Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Profiiliteokset

Yhdestoista vuosi V

Luku 17. Harkinta-aika

Heräsin uudenvuodenaaton aamuna lasten leikkien ääniin. Olin hakenut
lapset edellispäivänä itselleni ja leikimme joulupukin tuomilla leluilla koko päivän. Ja leikit
jatkuivat aamulla aikaisemmin, kuin olin toivonut. Lastenhuoneen tavarat olivat muutettu
minun vielä kuorsatessa, makuuhuoneen sängyn viereen. Nousin ripeästi tekemään
aamupalaa ja pukemaan lapsia. Päivä menisi suurimmaksi osaksi sisällä, ulkona oli
pakkasta lähempänä kolmekymmentä astetta, joten pulkkamäessä ei pitkään pysty
olemaan. Iltapäivällä tarkistin vielä, että minulla on tuliaiset ja tinat Mariannelle.
”Lapset, iskä jää äidin luokse teidän kanssa syömään ja voidaan sitten sulattaa tinaa
yhdessä. Ammutaanko muutama rakettikin?”
”Joo, kivaa, ammutaan ne ylös, jooko?” , huusivat yhteen ääneen.
”Kyllä, ylöspäin joo. Ja iskä ampuu, teidän pitää olla kauempana, ettei käy vahinkoa.”
Uudenvuodenaaton vietto alkoi Mariannen luona ruokailulla. Tuomani viinin lisäksi näytti
sitä olevan varattu Mariannellakin, huolestuin mahdollisesta humalatilasta molemmilla ja
siitä johtuvasta riitelystä. Ehkä huoli on turha ja käyttäydymme fiksusti. Menin lasten
kanssa ampumaan raketit ennen tinojen valamista. Tinat olivat tälläkin kertaa samanlaisia
möykkyjä, katsoi niitä miten päin vain. Rahaa ja matkoja aikuisille, lapset näkivät
dinosauruksia ja kaikki mahdolliset eläimet. Istuimme ja puhuttiin lapsista ja televisioohjelmista,
kunnes nukkuma-aika saapui pienille. Mietin pitäisikö minun lähteä vai jäädä.
”Haluatko Marianne minun laittavan pikkuiset nukkumaan?”
”Jos viitsit, niin olisi kiva. Laitan keittiön kuntoon ja meille vielä naposteltavaa.”
Hammaspesun ja iltasadun jälkeen tulin takaisin television ääreen ja istuimme hiljaa,
samalla kuulostellen nukahtivatko kaikki noinkin helposti.
”No se on ihme, että noin helposti nukahtivat.” , Marienne sanoi.
”No olihan tämä jännittävä päivä, ja ulkoilut tekivät tehtävänsä.” , sanoin.
”Toivotaan, ettei nämä yhdessä vietetyt hetket laita lasten ajatuksiin yhteen palaamisen
mietteitä.” , hän mietti.
”Vai oletko vielä ajatellut sitä?” , Marianne kysyi.
”Olen tietysti miettinyt, mutten usko näin tapahtuvan, ainakaan vielä.”
”Meidän välillä on voimakkaita tunteita, eikä pelkästään entisen rakkautemme kaikuja,
vaan myös vihan ja katkeruuden tunteita.” , yritin selittää omia tunteita.
”Olemme ajautuneet ja edelleen ajautumassa kauemmaksi toisistamme. Minä olen
tutustunut jo aika moneen ihmiseen. Jos meidän suhde jatkuisi, niin sen pitäisi alkaa
uudelleen. Se ei voisi pelkästään vaan jatkua, siinä pitäisi olla uudelleen rakastuminen.”
”Eli sinä tarkoitat, että olet tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen?” , hän kysyi.
”En minä ole tyytyväinen elämääni ollenkaan. Voisin sanoa, että olen sekaisin. Todella
sekaisin.”
”Siis miten sinä voit olla sekaisin? Sinun päätöshän se oli lähteä suhteestamme. Vai oletko
unohtanut sen?”
”Minun ja minun. Etkö sinä koe edelleenkään, että sinulla olisi ollut asian kanssa mitään
tekemistä?” , kysyin.
”No kyllä kai sitten on. Minullakin tekemistä asian kanssa. En minä osaa sanoa. Olisin
minä voinut enemmän näyttää tunteitani, välittää sinusta, tai huomioida!”
”Tulihan se sieltä!” , sanoin minäkin jo hieman kiihtyen.
”Oliko tuo vaikea sanoa?” , kysyin.
Hän ei vastannut. Olimme jo liian päihtyneitä järkevään keskusteluun. Olisi pitänyt päivä
lopettaa tähän.
”Kyllä minä olisin ansainnut huomiota enemmän, nyt sitä olen saanut aivan pyytämättäkin,
jumalauta aivan vieraatkin ihmiset huomioi, ja pyytävät seurustelemaankin. Eikä ole
tarvinnut seksiäkään pyytää!” , sanoin kiihtyneesti.
”Tuossa sinulle kuule seksiä!” , sanoi Marianne napauttaen lasilla otsaani kohti.
Sain käden nostettua eteeni suojaksi ja lasi hajosi siihen.
”Ei helvetti, oliko sinun pakko?” tiuskaisin ja katsoin verta valuvaa kättä.
Hän oli hiljaa ja katsoi tilannetta, kuin ei olisi sitä tehnyt.
”No älä nyt, eihän tuossa nyt mitään käynyt. Huuhdellaan se ja laitetaan laastari.”
”Huuhtele sinä kuule pääsi, minä lähden nyt kotiin.” , sanoin.
”Anteeksi, se oli vahinko, tule nyt, viedään se käsi lavuaarin päälle ja pestään sitä.”
Marianne huuhteli kättä kylmällä vedellä ja kuivasi sen. Laastarin saatuani sanoin:
”Kello on jo puoliyö, minä lähden kotiin, muista siivota sirpaleet lattialta, niin ei kukaan
satuta itseänsä.”
Otti päähän ja lähdin kävelemään kotiin. Sain tekstiviestin ja luin sitä kolmenkymmenen
asteen pakkasessa. Se tuli norjalaiselta työkaverilta, jonka kanssa en ollut tekemisissä
sitten eron. Hän toivotti hyvää ja hienoa uutta vuotta!
Vastasin hänelle, olen eronnut, vituttaa, kädestä valuu verta, olen jäässä.
Ja tietysti hyvää uutta vuotta.
Kokeilin saisinko taksin ja kumijalkojen avuin meninkin seisomaan suositun yökerhon
jonoon. Tuntui ettei jono vetänyt ollenkaan. Takanani seisoi nainen turkki päällä ja hytisten
kiroili jonoa.
”On se kummallista ettei voi ottaa sisälle, aivan varmasti siellä on tyhjiä paikkoja.”
”Onhan tuo kellokin jo yksi, ja uusi vuosi, ei se mikään ihme ole. Mutta se on kyllä ihme,
jos me meinaamme tässä jonossa jäätyä. Meillähän on juttuseuraa toisistamme ja tuossa
vieressä on iso pubi, jossa ne tarjoilee samaa juomaa, vieläpä edullisemmin hinnoin. Mitä
jos me lähdetään sinne?” , kysyin minkkiturkkiselta naiselta.
”No mennään vaan. Eipähän tarvitse palella.” , hän sanoi iloisena.
Siirryimme sisätiloihin ja napattiin juomat mukaan pöytään.
”Aivan älyttömän kylmää ulkona, ei paljoa tee mieli liikkua yhtään ylimääräistä. Minä olin
poikaystäväni luona istumassa iltaa, vihjaili minun olevan liian humalassa ja riitahan siitä
tuli. Lähdin kävelemään sieltä. Sinnehän jäi Mika mököttämään. Hei, minun nimi on Kaija.
Hauska tutustua!” , hän sanoi.
”Minä olen Jakke, kiva tutustua, minä tulen vaimoni luota. Se alkoi pahoinpitelemään
minua, olen menossa turvakotiin.” , aloitin vitsailulla.
”Helvetti sentään. Tuohan on kauheaa.” , hän päivitteli.
Ei uponnut juttu vitsinä. Katselin häntä vielä vähän tarkemmin ja silmistä näkyi, että taisi
Mika olla oikeassa. No minä en aio valittaa kännin tasosta, kyllä minulle seura kelpaa.
Johonkin rajaan asti, mikä ei vielä ole tullut vastaan.
”Ei nyt sentään, kunhan vitsailin, entisen vaimon luota kylläkin tulen, eikä sitäkään iltaa
ihan sovinnossa päätetty.” selitin huonosti ymmärrettyä vitsiä.
”Ai jaa. No, ne entiset vasta kusipäitä onkin. Minunkin ex-ukko kyttää jatkuvasti minun
menoja. Ja olenko humalassa kotona, ihme kyylä. Soittelee lastenvalvojille, jos minut
näkee kapakassa, kun pitäisi kotona olla lasten kanssa kuulemma!” , hän puuskahti.
”Ai sellainen. Minkä ikäinen tai ikäiset lapset sinulla on?” , kysyin.
”Pienin on ensimmäisellä koulussa ja sen isoveli on jo vitosella. Veikka katsoo, jos minulla
on johonkin menoa. Hyvin ne siellä pärjää. Isommat tytöt asuvat isällään.” , hän sanoi.
”Hyvä juttu, jos pärjää. Minun lapset, kolme lasta, ovat kuuden vanhoja. Ensi syksyllä
menevät siis kouluun.” , kerroin.
”Miten teidän liitto päättyi?” , kysyin häneltä.
”Se oli sellaista kahnausta ja riitelyä. Siis lopussa. Se syytti minua alkoholistiksi ja arvosteli
minun tekemisiä kokoajan, sen äiti oli koko ajan siinä jurputtamassa. Päätettiin siinä sitten
vaan erota, että olisi parempi asua erillään. Se on olevinaan niin hieno lääkäri, paskapää
se minun mielestä on. Nyt minä olen tapaillut yhtä Mikaa, jätkä on välillä niin kummallinen,
en kyllä ymmärrä. Mutta hei kuule, otetaan uudet paukut, nyt tuplana.” , hän sanoi.
Otimme tuplia ja shotteja, kunnes paikka väläytti valojaan ja aloimme tekemään lähtöä.
”Tästä edestä saa takseja hyvin, ei ole vielä viimeiset kapakat menny kiinni.” , sanoin.
Kerroin suunnan ja hän päätti tulla samalla taksilla. Taksin pysähdyttyä kotiini, hänkin
hyppäsi pois.
Seisoimme kadulla hyytävän ilman nipistellessä kasvoja.
”Jakke, sinähän voisit tulla vielä ottamaan yömyssyn meille?”
”Teille?”
”Niin, näetkö sinä tuon jouluvalon tuolla?”
”Joo, näen minä, mitä siitä?”
”No minä asun siinä. Mehän ollaan jumalauta lähes naapureita, eihän tässä ole kuin yksi
talo välissä.” , Kaija sanoi ja lähti horjumaan kotiansa kohti.
En voinut uskoa asiaa ja lähdin hänen peräänsä. Avain ei mennyt lukkoon, joten avasin
sen hänen puolestaan. Ja onneksi ovi aukesi.
Istuimme sohvalle hänen haettua viinipullon. Avasin sen ja kaadoin laseihimme. Pitkään
emme ehtineet jutella, kun näin hänen silmien menevän kiinni. Katselin häntä
hämmästyneenä, mutta tajusin sammumisen olleen oikeastaan täysin luonnollista sen
alkoholimäärän jälkeen. Nostin hänen jalat sohvalle ja peittelin hänet viltillä, minkä löysin
sohvan selkänojalta. Katselin häntä ja asuntoa ympärilläni. Hänellä oli rauhallinen ilme
kasvoillaan, kauniit ja hoidetut kasvot, kiiltävät mustat hiukset. Asunto oli kaunis ja
aistillisesti sisustettu, ikkunasta näkyi valaistu pieni puutarha, sekin viimeisen päälle siisti.
Mietin minkälainen hänen päättynyt avioliitto on ollut, lääkäri miehensä kanssa. Mikä olisi
voinut päättää idyllisen liiton. Tuskin riidat rahasta. Ehkä avioliitot vain päättyvät niin
monesta syystä kuin on päättyviä liittojakin. Tarvitaanko siihen syy? Kyllä siihen tarvitaan
syy, ja minun mielestä syyn pitää olla hyvä ja perusteltu. Yleensä se syy vain merkitsee
toiselle enemmän kuin toiselle. Lopetin pohdiskelun ja puin päälleni ja lähdin kotiini. Olin
tyytyväinen matkan lyhyydestä varsinkin tällä pakkasella.

Luku 18. Harkinta-aika

Tammikuu jatkui kylmänä ja monelle tipattomana. Itse en aloittanut tipatonta
kuukautta, vaan jatkoin normaalilla tahdilla välillä ravintoloissa kulkien ja välillä kotona
tissutellen. Lasten ollessa parittomina viikonloppuina luonani ei ongelmia ollut ajan
kulumisessa, mutta parillisina viikonloppuina en halunnut olla yksin. Jo heti ensimmäisenä
vapaana perjantaina törmäsin Marjaan. Hän oli todella ilahtunut näkemisestä ja sovittiin
pitävämme toisillemme seuraa viikonlopun ajan.
”Miten sinä Marja haluat, että kutsun sinua, Gitana vai Marja? , kysyin.
”Marja tietysti. Se nyt oli sellainen juttu vaan, ehkä oli helpompi sinua lähestyä, kun oli rooli
mitä tehdä. En oikeastaan ole kovin tottunut ravintoloissa käymisessä.”, hän kertoi.
”No nopeasti sinä totut, olethan sinä nytkin taas ulkona. Miten sinä tässä pubissa olet?” ,
kysyin.
”Tämä on lähin baari. Asun tuossa ihan lähellä. Ai niin, tytöt laittoivat terveisiä.”
”Ai minulle?” kysyin hämmästyneenä.
”Sinulle, sinulle!”
”Mistä he minulle osasivat terveisiä laittaa?”
”Kerroin niille tietysti sinusta, Jakke!”
”Mitä sinä minusta kerroit?
”No, sinä olet hyvän näköinen, kiltin näköinen. Sinä osaat jutella ja sinä teet minut
iloiseksi.”
”Aha, no mitä ne siitä sanoi?” , kysyin.
”Totta kai he olivat tosi tyytyväisiä, että minä olen iloinen ja onnellinen. Kai he ovat
nähneet surua ja riitoja niin paljon, että ilahtuivat tästä.”
”No en olisi uskonut.” , sanoin.
”Mitä sinä et olisi uskonut?”
”Että sinä lapsille kerrot minusta. Kerroitko sinä niin kuin kaiken?” , kysyin.
”Kerroin tietysti. Meillä on hyvät ja avoimet välit. Sanoin, että sinä olit hyvä sängyssä!”
”Mitä sinä sanoit?”
”Näkisit ilmeesi, sinä olet tosi ihana.”
”Ethän sinä sellaista sanonut?”
”No en sanonut, sinua onkin helppo vedättää.” , hän sanoi.
”Se on kyllä totta. Minua on helppo jekuttaa.” , sanoin.
”Mutta sen kerroin, että sinä teet minut onnelliseksi ja taisin vähän punastua. Kyllä he sen
tajusivat.” , Marja tunnusti.
Jatkettiin iltaa iloisissa tunnelmissa. Marja ei juonut kuin kahvia ja vettä. Itse kyllä kulutin
maksaani tasaisesti. Pelattiin välillä biljardia ja tanssittiin muutama kappale hitaita.
”Sinä et juo mitään Marja, aloititko tipattoman vähän myöhässä?” , ihmettelin.
”Juonhan minä kahvia. En vain viitsi alkoholia nyt. Yksi tai kaksi lonkeroa riittää minulle
yleensäkin. Ja nyt minulla on yksi lääkekuuri päällä, sen kanssa ei saa juoda.”
”Onko se vakavaa?” kysyin huolissani.
”Ei mitään kummallista, nuhan jälkitauteja vain.” hän selitti.
Ilta meni nopeasti ja kysyin Marjalta oliko hänellä nälkä. Hän ehdotti, että käydään
hakemassa jotain iltapalaa ja mennään hänen luokse syömään.
Avasimme oven hiljaa ja hiivimme hissuksiin keittiöön.
”Tytöt nukkuvat huoneissaan, mutta syödään me ihan rauhassa ja voi myös puhua
normaalilla äänellä. Eivät he herää näin pienestä.” , hän sanoi.
”Mistä sinä tiedät etteivät herää?” , kysyin.
”No olen kuule soittanut yöllä musiikkiakin ja eivät ne vaan herää. Hyvät unenlahjat niillä
on.”
En jaksanut syödä eväitäni loppuun ja nousinkin ylös.
”Marja, voinko minä katsoa vähän ympärilleni?” , kysyin.
”Totta kai, odota niin laitan valoja lisää.”
Katselin asuntoa tarkemmin. Huomasin eteisessä jo sisälle tullessa, että seinillä on paljon
hyllyjä ja niissä kirjoja. Kirjoja näytti olevan huomattavan paljon. Hyllyt jatkuivat käytävää
pitkin olohuoneeseen. Hyllyt suorastaan notkuivat osittain kirjojen painosta. Perheessä on
ollut varmasti paljon upeita lukuelämyksiä. Kirjat henkivät asuntoon kotoisuuden ja hyvän
ilmapiirin tuntua. Olohuoneeseen oli hyllyistä ja kaapistosta eristetty kolo, minkä sisällä oli
sänky.
”Tuohon sinä voit kohta käydä nukkumaan Jakke. Sinun ei tarvitse lähteä kotiin.” , Marja
ilmoitti minulle.
”Oletko sinä varma, minä en kyllä jaksaisi herätä millään aamulla niin aikaisin, että ehtisin
lähteä ennen kuin sinun tytöt heräävät?” , kysyin.
”Kyllä sinä saat nukkua ihan pitkään. Puolilta päivin meidän pitää lähteä käymään minun
siskon luona.” hän sanoi.
”Ota tuosta uusi hammasharja ja käy pesulla.” , hän komensi minua ojentaen harjan.
Käytyäni pesulla menin sänkyyn odottelemaan häntä. Katselin hämärässä huoneessa
ympärilleni ja mietin elämää. Minkälaista elämä on ollut tässä kodissa. Miten perhe on
hajonnut ja syitä, miksi se on hajonnut. Olisiko avioliitto heidän kohdalla voinut jatkua ja
minkälaiseksi se olisi muuttunut. Ymmärsin Marjan puheista, ettei liitto ollut enää hyvä,
mielensairaus ja syvä masennus runteli puolisoa ja aivan varmasti myös vaikutti kaikkien
elämänhalua heikottavasti. Monien vuosien jatkuneena tilana, en usko Marjalla olleen
mitään mahdollisuuksia jatkaa perheen koossapitämistä, vaan luovuttaa.
Marjan tultua sänkyyn otin hänet kainaloon ja silittelin hiuksia.
”Täällä on sen verran paljon kirjoja, että tulee varmaankin valinnan vaikeus valita niistä
iltasatu.” , sanoin.
”Kuule Jakke, minä en ajatellut lukea sinulle iltasatua.” Marja sanoi leikkisästi.
”Ai etkö?”
”Mutta jos sinä tulisit lukemaan minua, tänne peiton alle?” , hän sanoi kääntäen peittonsa
päälleni.
”Voisinhan minä jonkun hiljaisen lyhyen tarinan lukeakin. Voin samalla näyttää sinulle,
kuinka taitava olen sokeiden pistekirjoituksessa.” , sanoin.
”No siinä tapauksessa voit lukea minulle Waltarin Sinuhen.” hän pyysi suudellen
intohimoisesti.
Aamulla heräsin yhdeksältä yksin sängystä. Kuuntelin miltä asunnossa kuulosti. Keittiöstä
kuului vaimeaa puhetta. Löydettyäni vaatteet ja vessan, menin keittiöön.
”Hyvää huomenta kaikille!” , sanoin reippaasti.
”Huomenta Jakke!” , Marja toivotti.
”Huomenta Jakke!” , sanottiin kolme kertaa.
Tytöt katselivat reippaasti äidin uutta ihastusta tarkasti napittaen tummilla silmillään.
He olivat ilmeisesti sopineet minun saavuttuani menevän omiin huoneisiin.
”Me mennään petaamaan pedit, heippa.” , ilmoitti keskimmäinen.
”Että sellaista. Katselivat siihen malliin ettei minusta tainnut olla isäpuoli ehdokkaaksi.”
”Olikohan tämä nyt järkevää Marja?”
”Höpsistä Jakke. He ovat fiksuja ja ymmärtävät ikäisekseen elämää paremmin kuin moni
muu. Kyllä he sinusta varmasti pitävät ja heille on kyllä tärkeämpää, että minä olen
onnellinen.”
”Minun täytyy varmaankin nukkua päiväunet tänään, jäi unet niin vähille. Taidankin tästä
ruveta tekemään lähtöä.” , sanoin.
”Onko sinulla mitään ohjelmaa illalla Jakke?”
”Ei ole mitään suunniteltua, kuinka niin?”
”Ajattelin vaan, voisinko nähdä sinua?”
”Entäs tytöt?”
”Minun sisko tulee katsomaan tyttöjä tai menevät kaikki vanhemmilleni.”
”Kyllä se sitten onnistuu, tuletko sinä minun luo?”
”Mielelläni, sovitaanko seitsemältä?”
”Jeps, nähdään sitten illalla, tuossa on minun puhelinnumero, minä tekstaan osoitteen
sinulle kun soitat ennen lähtöäsi.”
”Ei tarvitse, muistan missä sinä asut.”
Päivä meni ensin kaupoissa käydessä ja päiväunilla. Siivosin ja muistelin sovimmeko me,
että laitan ruokaa. Saahan sitä tilattuakin kotiin, joten unohdin kokkailut.
Hän soitti olevansa tulossa ja pian taksi kurvasikin talon eteen ja hän tuli sisälle.
”Jakke, tässä on sinulle tuliainen.”
”Hei, ei sinun olisi mitään tarvinnut tuoda.”
”Koska sinä olet niin hyvä lukemaan kirjoja, vaikkakin pistekirjoituksella, niin tässä on tämä
sinulle.”
Avasin lahjapaperit ja sisällä oli kaunis samettinen rasia. Avasin rasian varovasti miettien
mitä siinä voisi olla.
”Tämä on hieno, sehän on kirjanmerkki ja vielä hopeinen. Ei hitto, ei sinun pitäisi mitään
ostella minulle.” , sanoin hämmästellen hänen lahjaansa.
”Minä halusin ilahduttaa sinua, teki vaan niin mieli jotain sinulle ostaa. Sinä olet ollut niin
ihana minua kohtaan.”
Olin tietysti otettu ja ilahtunut lahjasta. Olen saanut aikuisiällä harvoin lahjoja. Marjaa en
ollut tuntenut kuin vasta pari viikkoa. Olemme tavanneet nyt kolmannen kerran ja lahja sai
minut ajattelemaan, ettei tässä vaan käy nyt huonosti. Minun olisi juteltava hänelle asiasta.
Mutta nyt en halunnut, koska hän oli niin onnellinen.
”Hain sinulle lonkeroa kaupasta, jos haluat ottaa, ja tuossa pöydällä on suolaista
naposteltavaa. ”
Istuimme hämärään huoneeseen sohvalle ja laitoin musiikkia soimaan.
”Marja, kuuntele tämä kappale. Olen siihen ihastunut tällä hetkellä, minulle tulee ja menee
ihastumisia joihinkin kappaleisiin ja nyt se on tämä. Losing My Religion on kappaleen nimi,
mutta tämä on gregoriaaninen versio siitä.” , selitin innostuneesti.
”Kappaleessa on jo itsessään todella hyvä sanat, ja kun ne yhdistetään tähän
kirkkolauluun, niin se vaan tulee entistä paremmaksi.” , hehkutan laulua samalla kun
kuuntelemme sitä.
”Tässä lauletaan uskon menettämisestä, tai minun tulkinta, rakkauden uskon
menettämisestä. Sitä uskoo rakkauteen niin paljon, että siitä tulee kuin uskonto. Ja kun
sinä et enää pysy sen rakkauden vaatimuksissa, niin sinä luovut siitä.”
”Uskoin kuulevani sun nauravan, uskoin kuulevani sun laulavan, uskoin sun yrittävän.
Mutta se oli vain unelma, se oli unta. Olen loukattu, hylätty, sokaistu hölmö.” , yritin
suomentaa.
Kuuntelimme laulun pariin kertaan.
”Jakke, ainako sinä innostut näin jostain laulusta?”
”En nyt aina, mutta joskus. Totta kai oma elämäntilanne tuo esiin sellaisia lauluja, joissa on
ihmissuhteita, eroja, kiihkeää rakkautta. Oikeastaan vanhat laulutkin saavat uusia
ulottuvuuksia. Aikaisemmin en vaikka Eppujen kappaleiden sanoituksia niin tarkkaan
ajatellut, mutta nyt niihin kiinnittää eri tavalla huomion. Yksin jäämisestä, pahasta olosta.
Voin näitä lauluja kuunnella monta tuntia yöllä.”
Makasimme sohvalla ja välillä lattialla kuunnellen musiikkia. Kun sain ensimmäisen
viinipullon tyhjennettyä, muistin kysyä Marjalta, halusiko hän syödä jotain.
”Ei minulla ole oikeastaan nälkä, ja söin noita sipsejäkin liikaa.” , hän vastasi.
”Jakke, onko sinulla menoa ensi tiistaina?” , hän kysyi.
”Ei, kuinka niin?”
”Olisin viemässä meidän likan viulua huoltoon ja ajattelin pääsisitkö sinä viemään minut?”
”Kyllä se onnistuu, voin hakea sinut kotoa töiden jälkeen.”
”Hienoa, kiitti paljon.”
Kävimme vielä kaupungilla ottamassa parit ja palasimme minun luokse nukkumaan.
Katselin aamulla Marjan kasvoja, hänen vielä nukkuessa. Mietin, mitä hän halusi
elämältään. Luuliko hän olevansa valmis seurustelusuhteeseen vai esittikö hän
ihastumista vain niin hyvin. Pitäisi jutella piakkoin hänen kanssaan asioista, ettei hän vain
luule liikoja suhteestamme.
”Olisinhan minä päässyt junallakin tänne käymään, mutta olen tosi kiitollinen, että lähdit
minua kuskaamaan.” , Marja sanoi.
Hain hänet tiistaina töiden jälkeen niin kuin sovittiin. Ajoimme soitinliikkeeseen ja
juttelimme lapsista ja lasten harrastuksista. Omat lapseni olivat iältään hänen nuorimman
ja keskimmäisen välissä, joten heistä riitti keskusteltavaa.
”Mielelläni minä lähdin, tulenko liikkeeseen mukaan vai odotanko autossa?” , kysyin.
”Tule vaan sisään, voit katsella soittimia sillä aikaa kun sovin viulun huollosta.”
Hän sai asiansa hoidettua ja palasimme autoon.
”Kuule Jakke, minulla olisi yksi toinenkin juttu hoidettavana, siinä voi mennä parikymmentä
minuuttia, sopisiko sinulle?” , Marja kysyi.
”Kyllä sopii, neiti vaan kertoo minne ajetaan.”
”Se on tuolla parin kilometrin päässä, neuvon tien.” , hän sanoi.
Ajoimme hänen neuvojen mukaan ja parkkeerasimme ison kerrostalon viereen.
”Käyn tuolla pikaisesti, mutta ei pitäisi mennä kauaa, ehkä vartti tai enemmän.”
Odottelin kolmekymmentä minuuttia ja mietin, mikä paikka tuo mahtaa olla. Jos hän ei
halua asiaa enemmän selitellä, en aio siitä kysyäkään. Hän tuli takaisin ja istui autoon.
”Olen kai selityksen velkaa sinulle Jakke.”
”Ei sinun tarvitse mitään selittää, jos et halua.”
”Tuolla on minun terapeutin vastaanotto.” , hän kuitenkin aloitti.
”Olen siellä käynyt jo pitkään keskustelemassa, tiedäthän että näitä juttuja pitää
ammattilaisen kanssa käydä läpi. Oma mielenterveys on tärkeintä myös lähimmäisten
kannalta.”
”Olen terapeutille kertonut myös sinusta ja omista tunteista. Ja koska tämä vaikuttaa
minun mielialaan positiivisesti, niin päätimme muuttaa lääkitystä. Niitä ei voi lopettaa
yhtäkkiä vaan pienentää hiljalleen.” , hän kertoi.
”Eli ei sinulla sitten mitään flunssan jälkitautia ollutkaan?” , kysyin.
”No ei, minun ei vaan pidä juoda liikaa, mielellään ei ollenkaan.
Ajattelin nyt olevan hyvä hetki kertoa huolestani parisuhdeasioista.
”Meillä on ollut oikein kivaa yhdessä, vaikka molemmilla on taustalla ero pidemmästä
parisuhteesta. Oletko sinä kuullut laastarisuhteesta?” , kysyin.
”Joo, olen. Itse asiassa terapeutti käytti samaa sanaa, kun juttelimme asiasta.”
”No Marja, minä luulen, että tämä on nyt ihan sitä itseään. On aika huumaavaa olla kuin
pari, sitä kuitenkaan olematta. Kokea rakastumisen tunnetta, kuitenkaan rakastumatta.
Hyväilyjä ja arvostusta. Kaikki on sitä mitä kaipaamme parisuhteelta, heijastuksina
loppuneesta liitosta.”
”Jos me mietimme meidän suhdetta, Marja, minä en voi kieltää etteikö meillä synkkaa,
meillä on hauskaa yhdessä. Mutta kaikki se rakkaus ja sitoutuminen siihen, se on harhaa.
Meidän täytyy olla nyt tosi varovaisia, kumpaakaan ei saa sattua. Minä en halua satuttaa
sinua etkä sinäkään varmasti minua.”
”Olet Jakke oikeassa. Mutta itse haluaisin jatkaa tätä meidän juttua. Tietysti pidetään
mielessä ettei tapahdu mitään ikävää. Minusta on tuntunut kaikki niin todelliselta ja
ihanalta. Haluatko sinä nähdä vielä minua?”
”Totta kai haluan nähdä. En tahdo kuitenkaan sopia mitään tulevasta. Sinä tunnut
rakkaalle ihmiselle, mutta haluaisin meidän olevan ystäviä, ilman sitoutumista
suhteeseen.”
”Ystävyys suhteeseen ei kuulu seksi, vai mitä?” , hän kysyi.
”Periaatteessa ei kuulu, ei.”
”Voidaanko me vielä joustaa siinä asiassa, minulla loppui pitkä kuiva kausi, ja hitto vieköön
minä haluaisin vielä jatkaa seksielämää sinun kanssa!” , Marja huusi nauraen.
Lupasin, että voin joissain asioissa joustaa ja se oli ehdottomasti yksi niistä asioista.
Ajoimme takaisin kotiin.

Luku 19. Harkinta-aika

Helmikuussa jouduin tekemään pitkiä päiviä töissä. Piti valmistella messuille
näyttelyä ja koota laitteita esiteltäväksi. Sain onneksi yhden viikonlopun järjesteltyä
vapaaksi ja odotin jo innolla pääseväni viihteelle. Tapasin Marjan viikolla ja emme sopineet
mitään yhteistä menoa. Olimme miettineet voisimmeko järjestää jotain yhdessä lapsiemme
kanssa. Sanoin sen onnistuvan, vain jos tapaaminen olisi vahinko. Hän sanoi
järjestävänsä sellaisen vahingon.
Kävin lähikaupassa hakemassa ruokaa, kun törmäsin Kaijaan. Hän oli täydentämässä
varastojaan juomien suhteen. Olin haistavinani, että niitä olisi jo nautittu aamupäivän
puolella. Perjantai oli jatkunut ehkä aamuun asti.
”Pari mäyräkoiraa piti hakea, kun oli päässyt saunakaljat loppumaan.” , hän sanoi.
”Ai tuleeko sinulle vieraita saunailtaa viettämään?” , kysyin.
”Ei tule. Paitsi jos sinä haluat tulla, miten on?”
”Voinhan minä tullakin, pitää vielä siivota ja pyykätä, mutta sovitaanko vaikka seitsemän
jälkeen?” , ehdotin.
”Tervetuloa sitten. Minulla ovat lapset kotona, mutta eihän se haittaa, ne katselevat
telkkaria omissa huoneissaan.”
Mieleeni tuli Kaijan poikakaveri Mika ja olin perumassa treffejä.
”Vieläkö sinä seurustelet sen Mikan kanssa?”
”Ei se ole seurustelua, seksiä se vaan joskus vonkaa, heittää minut pihalle yleensä sen
jälkeen, pitäisi lopettaa kokonaan se homma.” , Kaija selitti.
”Siitä ei tarvitse välittää, Mikalla on omia juttuja, eikä me olla nyt väleissä. Tuli eilen taas
jotain sanomista kun kävin siellä. Olin muka kännissä ja haastoin riitaa, itse se joi kuin
sieni.”
”Teillähän on asiat sitten harvinaisen selvät. Mutta nähdään sitten illalla.” , sanoin.
Otin illalla mukaani viinipullon varmuuden vuoksi. Olisi jotain juotavaa, jos vaikka Kaijalta
olisi päässyt loppumaan.
”Moi ja tervetuloa Jakke. Istu sohvalle ja ole kuin kotonasi. Sanoin jo lapsille, että naapurin
setä käy saunassa. Ne viisasteli etteikö sinulla ole omaa. Sanoin etten tiedä, kun ei ole
kutsuttu kylään. Laitan kohta saunan päälle meille. Kiva, sinä toit punaviiniä. Minä voin
kaataa sitä laseihin. Pieni hetki.”
Kaija puhui jo aika sekavasti eikä kuunnellut mitä minä sanoin. Hän ilmeisesti oli ottanut
tasaisesti juomaa iltapäivän ja alkuillan. Kävin tervehtimässä lapsia ja katsoin että kaikki oli
kunnossa, televisiota ja sarjakuvia oli heillä juuri ohjelmassa. Palasin takaisin sohvalle
kuuntelemaan sekalaista tarinaa lasten isän vittumaisuudesta ja kyttäämisestä. Mietin
etten taida saunaan tänään päästäkään. Kello oli tulossa pikapuolin kymmenen ja Kaija
nukahti sohvalle. Katselin vähän aikaa telkkaria, kunnes kävin sanomassa lapsille
lähteväni. Olin jo parinkymmenen minuutin päästä keskustan baarissa siemailemassa
olutta kun puhelin soi. Kaija kysyi missä olen. Häneltä ei mennyt kuin puoli tuntia, kun tilasi
juomaa tiskiltä.
”Mitä sinä silleen lähdit?” , hän kysyi.
”Niin että olisin yksin katsellut telkkaa, kun sinä vedät sikeitä?”
”Kyllähän minä olisin herännyt pikapuolin, ne nyt oli vaan sellaiset lyhyet kauneusunet.”
”Minun mielestä sinä olisit voinut mennä nukkumaankin. Sinulla on ne lapsetkin siellä
kotona.”
”Höpö höpö. En minä nyt näin aikaiseen nukkumaan mene.”
Minua kävi suututtamaan tämä tilanne ja hänen käytös lapsiaan kohtaan. Selitin hänelle
omia mielipiteitäni asiasta ja näin hänen loukkaantuvan puheistani.
”Jakke, minä olen tainnut erehtyä sinun suhteen, luulin sinun olevan rento kaveri, mutta
sinähän hermoilet asioista, mitkä ei sinulle kuulu!” ,hän tiuskaisi minulle.
”Ei kuulu vai. Jos sinä kutsut minut kotiisi katsomaan kun sammut, ja sinulla on pari lasta
vastuullasi, niin kyllä minä jumalauta asiasta saan sanoa!”
”Ja aion asiasta sinulle sanoa myöhemminkin, kun olet selvin päin. Sinä varmaan pärjäät
loppuillan, minä lähden nyt!” , sanoin ja lähdin.
Menin toiseen baariin ja sieltä toiseen. Törmäsin Elliin ja ilahduin hänestä ja hänen
pirteästä naurusta, niin että halasin ja suutelin häntä.
”Oho, mitäs poika oikein meinaa. Käydään naamaa nuolemaan, kuin kissa maitoa. Siitä
kissasta puhuen, niin meidän mirrillä on jo ollut ikävä!” , hän sanoi ja nauroi
persoonallisella naurullaan.
”Se vaan oli äsken niin kurja olo, ja sinä Elli pelastit minun päivän. Sinä ja sinun mirrisi. Nyt
tanssimaan, naurava tyttö. Ja sen jälkeen voit kertoa kuulumiset.”
”Voin kertoa ihan mielelläni, mutta voisimme lähteä meille jatkoille, jos sinulle käy.” , hän
ehdotti.
”Totta kai voimme mennä. Mutta otetaan nyt edes yhdet, mikäs kiire tässä on?”
”Mirri on kotona yksin, ja ei ole vieraitakaan käynyt pitkään aikaan. Voisit sitä silitellä.”
”No jopas nyt ihmettä, sitten sitä pitää kiirehtiä.” , sanoin nauraen.
Olimme tunnin päästä kotiutuneet Ellin asuntoon. Hän meni saman tien suihkuun.
Kuuntelin hetken veden solinaa ja riisuin vaatteeni.
”Voinko tulla suihkuun sinun kanssa?” , kysyin.
”Tule vaan. Saat pestä minun selän.” , Elli kihersi.
Kuljetin vaahtoavaa pesusientä hänen selkäänsä pitkin. Hän nosti kädet ylös seinään ja
nojasi eteen selkä voimakkaasti kaareutuen. Elli käänsi kasvot ylös ja huulet raollaan
voihkien hiljaa. Painauduin hänen pakaroihin kiinni ja hieroin vaahtoa hänen niskaan ja
kaulaan. Toisella kädellä sivelin hänen lanteiden kaarta ja siitä ylös kohti rintoja. Tulin
hänen sisään ja keinuimme suihkun alla. Voihkeen ääni täytti kylpyhuoneen, kunnes
hiljaisuudessa kuului enää vain veden solina.
Oven takaa kuului pientä raapimisen ääntä.
”Sehän on meidän pikku kisu siellä, yrittää tulla varmaan katsomaan, mitä täällä
puuhataan.” , Elli sanoi ja nauroi.
Siirryimme sänkyyn nukkumaan ja makasimme jutellen kaikesta ennen nukahtamista.
”Ethän sinä Jakke huomannut minun olleen pikkaisen puutteessa?” , hän kysyi.
”En tietenkään huomannut mitään, jotain minä ehkä epäilin, kun avasit minun vetskarin ja
työnsit kätesi sinne sisään. Mutta sitten minä ajattelin, että sinä olet vaan niin iloinen
minun näkemisestä ja tervehdit vähän reippaammin.” , naureskelin hänen huoltaan.
”Miten Jakke sinun eroelämäsi on mennyt, ainakin sinä tunnut tyytyväiseltä?”
”No ei se nyt ihan niinkään ole. Elämä on ihan liian kaksijakoista, toisaalla työ ja lapset ja
toisaalla vapaa-aika ihmissuhteineen. Siis kaksijakoisuudessa ei ole vika, vaan siinä, että
ne ovat niin kaukana toisistaan.” , sanoin.
”Mitä sinä tarkoitat?”
”Ajattele, että sinä olet parisuhteessa tai naimisissa. Ei sinun vapaa-aikaan kuuluisi silloin
ylimääräistä suhdetoimintaa. Se kaksijakoisuus tavallaan kaventuisi yksijakoisuudeksi.
Sinä hoidat yhtä parisuhdetta ja elämä olisi tasaista.”
”Ai tasaista. Eikö me erottu juuri sen takia, että elämä on liian tasaista?” , Elli kysyi.
”En minä ainakaan sen takia eronnut. Erosin sen takia, että minun tasaisesta elämästä
puuttui paljon. Ei se olisi jatkunut pitkään tasaisena. Halusin sitä jo laajentaa, ja varmasti
olisi revennyt perhehelvetiksi, jos olisin antanut jatkua.” , yritin selittää.
”Kyllä kaksijakoisuus minulla toimii. Hoidan lapsia ja töitä ja käyn joskus ulkona viihteellä.
Ainakin toistaiseksi.” , hän sanoi.
”Niin toistaiseksi, mutta jos olemme rehellisiä, niin eiköhän me kaivata ihan oikeaa
suhdetta sitten taas kun ollaan terveitä.” , sanoin.
”Niin, tai sitten menen takaisin exän kanssa yhteen, ollaan siitäkin juteltu.” , hän sanoi.
”Elli, eikö olekin kummallista, että se yhteen palaaminen on ihan oikea vaihtoehto. Kaipuu
siihen vanhaan avioelämään on aika rajua, sitä meinaa unohtaa ne syyt eroon heikkoina
hetkinä.”
”Niin, hitto Jakke, nyt loppu tämä jutustelu, alkaa ihan heikottaa tämä puhuminen,
syödäänkö jotain, niin voit peitellä minut uudelleen nukkumaan?”
”Syödään vaan, katsotaan sitä peittelyä sitten jos jaksetaan.”
Nukuimme iltapäivään asti ja olisin nukkunut pitempääkin, mutta Elli vihjaili kotiinlähdöstä,
kunnes sai minut lähtemään. Otin matkalta ruokaa grillistä mukaani ja olin jo avaamassa
kotiovea, kun puhelin soi. Kaija soittaa.
”Moi Jakke. Mitäs puuhaat? Kuule, jäikö meiltä kesken eilen jotain?”
”No ei minun tietääkseni mitään jäänyt kesken.”
”Okei, kun en nyt muista. Harmi kun lähdit menee, oli tosi hauskaa. Kävimmekö me eilen
saunomassa?”
”En minä ainakaan. Olet ehkä löytänyt jonkun muun saunojan eilen?”
”Niin kai sitten. Sinähän voisit nyt tulla saunomaan. Ei sinulla sattuisi saunakaljaa
olemaan?”
”Nyt en jaksa, mutta tulen katsomaan teitä tuossa kolmen tunnin päästä. Oletko sinä
kotona?”
”Kyllä, kyllä”
Menin päiväunille terveellisen ruokailun jälkeen ja heräsin ovikellon ääneen, katsoin kelloa
ja huomasin nukkuneeni kahdeksaan asti. Ajattelin, että se on Kaija tietysti hakemassa
saunaan. Tai ainakin saunaoluita. Menin avaamaan. Oven takana olikin Kaijan lapset.
”Hei Jakke. Onko äiti täällä?” , vanhempi kysyi.
”Ei ole, oletteko te soittaneet sen kännykkään?”
”Ei äiti vastaa, se kyllä hälyttää, mutta menee vaan vastaajaan.”
”Minä kokeilen kanssa soittaa ja jätän viestiä, se on varmaan vaan laukussa eikä se kuule
sitä. Ei mitään hätää. Haluatteko te odottaa täällä äitiänne?”
”Ei, me mennään kotiin odottamaan.”
Jos minua eilen vitutti Kaija ja eilinen ilta, niin nyt olin todella harmissani. Tarkistin vielä
kerran, ettei hän ole minulle soittanut sinä aikana kun nukuin. Yritin soittaa hänen
numeroon ja tietysti se meni aikansa hälytettyä vastaajaan. Jätin sinne neutraalin viestin
että soittaisi. Lapset olivat varmaankin lojaaleja äidilleen eivätkä soittaisi isälle ennen kuin
on viimeinen hätä. Puolen tunnin päästä puhelin soi. Kaija soittaa.
En kuule toisesta päästä kuin kahinaa ja rahinaa. Yritän huhuilla onko siellä joku.
Vihdoinkin sieltä alkaa kuulumaan puhetta.
”Helvetti. Mitä tää nyt, haloo, kuuluuko?” , kuulen Kaijan humalaisen äänen.
”Kaija. Kuuletko sinä?” , kysyin.
”Joo, nyt kuulen. Tää puhelin tippui maahan, ja mäkin kaaduin kun yritin saada sitä ylös.
Mä nousen kohta kun huilaan vähän aikaa.” , hän sopersi.
”Sano Kaija missä sinä nyt olet?”
”Olen kotiin menossa, tossa on urheilukenttä vieressä” , hän selitti ääni välillä häviten.
”Odota siinä, tulen hakemaan sinut, olen siinä muutaman minuutin päästä.” sanoin ja
samalla puin ja menin autolle.
”Älä laita puhelinta kiinni, kunnes minä näen sinut.” , ohjeistin häntä.
Ajoin urheilukentän viereen ja näinkin hänet nojaamassa puuhun hieman huojuen.
Takki oli auki ja housut likaantuneet. Autoin hänet istumaan. En halunnut sanoa, mitä
ajattelin sillä hetkellä, koska sanomiset häviäisivät hänen sumeiden aivojen sopukoihin
joka tapauksessa ja ehtisin jutella tästä hänen ollessa selvin päin.
”Lapset kävivät kysymässä sinua, olivat huolissaan sinusta.”
”Ai jaa, kyllähän mä pärjään, olin käymässä Mikan luona.”
”Niin, minä uskon kanssa, että sinä pärjäät, mutta sinun pitäisi ajatella kuitenkin, että miten
lapset pärjäävät.”
”Joo, joo.”
”Minä autan sinut sisään ja keitän kahvit. Siistitään sinua vähän vielä ja kappas, äiti on
palannut kotiin.”
Vaihdoin lasten kanssa muutaman rauhoittavan sanan ja sillä aikaa Kaija oli mennyt jo
sänkyyn ja nukahtanut. Ymmärsin viimeinkin tilanteen, mikä tässä perheessä on. Lapset
ovat oppineet äitinsä käytöksen ja ovat jo itsenäisiä ja omatoimisia asioissaan. En
tietenkään voinut ymmärtää lasten tunteita ja ratkaisuita tilanteesta, heillä kuitenkin on
myös kaksi vanhempaa sisarusta asumassa isällään. Lapset olivat kuitenkin päättäneet
asuvansa äidin luona. He ehkä vaistosivat, ettei se olisi mahdollista, jos he kertoisivat
todellisen tilanteen. Minä en halunnut tehdä ratkaisua asiasta lasten puolesta, koin
kuitenkin vielä olevani ulkopuolinen ja en tiennyt kaikkea heidän historiastaan. Ajattelin
pyytää heidät äitinsä kanssa kylään joku kerta. Ja juttelisin selvin päin olevan Kaijan
kanssa.

Luku 20. Harkinta-aika

Helmikuu loppuu pian ja kohta alkaa virallisesti kevät. Marja tuli kylään ja toi
minulle taas pienen lahjan, kristalliset pienet lasit ja samppanjapullon, kauniit pienet
koristeet hyllyn päälle. Hän todellakin tykkää ostella lahjoja, joten jouduin taas häntä
kieltelemään tekemästä niin.
”Mutta minusta on ihanaa lahjoa sinua, älä välitä asiasta Jakke.” , hän sanoi.
”Ei se minua kai sitten haittaa, mutta jos yöpöydälle jätät rahaa, niin se oli sitten siinä.”
”Oletko sinä Jakke ajatellut, mitä sinä menetät minussa, kun et aloita seurustelua minun
kanssa?” , Marja kysyi.
”Mehän ollaan juteltu jo tästä seurustelu asiasta. Nyt on kaikki ihan hyvin.”
”Minä voin todellakin olla paras naisystävä ehdokas sinulle, mutta ymmärrän kyllä, jos
haluat olla itseksesi.”
”Haluaisitko sinä näyttää minulle, kuinka hyvä ehdokas sinä olet?” , kysyin hymyillen.
”Niin, sinä et saa minusta tarpeeksesi, mennään tuonne makuukammarin puolelle, niin
näytän sinulle, kaiken, mistä vaan sinä unelmoit” , hän kuiskutteli minulle.
Myöhemmin juttelimme tulevasta viikonlopusta. Hän oli nähnyt ilmoituksen yhden
ravintolan seinällä, siellä olisi lasten askartelu ja harrastus päivät.
”Minä otan lapset sinne, vanhin ei kyllä lähde, ja sinä otat lapset, he voivat siellä yhdessä
piirrellä ja askarrella. Nähtäisi siellä vaikka tasan yhdeltä, kun ne alkaa.” , hän ehdotti.
”Niin että sattumalta menisimme samaan paikkaan ja samaan pöytään, joo kyllä se voisi
mennä läpi.” , sanoin.
”Siellä on lapsille mehua ja pullaa tarjolla, mutta voidaanhan me mennä sen jälkeen vaikka
mäkkäriin vaikka syömään.” , Marja suunnitteli.
”Katsotaan nyt miten se siellä etenee.” , sanoin ja hän jatkoi vakuutteluaan hyvästä
tyttöystävä ehdokkuudestaan.
Menemme tasan yhdeltä lastentapahtumaan sisälle ja näenkin heidät istumassa
pöydässä. Sanon lapsille, että tuolla on iskän tuttuja ja voidaan istua samaan pöytään.
Esittelyn jälkeen lapset haluavat mehua ja pullaa. Ruokahetken jälkeen kaikki menevät
katsomaan minkälainen askartelunurkkaus on ja aloittavat piirtelyn.
”Katso nyt Jakke kuinka hyvin ne tulee toimeen keskenään.” , Marja kertoo mielipiteensä.
”Lapset tulee aina hyvin toimeen keskenään, omat ovat vähän ujompia kuin sinun, mutta
olet ilmeisesti ohjeistanut vanhemman toimimaan ohjaajana.” , sanoin naureskellen.
”Totta, jouduin hieman lahjomaan, mutta kyllä se kannatti.”
Marja hieroi jalkaansa minua vasten ja piti kädestä kiinni. Tunsin itseni hieman ujoksi
tilanteessa, mikä oli minulle täysin uusi. Tämä tapahtuu päivänvalossa ja ilman rohkaisua
lasista. Mietin tilannetta ja katson ympärille, näkyykö täällä ketään tuttuja. Joutuisin
selittelemään Mariannelle tilannetta, jos se tulisi hänen tietoon.
”Hei Marja, käyn hakemassa meille lisää kahvia ja katson miten lapset pärjäävät.”
Lapset piirtelivät ajatuksissaan omia juttujansa ja pärjäsivät oikein hyvin, paljon paremmin
kuin isänsä. Päätimme vielä askartelupäivän päätteeksi käydä hampurilaisilla syömässä
leluaterian, se sai valtavan kannatuksen ja aplodit. Ruokailun jälkeen supisin Marjan
korvaan hakevani hänet, kun olen lapset illalla vienyt lasten äidille. Hänen ilmeestä näin,
että tieto siitä sai valtavan kannatuksen ja aplodit.
Työkaveri, edellisen työpaikan ajalta, tuli käymään kuun puolivälissä. Pasi oli eronnut
samoihin aikoihin kuin minäkin. Hän oli tavannut uuden naisen, Tarun, kuukausi sitten,
mutta suhde oli vielä alkutaipaleella. Yritin vihjailla ettei kannattaisi mitään sitoumuksia heti
tehdä, ja sanoikin ettei Taru edes halunnut vielä seurustella.
”Minä kyllä olen ihastunut häneen ja halu on kova myös aloittaa seurustelu. Hän on niin
kaunis nainen ja fiksu tyyppi.” , Pasi kertoi.
Istuimme iltaa, syötiin hyvin ja juotiin paukkuja, saunottiin ja taas juteltiin eroista ja
ihastuksista ja enimmäkseen naisista.
”Kello alkaa olemaan jo sen verran, että voisimme kammata tukan ja laittaa menovaatteet
päälle, ja suunnistaa ravitsemusliikkeisiin.” , Pasi ehdotti.
”Taas hyvä idea noinkin tyhmältä kaverilta.” , kiittelin häntä.
”No, onhan sinulla silti sitten kerrankin fiksumpaa seuraa, mutta löytyyköhän kaupungilta
kauniimpaa seuraa, vaikka en minä tiedä onko se niin tärkeää, kun olen Tarun tavannut.”
”Joo joo, unohda nyt se Taru, mennään katsomaan mitä meille on tarjolla, vaiko
palataanko kotiin yksin niin kuin aina.”
Parin baarin jälkeen olimme täyteen sullotussa yökerhossa. Kiertelimme paikan läpi ja
tervehdin muutamia tuttuja.
”Keitäs nuo tytöt oli, ihan kivan näköisiä?” , Pasi kysyi.
”Jotain kasvotuttuja, niitä täällä riittää, mutta huomasitko, että tuolla yksi nainen vilkuili
sinua pidempääkin?” , kysyin Pasilta.
”En huomannut, missä, otetaan juomat ja mennään sinne sitten istumaan.”
”Baaritiskillä oli, eli sinne sitten.” , sanoin ja lähestyimme naista.
”Moi, minä olen Pasi ja tämä kaveri on Jakke, voidaanko seistä tässä sinun seurana?”
”Totta kai, hei minä olen Maiju.” , hän esitteli itsensä.
”Minä joudun jättämään teidät heti keskenänne, poistun käymään veskissä.” , sanoin.
Kävin veskissä vaikkei mitään hätää ollutkaan, ajattelin Pasin pääsevän paremmin
keskustelemaan Maijun kanssa. Törmäsin Piiaan kun tulin veskistä. Emme olleet pitäneet
yhteyttä, mutta oli kiva nähdä hänet.
”Moi Jakke, miten sinä täällä olet?” , hän kysyi.
”Ai miten niin, aika useinhan minä ravintoloissa kiertelen.”
”Niin, ajattelin että olet palannut yhteen ex-vaimosi kanssa, kun silloin juttelit ettei teidän
tunteet ole hävinneet.” , Piia selitti.
”Niin ne tunteet, rakkaus ja viha, sääli ja katkeruus. Kaikki löytyy vieläkin, tallella on.”
Kerroin lyhennetyn version mitä olen puuhastellut, en kylläkään maininnut muita naisia,
koska häntä ei olisi vähääkään asia kiinnostanut ja oletin, että tajuaahan sen, että niitä
olisi ollut. Kuuntelin hänen kuulumiset ja päätimme mennä tanssahtelemaan.
Näin tanssilattialla Pasin ja Maijun. Yritimme tehdä melussa esittelyt toisillemme.
Tanssin päätyttyä menimme hiljaisempaan paikkaan juttelemaan.
”Otetaan uusiksi, ei tuolla kuullut mitään esittelyistä.” , Pasi sanoi.
”Hän on Piia ja tässä on kaverini Pasi.” , sanoin.
”Moi Piia. Ja tässä on Maiju.” , Pasi sanoi.
”Me tunnetaankin työn kautta toisemme.” , Piia sanoi ja tervehti Maijua.
”No niin on maailma pieni, ja tämä on ihan kiva yhteensattuma.” , ilahduin.
Jatkoimme juttelua välillä porukalla, välillä pareina, kunnes kello lähestyi kolmea.
Lähdimme porukalla meille vielä jatkoille. Söimme iltapalaa ja juttelimme.
Olin laittanut valmiiksi majoituksen Pasille, ja jos hän halusi pyytää Maijua jäämään, jätin
sen homman hänelle.
”Me mennään Piian kanssa nukkumaan, te voitte jäädä vielä höpisemään, jos haluatte.
Siellä on sänky sinullekin Maiju, jos et jaksa lähteä vielä kotiin.” , ilmoitin heille.
”Kiitos paljon, hyvää yötä teille.” , Maiju toivotti.
Suihkun jälkeen menimme sänkyyn.
”Pasi on haukannut ison palan, jos Maijuun ihastuu.” , Piia kertoi.
”Miten niin?”
”Maijulla on kuusi lasta ja hän on jäänyt leskeksi jokin aika sitten.” , Piia sanoi.
”Oho, onpas tilanne.” , sanoin.
”Niin on, minkälainen kaveri tuo Pasi on? Ainakin hyvä vaikutelma hänestä jäi.”
”Tosi hyvä tyyppi, eronnut ja hätäilee jo uutta suhdetta. Liian pian, ainakin minun mielestä.
Se on tavannut yhden Tarun ja taitaa olla niin ihastunut siihen ettei tuosta Maijusta taida
olla nyt sille. Luulen, että tilittävät kohtaloitaan toisilleen. Mutta jos asia on noin niin kuin
sinä sanoit, niin taitaa Maijun kohtalo olla vähän raskaampaa tavaraa.”
Olisin halunnut koskettaa Piiaa, mutta jostakin tuli ujostuksen puuska ja emmin hieman.
Sammutin valot ja makasimme hiljaa. Laitoin käteni hänen kaulalle ja hivuttauduin
lähemmäs. Suutelimme toisiamme ja molempien kädet kiersivät vartaloita tunnustellen.
Rakastelimme hiljaa ja ääneti, kuin peläten jäävämme kiinni. Herkän hetkemme päätyttyä
kävin vielä kuuntelemassa vieraita, he juttelivat vieläkin.
”Siellä riittääkin juttua aamuun asti.” , sanoin.
”Hyvähän se vaan on, ja varmasti tekee molemmille hyvää jutella kaikista asioista.”
”Mitä Jakke sinulla on suunnitteilla, siis oletko vielä palaamassa entisen vaimosi luo?”
”Mikään ei ole muuttunut, tunteet palaavat välillä voimakkaina ja tuntuu että olisi mentävä
takaisin yhteen. Kun sitten tapaamme ja vietämme hetken yhdessä, tuntuu että on
päästävä pois hänen läheltään.”
”Meillä on muutaman päivän yhteinen lomakin tulossa, menemme Tahkolle hiihtämään ja
laskettelemaan. Se voi olla viimeinen mahdollisuus sille suhteelle. Jos uudelleen
rakastuminen tapahtuu, niin siellä se voi tapahtua.”
”Minä en voi uskoa, että niin tapahtuu, mutta onhan kaikki mahdollista. Hän on liian
laskelmoiva ihminen, että antaisi itselleen siihen mahdollisuutta. Luulen, että hän haluaisi
sinun katuvan ja anelevan häntä, siitä hän nauttisi.” , Piia sanoi.
Luulen Piian olevan oikeassa. Matka kuitenkin tulee tapahtumaan ja se jännittää minua
hyvin paljon.

Avioliitto, harkinta-aika, avioero.
-Jari P. Tapola

Annetut kommentit

Kukaan ei ole vielä jättänyt kommenttia.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

Ei vielä yhtään pistettä

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty