Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Kuinka vanha ystävä palasi Portugalista

Kuinka vanha ystävä palasi Portugalista
ja energiat olivat suotuisat

Vaikka Kumpulassa oli ollut viihtyisää asua, eikä Ilpo ollut lainkaa huono asuintoveri, oli Vellu kaivannut jo pitkään muutosta elämäänsä.
Sattuikin niin, että hänen ystävänsä Joel palasi opiskeluvaihdosta Portugalista. Heti ensimmäisenä iltana Joel soitti Vellulle ja pyysi hänet puistoon seurakseen. He valitsivat Koffin puiston, sillä sen rinteelle paistoi ilta-aurinko niin kauan kuin ilta-aurinko vain saattoi paistaa. Juomakseen he valitsivat El Tiempon kierrekorkillisen punaviinin, sillä heillä kummallakaan ei ollut viinipullon avaajaa, vaikka he hyvin useasti löysivätkin toisensa viinilasin ääreltä. El Tiempo oli myös edullisin vaihtoehto; vähistä varoistaan tarjosi Vellu rakkalle ystävälleen hiukan kostuketta, jotta kotimaa tuntuisi taas kodilta, ja portugalilaisen viinin maku huuhtoutuisi pois. - Siellä sitä oli hyviä viinejä, tokaisi Joel maatessaan nurmikolla kuin herra ikään. - Hyviä ja halpoja, hän lisäsi.
Mutta nyt oltiin Suomessa, oluttehtaan piippu kohosi jykevänä korkeuksiin heittäen varjonsa puiston päälle, ja Vellu sanoi:
- Hyvähän se on aina olla jossain muualla. Mieluusti minäkin olisin.
Hän piti pienen tauon, kulautti kulauksen punaviiniä suuhunsa, sillä Joel oli ehtinyt jo kulautella aika lailla.
Ajattelin muuttaa pois Kumpulasta.
Tuntui hyvältä lausua ääneen ajatus, jota oli niin kauan mielessään kypsytellyt.
Joel kiersi korkkia auki hitaasti, aurinko paistoi hänen käsiinsä ja valon säde kimalsi pullon kyljestä.
Joel joi pitkän huikan, tarjosi pulloa Vellulle, ja Vellukin joi, mutta varovaisesti, kuin kärpänen, joka odottaa tulevansa murskatuksi.
Kuules, sanoi Joel. - Kun nyt olen palannut Suomeen ja aion jäädäkin ja asettua aloilleni, niin olen minäkin asunnon tarpeessa. Satuin soittamaan vanhalle ystävälleni Samille, jonka muistin asuneen oikein viehättävällä paikalla. Ja kas, heti ensi töikseen sanoi Sami ”Siistiä että olet Suomessa, mutta minäpä tästä lähden Laosiin”. Silloin minä kysyin: ”Voi, kuinka pitkäksi aikaa?” ja hän vastasi, että vuodeksi. Silloin minä ajattelin, että sepäs vasta mukavaa, ja kysyin, mitä hän meinaa tehdä asunnolleen. ”Sepä se”, sanoi Sami, ”pitäisi löytää joku vuokralainen”. Silloin minä tajusin onnen potkaisseen minua parhaimman kerran, ja kysyin paljonko olisi vuokra. ”Kuussataa euroa” ja vesilaskut päälle. Sydän hyppäsi kurkkuun ja vatsaani kouraisi. Sellaisia rahoja, minä, köyhä opiskelija, kun ei ole töitäkään. Mutta sittenpähän muistin, että perkule, sehän ei mikään pieni asunto ollutkaan, ei vaan täysin kahden mentävä. Kaksi erillistä huonetta ja keittiö siinä välissä, keittiössä pieni parveke ja vessa eteiskäytävän varrella. Sen kaiken muistin ja tuumasin, että vuosi on hyvä aika asua samassa paikassa ja kerroin Samille ilouutisen, että tässä olisi hänelle vuokralainen. Silloin Sami sanoi, että hieno homma, ja että   voitaisiin kirjoittaa vuokrasopimus huomenna. Sanoin, että tehdään niin, vaikka otin melkoisen riskin, sillä eihän minulla ollut toisesta vuokralaisesta vielä tietoakaan. Mutta katsos vain, energiat olivat kohdillaan.
Joel tiesi, että Vellussa herätti lämpöä, jos joku puhui energioista.
Totta totisesti, sanoi Vellu, joka tunsi myös viinin lämmön ruumiissaan.
Mihin aikaan sopimusta pitäisi olla kirjoittamassa? kysyi Vellu.
Kahdeltatoista, keskipäivällä.
No siinä tapauksessa, meillähän on koko yö aikaa juhlistaa tätä uutta alkua.
Niinpä ystävykset, tulevat asuintoverit, yhteisen katon haltijat, kulauttivat aikaa tuhlaamatta El Tiempon iloisiin kurkkuihinsa karautteekseen Hietalahdenrannan Alkoon hakemaan pari kolme toista mokomaa. Matkallaan he tervehtivät ystävällisesti pullonkerääjää, joka tuijotti heitä surumielisesti. Pullokerääjä tiesi, että nämä kaksi veljestä eivät hänen kassejaan täyttäisi. Hänen mielestään viini pitäisi kieltää lailla.



-Sara Pathirane

Annetut kommentit

ehkä tämä kieliasu ei ole ihan mun mieleeni. Mutta pidän tästä koska ei tässä mitään tapahdu ja kuitenkin niin paljon
Jaan rakkautesi Steinbeckiin, ja jotain samaa canneryrowmaista kiireettömyyttä ja melko vähäeleisesti paljon puhuvaa kerrontaa tässä oli. Pidin kovasti, nelosen verran.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty