Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Ruut

se oli kevättä
kurjet palasivat soilleen
se oli Ruutin kirous, hän kertoi, seurasi auraa katseellaan ja joi jäähtynyttä kahvia
hän näki taivaanradat, lintujen kyntämät pellot
ja pahin kaikista, Ruut kuiskasi, on kuu:

kiertää kahlekoirana isäntäänsä
kaivaa kynsillään syvenevän uran kylmään maahan

Ruut ei nukkunut enää
istui valveilla kanssani ja itki kuuta
nojasi minuun, vapisi, en sanonut mitään
kun tärisevä käsi kompuroi kylkikaartani pitkin

mikään ei kosketa meitä enää, Ruut kuiskasi kaulalleni
makaamme tyynyjen keskellä
liu'umme kiiltävillä lakanoilla toistemme iholle, hukumme untuvaan
ja kaiken jälkeen syytämme kylmää heijastunutta valoa

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
Laura Ahlstedt
-Kirjallisuuden teema

Annetut kommentit

Kurjet ovat hienoja lintuja. Harmi kun ne ovat niin sivuroolissa tässä, niistä olisin paljon kiinnostuneempi lukemaan kuin Ruutista. Annan 3p, jos olisit uusi kirjoittaja, antaisin nelosen, mutta kun olet kokenut ja osaava, niin sinun pitäisi voida pystyä pudottamaan minut tuolilta. Runous yleisölle suunnattuna ei ole taideterapiaa, vaan yleisön herättämistä. Toivottavasti et koe sanojani kauhean ilkeänä, koska en minä sellaista tarkoita. Hyvää vain, sinun parastasi, omaa parastani ja aukean parasta. Kyse on siitä, että uskon sinulla olevan potentiaalia paljon enempään. Kaiken tämän jälkeen on kuitenkin varmuuden vuoksi todettava, että kyse saattaa olla allekirjoittaneen lukijan tyhmyydestä :)
Hmm.. Jostain syystä minulla tuli tästä mieleen Robert Holdstockin Celtica-sarja. Tässä oli jotakin yhtä salaperäistä ja kiehtovaa, jollain tavalla 'kylmää'. Mielenkiintoinen teksti. Tuli sellanen fiilis kuin nuo kaksi nukkuisi ulkona pakkasyönä, täysikuu taivaalla.
Kiehtova. Minun nimekseni piti tulla Ruut, koska synnyin Ruutin päivänä. Minusta tuli sitten Aura, nimenikin mainitaan runossasi.
Tässä toinen Runo. Hyvä runo. Alkaa kauniisti: "se oli kevättä / kurjet palasivat soilleen"
Kaikki tässä runossa on jotenkin viileää, mutta aistillista. Melkein palelevaa. Kuu kiertää kahlekoirana isäntäänsä, Ruut itkee. Nimi Ruut sopii tähän runoon ja värittää tätä raamatulliseen suuntaan. Vaikka tässä ei varsinaisesti mitään raamatullista tapahdukaan, ellei kuuta pidetä taivaankappaleena taivaallisen edustajana. Mutta se on kylmä ja se loistaa vain lainattua valoa. Kaksi naista tässä yrittää etsiä lämpöä toisistaan, mutta kylmyys ei vaikuttaisi hellittävän, jotain jää puuttumaan. He syyttävät siitä kuun kylmää heijastavaa valoa. Kuunvaloa. Ihmisillä on vilu, lukijallekin tulee vilu. Mutta silti tässä runossa on onnistuttu kuvaamaan sitä hiukan epätodellista tunnelmaa, jonka kuu valollaan synnyttää. Kelmeää kylmyyttä.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.71 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty