "väärin" ei voi tehdä, koska siitä ei olisi kenellekään käytännön haittaa. Paitsi runon kirjoittajalle itselleen. Sen sijaan on kylläkin asioita, joita kannattaa ja joita ei kannata tehdä, kuten tuossa myöhemmin otetaan esille.
Täytyy ensiksikin ihastella kirjoittajan lennokkaan rytmistä kirjoitustyyliä. Toiseksi on kiitettävä
pohdinnan syvyyttä ja tiedon määrää. Kolmanneksi on otettava analyyttinen näkemys. Mielestäni on turha pohtia mihin agendaa tämä asetetaa, olkoon mitä on, pakinaa tai esseetä. Olen yleensäkin sitä mieltä, että tarttumalla kategorioihin kirjoitukselta riistetään sen sisällöllinen arvo. Tässä kirjoituksessa on uusi tapa tutkia runon syntyä, joka on niin mielikuvituksellinen, että saattaa johdattaa uusia kirjoittajia runouden polulle. Ja sitä paitsi: eikö runous ole aina hullun houretta?
Kiitos ajatuksista Markku!
Elvi Sinervo on omaa runouttaan määritellyt seuraavasti:"Halusin olla ihminen, joka purkaa itsensä korvakuulolta silloin kun on pakko, kun jokin asia alkaa soida." Ja Saarikoski:"Runoja ei kirjoiteta/
Oikea runoilija etsii runoja" Jotenkin koen samoin omien runojeni synnyn. Mutta kukin omalla tavallaan, siinä taitaa olla tämän lajin suurin viehätys. Seuraavaksi taidankin koota teksteistäni runot runoudesta... Ei ehkä olisi heti tullut mieleen ilman tätä Ollin avausta! Kiitos kaikille keskustelijoille, syntyjen syvien mietiskelijöille!


Kiitokset myös Marialle!
Sanayhteiskunnan sukupuolipoliittinen pääjohtaja. Mikä titteli!
Todella hienoa ja hauskaa analyysiä, kiitos.
Kiitos Katriina kommentista.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 5 (5 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty