Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Sinulle

Jossain puistossa
voisimme kohdata
mutta ei se ole tänään
tai huomenna
vaan jossain muualla
mihin en koskaan yllä

juo totuuttani
juovu siitä
olisit hetken kanssani
ilman intohimoa
ruusu kadonneessa puutarhassa
tuska kirjoittaisi nimesi
runoihini

yksinäinen nuotti
soi kaihoisaa sävelmää
rajamailla
jonka jälkeen on vain tyhjyys
ja sinä
jota olen aina kaivannut

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Ari Paavilainen

Annetut kommentit

Todella kaunis rakkausruno.
Kipeä ja kirpeä kokonaisuus, saavuttamaton ja kaipaus keskiössään. 4/5.
Lempeä, surumielinen, täynnä kaipausta. Ja mikä hienointa, ei yhtään imelyyttä eikä paatosta! Parasta mitä olen täältä löytänyt!
Kiitän asiallisista kommenteista paatos on yleensä runojeni vikana.
Ensimmäinen säkeistö kotaa eniten. Hienoja paloja myös viimeisessä. Keskimmäinen on jotenkin hajanainen.
Mahtavan kaunis ja riipivä runo. Ensimmäinen ja viimeinen säkeistö sisältävät ne parhaat kuvat ja iskivät minuun eniten, mutta myös toisessa säkeistössä on paljon hyvää. Tuossa toisessa säkeistössä oli jotain samanlaista, mitä olen itse joskus kirjoittanut omiin runoihini (siis tunteita ja varmaan niiden takia myös kuvia ja sanoja). Sanon tämän siksi, että joskus on vaikea arvostella runoja silloin, kun jostain syystä mieleen nousee jotkin omat tekstinsä ja niiden ajatukset sotkeutuvat luettavaan tekstiin. Joka tapauksessa tämä on todella kaunis :)
Minusta tämä on varsin steriili, hajuton ja mauton runo. Johtunee ainakin kuluneista runokuvista ja siitä, että lopetus tulee jotenkin sivulauseen omaisesti (sekä kirjaimellisesti että myöskin fiiliksen puolesta). Tässä on myös niin paljon ehkää, että ensimmäinen mieleen tuleva teema on pakostakin välinpitämättömyys. Tätä tekee mieli lukea päässään mahdollisimman monotonisella äänellä, koska kaikki muu kuulostaisi teennäiseltä. Rakkausrunoksi en oikein osaa tätä mieltää, mutta miksikäs pitäisikään.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.13 (8 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty