Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Kirsikkapuu

Talvella teräskaide soi kauniimmin kuin kesällä.
             Kirkkaammin.

Heittelen linnuille siemeniä ja salaa toivon,
että yksi jäisi syömättä
että se itäisi lumen alta.
             Auringonkukka, viljapelto tai kirsikkapuu.

Talvella näkee meren yli,
jos ilma on hyvä.
Korkeapaine ja pakkanen.

Kylmin varpain istua rannassa,
kuvitella äänet ja tuoksut.
Jään alla vesi iskee kallioon.
             Täytyy kuunnella tarkemmin.

Kun kävelemme kohti kevättä,
meidän puheemme muuttuu.
Täytyy puhua kovempaa.
Ilma on liian painava äänen kulkea.
Ja puut kasvaa niin kovaan ääneen,
ettei sanoista saa selvää.

Kirsikkapuun verso repii itsensä vapaaksi.
Ja kesällä emme kuule toisiamme kaiken elämän yli.
            Täytyy vain tuntea iholla oma kosketus.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Heikki Ojanperä

Annetut kommentit

Tässäkin on paljon sellaista joka vetoaa minuun. Kuten aiemmissa kokoelman runoissa pisteet ja pilkut ovat mielestäni kyllä turhia. Ja jotakin muutakin on jota vierastan, mutta en halua siihen puuttua. Tämä on sinun runosi.3p
Tämä runo oli mulle näistä ehkä se koskettavin. Todella voimakkaita mielikuvia heräsi tästä. Jesh!
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3 (2 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty