Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Jäässä

Saastuneesta ilmakehästä heijastuva auringon hajavalo veteli viimeisiään, ja he olivat orgaaninen lumikinos: hiljainen, äänetön, ulkoisesti kuollut ja sisäisesti elävä tietoinen olento, joka odottaa universumilta lupaa herätä horroksesta samoin kuin liitoalus odottaa laskeutumislupaa hangaariin. Luminen suojakerros oli kylmänä kuorena heidän ympärillään. Jos naisen päällä oleva mies olisi ollut tajuissaan, hänen koko ruumiinsa takaosa olisi tuntunut siltä kuin kolme mikroskooppisen pientä termiittiä hakkaisivat jokaista hänen soluaan jääpuikoilla. Mies oli kietonut vasemman kätensä naisen ympärille, ja hänen kämmentensä keskiosat olivat tummanpunaisia siitä lämpösäteilyn määrästä, joka hehkui niistä molemmin puolin naisen sydämeen. Naisen jalat olivat vääntyneet asentoihin, joiden ei ilman vakavia seurauksia pitäisi olla ihmiselle fyysisesti mahdollisia. Heidän sydämissään paloi violetti liekki, joka taittui kahden kehon ja lumikinoksen läpi suuntaviitaksi niille, jotka sen kykenisivät näkemään. Kaikki muu oli sinistä.

Ilma oli tiheänä kemikaaleista ja mutageenien reaktiotuotteista. Yksikään lintu ei olisi selviytynyt näissä olosuhteissa lukuun ottamatta yhtä onnekkaasti mutatoitunutta kudosläjää, joka oli joskus ollut varis. Sen pään saattoi ilman lääketieteen tai ornitologian tutkintoa tunnistaa pääksi ainoastaan siksi, että se oli liian pieni ollakseen takapuoli, mutta eipä kukaan olisi ollut tunnistamassakaan. Se nökötti rauhallisena vääntyneessä puurauniossa lumikinoksen yläpuolella ja nautti ylös kurkottavasta vapaan energian valopilarista, kahden kehon ylijäämäenergiasta, joka jumalallisen suurella voimallaan paransi lintuparan kärsinyttä DNA:ta.

He makasivat rämekentäksi muuttuneessa kaupunkipuistossa toistensa ympärille kietoutuneina möykkyinä: suojassa, kerällä, kohmeisina ja tajuttomina. Lumi muuttui hiljaa sinisestä mustaksi, kunnes mitään ei enää näkynyt.

Ajattelinpa vaihteeksi koittaa laittaa tälläistä joskus ajat sitten kirjoitettua scifinpoikasta. Saa kommentoida!
-Olli Hongisto

Annetut kommentit

Kukaan ei ole vielä jättänyt kommenttia.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

Ei vielä yhtään pistettä

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty