Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Vaatimaton kirja

Uskoisitko sinä, jos kertoisin sinulle tarinan elävästä elämästä? Tuskin sillä niin eriskummallinen se on, etten minäkään ole sitä uskoa.

Vuosia takaperin muuan mies ja nainen tapasivat kirjakaupassa. Aivan sattumalta he tavoittelivat hyllyssä ollutta vaatimatonta kirjaa, ainoaa kappaletta. Herrasmiehenä mies antoi naisen ottaa kirjan, mutta he sopivat että mies saa kirjan naiselta kun he seuraavan kerran tapaavat.

Niinpä nainen luettuaan kirjan, kuljetti sitä mukanaan kaikkialle. Jotta kirja ei olisi nuhruuntunut ja vaatimaton kansi murentunut, oli nainen paketoinut kirjan. Kului monta vuotta, eikä mies tullut naista vastaan. Vaan eräänä elokuisena päivänä, lentokentän odottavassa vilinässä nainen tunsi koputuksen olkapäällään. Siinä oli mies. Barcelonan auringon kuumentamalla lentoasemalla. Nainen etsi käsilaukustaan paketoidun kirjan ja ojensi sen miehelle. Sitten sanomatta sanaakaan nainen kiiruhti omalle lennolleen.

Saatuaan kirjan mies aloitti viikon lomansa. Iltaisin mies katseli paketoitua kirjaa, mutta ei koskenut siihen. Vasta palattuaan lomalta mies avasi kirjan paketista. Lehteili kirjan sivuja. Myöhemmin mies jopa luki kirjan.

Mikä tekee tästä tarinasta niin kummallisen? Kului miltei vuosi siitä kun kirja vaihtoi omistajaa. Nainen oli jo unohtanut miehen ja kirjankin. Mieskään ei enää ajatellut kirjaa, mutta silloin tällöin naista. Eräänä keväisenä päivänä, heti täyden kuun jälkeen mies torkkui Esplandin puiston penkillä nauttimassa kevät auringon lämmöstä. Hänen vierelleen penkille istui nainen. Mies tunnisti tämän ja sanoi: ”Meillä on yhteinen kirja.”

Siitä lähtien he ovat olleet yhdessä.

No on siinä sattumaa kerrakseen, mutta mitä erikoista siinä on? Entä mikä oli se kirja?

Siinä sen erikoisuus juuri piilikin. Kirja kertoo miehestä ja naisesta jotka tapaavat kohtalon oikusta kaksi kertaa ennen kuin uskovat kolmannen kerran jälkeen että heidät on tarkoitettu toisilleen. Kirjan nimi oli Kohtalokas kuuhulluus ja sen oli kirjoittanut nainen ostettuaan tyhjän kirjan.

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
Mukaelma ystävättären
tosi tarinasta.


Anna Maisala
-Kirjallisuuden teema

Annetut kommentit

4p, en suinkaan lukenut tätä ensimmäisenä, koska otsikko ei ollut niin kauhean kiinnostava. Tämä on vähän selittelevä ja epämääräinen, jopa itseään anteeksi pyytelevä, voi tosiaan hyvinkin olla totuuspohjainen. Yhtäkkiä sytyn tällaiselle tyylille, vastapainoksi ah-niin-trendikkäälle jonenikulamaiselle suoruudelle ja röyhkeydelle, johon yhteiskuntamme hukkuu. Onneksi minulla ei ole enää telkkaria, alkuvieroitusoireiden jälkeen olen kiitollinen siitä.
Hyvä idea, mutta minusta tämä jää vähän luonnosmaiseksi. Tämä on ikään kuin runko pidemmälle tarinalle. Jos tätä ryhtyisi kasvattamaan, saisi aikaiseksi vaikka kokonaisen kirjan, niin paljon aineksia tässä tarinassa on :)
Olisi ollut mielenkiintoista kuulla noiden henkilöiden ajatuksia.
Vaikka en normaalisti kommentoi täällä kirjallisuuden puolella olevia töitä täytyy nyt kuitenkin sanoa että myös minä jäin kaipaamaan jotain. Kiinnostuneena luin tämän loppuun asti, mutta Tarjan tavoin olisin ollut kiinnostunut henkilöiden ajatuksista.
Edellisten kommenttien valossa mielipiteeni tästä lyhyestä ja yksinkertaisesti kerrotusta jutusta on varmaan omituinen: minä en jää kaipaamaan tässä mitään. Kaikki on täydellistä, melkein liiankin täydellistä. Tässä kaikki palaset loksahtavat paikoilleen kuin sattumien oikuista, pala palalta. Lopputulos on ehjä ja kokonainen. Ihmisten ajatukset eivät minua tässä kiinnostaisi pätkääkään, nehän ovat hyvinkin arvattavissa. Tämä kertomus täyttyisi turhalla, jos ne tänne uitettaisiin mukaan, voin kuvitella. Tällaisena kertomus on parhaimmillaan. Ainoa, joka minua hiukan, mutta vain hiukan häiritsee, on se, että tässä jotkut tapahtumat muistuttavat tapahtumia eräässä elokuvassa. Siinäkin kuljettiin sattuman varassa. Loppu siinä ei ollut niin onnellinen kuin tässä, jossa tuo kuuhulluuskirja tuntuu lähes pakon sanelemalta. Siitä huolimatta pidän tätä hyvänä niin kuin sitä elokuuvaakin. :)
Erittäin hyvä lähtökohta, mutta lopputulos jäi minunkin makuuni ohkaiseksi. Myös minulle tuli mieleen jokin elokuva, mutten ole varma, onko tämänkaltaista leffaa tehty, vai sopisiko tarina vain runsaammin kirjoitettuna sellaisen aiheeksi. Muutamia typoja ja vähän ontuvia lauserakenteita ja sanavalintoja oli, esim. "Myöhemmin mies jopa luki kirjan", tuo "jopa" ei istunut lauseeseen mummiälest ollenkaan. Myös nuo välikysymykset enemmänkin latistavat kuin luovat lisäjännitystä.

Kolme pistettä erinomaisesta ideasta.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.3 (10 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty