Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Piirrä raja tähän

Epätoivo on eläin eläimessä, sisälläsi,
toivo sen veri, jonka haistan ja jota janoan.

Saalistan sitä,
ylpeän eläimen sisintä, elämää
joka polttaa
kuin houre päättyessään,
sinkoillessaan palasina ympärillesi.

Maailmassa, jossa mikään ei ole pyhää
suoritan pyhän toimituksen, rituaalin

avaan kunnioittaen epätoivon kaulavaltimon:

murha, josta syytetään muita ankarammin, ennen kaikkea
koska veri on roiskunut jokaisen päälle.

Kuumana ja pyörryttävänä se höyryää
kun lasken maljan sinulle juoda
ja tanssin tämän kaiken julki

paikassa, jossa kaikki mahtuu
paljaan jalan ja
paljaan maan väliin.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
Raja hulluuden ja selväjärkisyyden välissä on hyvin ohut... Onko sitä edes
olemassa?


Minna Tuukkanen
-Kirjallisuuden teema

Annetut kommentit

Tämä alkaa vahvasti, olen lukenut jo muutaman tekstin tästä kuukausiteemasta tätä ennen ja nyt temmataan mukaan aivan eri otteella kuin niissä aiemmin lukemissani, menet suoraan asiaan. Aika hyvin kokonaisuus pysyy kasassa loppuun asti, se heijastelee sinua ja olet tyylillesi uskollinen. Ikäväkseni täytyy todeta, että viiden pisteen vertaa en jaksa tällaiselle syttyä, koska mitään uutta ja tajuntaa räjäyttävää en tästä löydä... 4p siis, helppo antaa nuo pisteet
"murha, josta syytetään muita ankarammin, ennen kaikkea
koska veri on roiskunut jokaisen päälle" on minusta mahtavan hyvin sanottu. Kiitos tästä lukuelämyksestä! 4 p.
Väkevä runo. Alkaa epätoivolla, jota kuvataan eläimeksi eläimen sisällä, ja ihminenhän kuuluu eläimiin; joissakin tilanteissa, joissa joutuu pudottamaan naamarinsa, tämä eläimellisyys puikahtaa helposti näkyviin (esim. raivostuessa). Tätä eläintä ihmisen sisässä tämä runo saalistaa ja syykin selviää, miksi. Halutaan poistaa epätoivo katkaisemalla sen kaulavaltimo. Se on juhlava teko ja olisi onnistuessaan siunaus koko ihmiskunnalle. Mutta alue, jossa tapahtumaa juhlitaan tanssimalle ja tuodaan esiin riemu onnistuneesta teosta, on ehkä kuitenkin liian ahdas. Sillä paljaan jalan ja paljaan maan välinen rako on niin pieni, että epätoivo pääsee pursumaan päkiän alta ja leviää takaisin ilmaan, jossa sillä (toisin ilmapiiristä riippuen) on taipumus lisääntyä. Mutta yritys on hyvä kuitenkin. Siitä kunnia runominälle.


Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.67 (9 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty