Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Profiiliteokset

Yhdestoista vuosi VI

Luku 21. Harkinta-aika

Kirjoittelin Mariannen ystävän kanssa sähköposteja. Sain sattumalta Karitan
sähköpostiosoitteen ja laitoin vitsikkään viestin hauskan tarinan kanssa. Hän vastasi ja
kyseli kuulumisia. Hän tiesi minun tilanteen kylläkin aika tarkkaan. Ihmettelin mielessäni
melko yksityiskohtaistenkin asioiden tietämystä, mutta luulen naisten yleensäkin jakavan
tietoja enemmän kuin miehet. Utelin Mariannen ajatuksia ja mielenliikkeitä Karitalta
suorasukaisesti, eikä hän laittanut mitenkään erityisesti vastaankaan. Sovittiin
tapaamisesta myöhemmin jossain kahvikupin ääressä.
”Jakke sinä varmaan ymmärrät ettei Marianne saa koskaan tietää meidän ystävyydestä. Ei
hän kuitenkaan ymmärrä tätä.” , Karita sanoi.
”Tietysti ymmärrän, ja tilanne on todellakin niin sekava meidän välillä etten tieten tahtoen
sitä halua lisää hämmentää.”
”No hyvä, Marianne on aika hukassa tunteidensa kanssa, aivan selvästi hän tuntee sinua
kohtaan paljon, ja senkään takia en aina ymmärrä hänen käytöstä tai tekemisiään. Hän
ajaa itseään tilanteeseen, mistä ei välttämättä ole paluuta. Marianne haluaa miesten
kanssa suhteita, varsinkin jos suhteessa on jotain kiellettyä tai vain jotain, en osaa sitä
selittää, mutta se on varmaa, että sekaisin se on.” , Karita kertoi.
”Minua jännittää tämä tuleva hiihtoreissu, en tiedä miten päin olisin. Pitääkö minun vaan
olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, vai keskustella syvällisesti eroon johtaneista syistä.
Tunteet nousevat varmasti pintaan ja lasten nähden pitää kuitenkin käyttäytyä normaalisti.”
, mietin.
”Parasta voisi vaan antaa asioiden ja tekemisten viedä tilanteita eteenpäin. Älä mieti, vaan
rentoudu, onhan sen matkan tarkoitus olla lomakin.”
Niinhän se on, lomahan se on, ei sitä tarvitse jännittää. Seuraavana aamuna pakkasin
tavarat ja lähdin hakemaan Mariannea ja lapsia.
”Huomenta, valmiina lähtöön vai vieläkö pakataan?” huutelin lapsille.
”Iskä, minulla on unikaveri mukana.” aloitti ensimmäinen kertomaan.
Ja kaikkien kertoessa yhteen ääneen mitä on pakattu, vei Marianne autoon kassit. Yritin
vilkuilla häntä millä päällä hän on, mutta en erottanut ilmeistä mitään merkityksellistä.
Tiesin että hän halusi lähteä matkalle, olinhan tämän tilannut jo ennen eroa ja maksanut
myös itse. Olisin toivonut hänen jotain rahallista osallistumista, mutta en kuitenkaan
halunnut mitään pyytää, joten tämä meni siihen samaan pinoon, miehet ovat tehty
hyväksikäytettäviksi. Jos meidän suhteesta ei tulisi enää mitään, niin toivottavasti hän
löytää kiltin lompakon omistajan suhdetta pönkittämään, muuten se suhde menisi karille tai
törmäisi jäävuoreen. Nauratti pelkkä ajatuskin vertaus Mariannesta ja jäävuoresta, että
hymyilin ajaessa.
”Mikä sinulla on, kun niin hyvällä päällä olet?” , Marianne kysyi.
”Mikäs minulla, kaunis nainen vieressä ja upeat lapset takapenkillä. Aurinko paistaa ja
kohta päästään rinteeseen laskettelemaan.” , onnistuin selittämään.
”Niin, onhan tämä kivaa, yritetään sitten vaan rentoutua, ei jutella erosta tai yhteen
paluusta. Eikä varsinkaan sinun naissuhteista.” , Marianne sanoi.
”Niin sinullahan ei miehiä ole ollut?” , kysyin.
”No ei olekaan, minä olen keskittynyt vain töihin ja lapsiin.” hän tokaisi.
En viitsinyt asiasta jatkaa, jos hän halusi esittää parempaa kuin on, niin esittäkööt.
Matka meni muuten ihan hienosti musiikkia kuunnellessa, ettei tuntunut edes pitkältä.
Saavuimme Tahkolle ja purkauduimme mökkiin. Aseteltiin tavarat paikoilleen ja tehtiin
ruokaa lapsille. Pelattiin lasten kanssa ja saunottiin. Lapset alkoivat väsymään ja iltasadun
jälkeen nukahtivat sikeään uneen. Lupasin aikaisemmin Mariannelle tehdä ruokaa, joten
paistoin pippuripihvit ja kermaperunat, juomaksi punaviiniä. Ruoan jälkeen istuimme
sohvalla ja nautiskelimme vielä viiniä.
”Huomenna voisimme laittaa lapset hiihtokouluun, siis laskettelukouluun, vai mitä luulet?” ,
kysyin.
”Totta, se on hyvä idea, ja voimme sitten lasketella vuoronperään iltapäivän, jossain on
varmaan pienille pulkkamäkikin. No kyllä se löytyy.”
Katselin Mariannea ja näin hänen silmistään pieniä kiinnostuksen merkkejä. Ehkä ruoka ja
viini ovat herättäneet hänen halunsa. Laitoin käteni hänen käteensä. Sivelin käsivartta
ylemmäs. Marianne kääntyi sohvalla käsinojaa vasten ja nosti toisen jalkansa selkäni
taakse. Jalat olivat avoinna ja aamutakki ei peittänyt mitään. Raotin takin yläosaa ja
paljastin Mariannen rinnat eteeni, sivelin toisella kädellä rintoja ja nousin hänen päälleen
suutelemaan kiihkeästi. Toisella kädellä hipaisin hänen jalkoväliä, hän oli kuuma ja märkä.
Rakastelimme kiihkeästi mitään puhumatta. Huuman mentyä makasimme vierekkäin
sohvalla.
Aamulla heräsimme valmiina päivän liikunta hetkiin. Lasten laskettelukoulu oli hyvä idea,
vaikkakin yksi lapsista hävisikin hiihtohissillä liian ylös. Opettaja oli tuonut hänet
turvallisesti kuitenkin alas. Muuten päivä meni nopeasti ulkoillessa iltaan asti. Lasten
kanssa pelaaminen oli hauskaa, Afrikan Tähti oli suosituin peli ja toiseksi tuli Kimble.
Saunomisen jälkeen jatkoimme vielä pelaamista tarkoituksena yrittää valvottaa vielä lapsia
etteivät ihan kuudelta nousisi ylös. Pian kuitenkin saimme peitellä lapset unten maille.
Päätimme mennä saunaan vielä, tiesimme jo sinne mennessämme mihin se johtaisi.
Sammutin kiukaan ja otin pari pyyhettä lauteille. Jätin oven auki jottei tulisi liian kuuma.
Pyysin Mariannen istumaan eteeni ja seisoin lauteiden vieressä. Levitin hänen jalat ja
suutelin häntä.
Kolmantena päivänä liikuimme varovaisemmin, joko paikat olivat laskettelusta kipeät tai
olimme rakastelleet liikaa. Olimme iltaan mennessä jo aika väsyneitä. Laitoimme
siistimpää vaatetta ja kävimme katsomassa alkuillasta minkälainen ravintola oli. Lapset
leikkivät lapsille tehdyllä leikkipaikalle ja nautiskelimme siinä lähellä lämpöisiä drinkkejä.
”Huomenna olisi paluu arkeen Marianne, oletko tykännyt matkasta?”
”Onhan tämä ollut mukava reissu, lasten kanssa matkustaminen on vaan niin rankkaa.”
”Ai jaa. No ei minun mielestä. Kyllähän ne aika vaivattomia on ollut, leikkivätkin toistensa
kanssa niin paljon. Ajattele, jos meillä olisi vain yksi lapsi, hän kyllä vaatisi paljon
enemmän huomiota.” , sanoin.
”Niin, voihan sen niinkin ajatella, mutta taas kotona minä joudun kolminkertaisesti laittaa
vaatteita, tekee ruokaa, siivoamaan. Sinähän et sitä ymmärrä. Käyt toisten naisten kanssa
vaan syömässä ja nautit elämästäsi.” , Marianne sanoi hieman jo humaltuneena.
”No kuule, kyllä sinä ulkona käyt itsekin, ja samalla tavalla minäkin lapsia hoidan omalla
vuorolla. Sinullehan ei käynyt se, että lapset olisi minulla enemmän.” , muistutin häntä.
”Kyllä lapset voi olla sinulla vaikka joka viikonloppu, jos se ei elatusmaksuihin vaikuta.”
”Elatusmaksut ja elatusmaksut! Eikö Marianne sinulla olisi elämää ilman elatusmaksuja.
Lapsethan voisi kokonaan muuttaa minun luokse, niin sinulla ei menisi niihin rahaa, voisit
keskittyä omaan elämääsi ja laittaa oman pääsi kuntoon. Lapsethan voi täyttäessään
kaksitoista vuotta valita kumman luona haluavat asua. Mitä jos valitsevatkin silloin minut?”
”Älä kuule kuvittelekaan, silloin kuule käydään lastenvalvojalla ja sanotaan sinun
kosketelleen tyttöjä. Silloin sinä voit unohtaa kaikki sinun haaveet lapsista.” , Marianne
uhosi.
”Miten sinä sellaisen voit keksiä, ihan pokkanako aiot sellaista keksiä, et varmasti uskalla.”
”Ja ihan varmaan, jos sinä luulet vieväsi lapset minulta. Sitä paitsi ainahan Suvikin sinun
sylissä peuhasi, ei se muuta vaadi. Varmuuden vuoksi asuminen sinun luona jätetään
valitsematta.”
”Siis ajattele loppuun asti Marianne. Lapsethan olisi silloin koko ajan sinulla, jos sinä
sellaisen tempun teet.” , ihmettelin Mariannen logiikkaa.
”No kysymyshän onkin siitä , jos lapset tai joku lapsista haluaa muuttaa sinun luokse.
Silloin tapahtuu näin. Sinun pitää vain muistaa se.” , Marianne sanoi ja katsoi tiukasti
minuun kuin naarasleijona, jonka jälkikasvua uhataan.
”Marianne, sinä olet kylmin ja laskelmoivin ihminen, jonka tunnen, minä en tajua miten
minulla on sinusta hyviäkin ajatuksia. Elatusmaksut ja raha ei voi kellekään olla niin
tärkeitä.”
”Sinä et minua tunne, sinä voit kuule vielä katua sitä, että sinä jätit minut. Ja lapsia sinä et
koskaan saa, minulle ollaan lojaaleja ja sinut puhutaan kadoksiin. Voit unohtaa omat
lapsesi.”
Katsoin Mariannea ja näin, että hän oli tosissaan, vaikka humalassa jo olikin.
Näin hänen silmistään, että jos olisi pieninkin mahdollisuus, että yrittäisin saada lapset
itselleni asumaan, hän todellakin estäisi sen. Minun olisi parempi alistua ja luovuttaa lasten
saamisen taistelusta.
Hain lapset leikkipaikalta ja sanoin Mariannelle, että mennään mökille, pitää lapsetkin
laittaa nukkumaan. Minulle ei ollut oikeastaan enää mitään sanottavaa illan aikana. Odotin,
että tulisi pian aamu ja pääsisimme takaisin kotiin. Ajelimme kotiin puhumatta paljoakaan,
kuuntelimme musiikkia ja minä mietin Piian olleen tässäkin asiassa oikeassa. Olin
surullinen ja tuskastunut.

Luku 22. Harkinta-aika

Tahkon lomareissun jälkeen olin harmistunut ja pettynyt itseeni ja vihainen
Mariannen puheista. Halusin unohtaa kaiken tapahtuneen mahdollisimman pian. Kirjoittelin
nettipalstoilla ja etsiskelin naisseuraa ja treffejä miettien voisinko löytää mukavaa tai
järkevää naisystävää sieltä. Halusin myös ilahduttaa lapsia ottamalla kissan kotiini. Hain
kissojen löytötalosta sinne jätetyn jo aikuisen, mahdollisimman kiltin kisun. Kissa osasi olla
kiltisti päivän, mutta öisin mourusi ja merkkaili pissalla nurkkia. Lapset ihastuivat siihen,
niin en ainakaan heti halunnut sitä palauttaa. Jouduin kylläkin useammin siivoamaan tai
pesemään lattialle ulottuvia verhoja. Kissalle annettiin nimeksi Nuu-Nuu. Muutaman yön
mouruamisen jälkeen mietin, voisiko kissasta tehdä ulkokissan. Päätimme miettiä asiaa.
Tapasin treffeillä kahvilassa yhden Leenan. Hän on yksityisyrittäjä ja joskus ollut
ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Hän vaikutti oikein mukavalta ja kiinnostavalta naiselta.
Juttelimme pitkään erilaisista asioista liittyen työelämään, yksityiselämään ja
yhteiskunnallisiin asioihin. Eli siis kaikkeen mahdolliseen. Mitään erikoisen sähköistä
ilmassa ei ollut, mutta tarpeeksi kiinnostusta seuraavaakin tapaamiseen. Yllättäen hän
kertoikin ostaneensa toisen asunnon Lapista ja menevänsä käymään siellä pääsiäisenä.
Voisin lähteä hänen mukaansa jos haluan. Muuttoauto vie joitain isompia tavaroita sinne,
joten voisimme ajaa henkilöautolla kahdestaan. Tilanne oli kutkuttava, minulla oli tarve
unohtaa joitain asioita ja matka toisi varmasti muuta ajateltavaa.
”Sinähän jännä olet Leena, tapaat miehen ensimmäistä kertaa ja pyydät noinkin pitkälle
matkalle.” , sanoin.
”Jarkko, sinusta kyllä näkee, että olet luotettava, ja kertomasi mukaan myös vastuullinen.
Luotan omaan vaistooni paljon ja tämä on nyt tilanne. Toivon, että lähtisit mukaan.”
”Lähden reissuun, yhdellä ehdolla. Haluan ajaa omalla autolla, pidän ajamisesta ja olisi
mukavampaa ajaa tutulla autolla.”
”Kyllä se minulle sopii, minä tarjoan ruoat sitten.”
Sovimme tapaamisen pitkänperjantain aatoksi ja lähtö aamulla.
Kissan sain laitettua kissojen ja koirien hoitopaikkaan. Saavuin Leenan luokse torstaiiltana.
”Jarkko, niin kuin näet, olen pakannut kaikki laatikkoihin ja huonekalut ovat valmiina osissa
nostettavissa autoon. Kuorma-auto tulee huomenna aamulla ja henkilökohtaiset kamat
menee meidän kyydissä.”
”Oletko jo laatinut reitin, mitä kautta haluat, että ajetaan?” , kysyin.
”Kyllä, Päijänteen länsipuolelta ja Ouluun. Meillä on ehkä mahdollisuus yöpyä Oulussa,
tunnen yhden pariskunnan, ovat miehiä, ja on ollut puhetta reissusta.”
”Se voisi olla ihan hyvä idea, Oulusta Saariselälle on vielä pitkä matka.”
Juttelimme ja söimme pizzaa, otimme muutaman lasillisen viiniä rentouttaaksemme
mielemme. En missään vaiheessa koskettanut tai halannut Leenaa, ei vaan tuntunut
luonnolliselta vielä lähestyä. Mietin jo ettei tilannetta siihen tulekaan. Menimme kuitenkin
suihkuun yhtaikaa ja nyt sain syyn, pesin hänen selkäänsä ja aloitimme halailun.
Hän kertoi avoimesti haluavansa, että otan hänet kunnolla. Hän pitää mieluimmin rajuista
otteista kuin liian hellistä. Toteutin hänen toiveensa.
”Äsken tuolla kylppärissä luulin ettet sinä minua haluakaan.” , Leena sanoi.
”Olen pahoillani, että kesti niin kauan, mutta sinä et antanut minulle minkäänlaista vinkkiä
tai elettä että haluaisit.” , sanoin.
”No nyt olet saanut vinkit ja eleet. Voit ottaa minut uudestaan heti kun sinä haluat ja jaksat,
ja muistat olla raju.” , Leena nauroi.
Aamulla lähdimme samaan aikaan kuorma-auton kanssa. Kaverit saivat auton täyteen
puolessa tunnissa. Aamupalan söimme ensimmäisellä huoltoasemalla ja olimme pian
matkalla. Juttelimme avoimesti kaikista asioista ja huomasimme, vaikka elämämme olivat
olleet täysin erilaiset, joissakin asioissa olemme yhteneväiset. Hän tunsi itsensä kulkijaksi,
joka ei juurru yhteen paikkaan, mutta kokee läheisyyttä moniin ihmisiin. Hänellä ei ole
lapsia, mutta puolisoita kyllä on ollut. Ystävät ovat hänelle tärkeitä ja niitä löytyy ympäri
Suomea. Sanoin itse olevani toisenlainen, kuin elämäni tällä hetkellä on. Oikea minäni on
syvällä eikä se tule takaisin ennen kuin on valmis taas elämään. Kerroin olevani
hämmästynyt siitä että testosteronin määrän ja itsekkyyden määrän suuruus tuo suosiota
ja varsinkin naiset ovat mielissään tällaisesta kaverista. Sanoin etten tule kaipaamaan tätä
aikaa, kun se joskus loppuisi, mutta opiksi olen kaiken ottanut ja muistan varmasti pitkään
nämä vaiheet.
Saavuimme Ouluun illan suussa. Olimme sopineet yöpyvämme Pekan ja Saken luona.
Leena sanoi tunteneensa Pekan pitkään ja Saken tultua kuvioihin myös hänet jo
muutaman vuoden. Kaverit tuntuivat hyvin mukavilta, vaikkakin jaksoivat kiusoitella
Leenaa ja minua pikasuhteesta. Kävimme ulkona parilla ja Leena lauloi karaokea. Yllätyin
Leenan hyvästä lauluäänestä, se sopi oikein hyvin iskelmän ja tanssimusiikin laulamiseen.
Leena lupasi lainata minulle muutamaa karaokelevyä ja mikrofonia jos haluan harjoitella
laulamista. Lupasin kokeilla ja harjoitella omien lasten ollessa yleisönä.
Aamulla jatkoimme matkaa kohti Saariselkää. Saavuimme vihdoinkin perille. Kuorma-auto
tuli siitä tunnin päästä ja purimme tavarat nopeasti. Autoin Leenaa järjestelemään tavarat
paikoilleen. Olimme illalla myöhään väsyneitä ja painuimme nukkumaan. Jatkoimme vielä
aamulla taulujen ja peilien laittamista, välillä kävimme ulkoilemassa. Sain tekstiviestin
Piialta, hän muisti syntymäpäiväni ja onnitteli. Laitoin viestin, jossa kiitin ja kerroin olevani
Lapissa. Lämmin tunne kävi lävitseni, kun muistelin häntä. Samassa muistin myös lapseni
ja sitä myötä kaiken mitä paossa olen. Karistin kaiken mielestäni ja jatkoin
loppumattomalta tuntuvien taulujen asennuksia. Asunto alkoi olla jo valmis ja lähdimme
Kiilopäälle savusaunaan. Kokeilin tunturipurossa uimista, mutta kestin vain noin
kymmenen sekuntia, kunnes kivun saattelemana pakenin takaisin savusaunan lämpöön.
Lähdimme takaisin maanantaina aamusella, pysähdyimme vain muutaman kerran koko
aikana. Leena kysyi haluaisinko lähteä uudelleen reissuun, nyt oikeasti lomailemaan eikä
sisustus ja asennustöihin. Voisimme lasketella, hiihdellä, saunoa ja käydä tansseissa.
Talvikausi olisi loppumassa vappuna. Suostuin lähtemään ja otin pari lomapäivää siihen.
Istuin tiistaina ennen Lapin vappureissua kotona ja katselin telkkaria, kissa lepäsi sohvalla
vieressäni kunnes säikähtäen puhelimen ääntä hyppäsi pystyyn. Puhelimessa oli Kati,
jonka tapasin ohimennen pubissa, juttelimme ja vaihdoimme numerot. En olisi muuten
antanut numeroani, mutta hän oli niin hyvän näköinen etten uskonut hänen edes soittavan.
Hän oli eronnut, yksi lapsi ja ensimmäinen suhde menossa naimisissa olevan miehen
kanssa. Hän oli tummatukkainen ja täyteläiset huulet ja ruskeat silmät, tai vihreät, en
muistanut tarkkaan. Hän esitteli itsensä puhelimessa virallisesti.
”Olen Kati ja vaihdoimme pubissa numeroita, muistatko?” , hän kysyi.
”Totta kai muistan sinut, juteltiin elämästä ja eroista parin kaljan verran.”
”Mitä sinä luulet, sopiiko sinulle, että tulen käymään, siis kohta?”
”Kyllä minulle käy, oletko sinä täälläpäin, annan minun osoitteen sinulle.”
”Kiva juttu, jutellaan sitten lisää.” , hän sanoi.
Kerroin osoitteen ja neuvoin tien hänelle. Katselin, että asunto on tarpeeksi siisti
vastaanottamaan vieraan. Hermostutti ja avasin viinipullon, tiesin ettei hän kuitenkaan
mitään alkoholia juo, niin keitin kahvit valmiiksi. Vieläkin mielessäni pyöri hämmennys siitä,
miksi hän minulle soitti. Olimme kolme kertaa nähneet toisemme samassa pubissa,
muistan, että kolmannella kerralla menin hänen kanssaan juttelemaan. Joka kerta hän oli
odottanut, että näkisi poikakaverinsa. En kysellyt tarkempaa asiasta, sen hän kertoi että
poikaystävä oli naimisissa. Ovikello soi ja menin avaamaan. Avasin oven ja halasin häntä.
”Tervetuloa Kati, käy sisälle ja istumaan.”
”Kiva nähdä, sinä varmaan säikähdit että mitä tuo soittaa ja haluaa, vai mitä?” , Kati sanoi.
”Joo, tai siis ei nyt niinkään. Kävihän minulla kyllä mielessä, kun tässä jo on aikaa siitä kun
tavattiin. Mutta eihän me sängyssä oltu, niin en nyt sitä säikähtänyt, että ehkäisy olisi
pettänyt, niin kuin joskus voisi käydä.” , yritin vitsailla heikolla menestyksellä.
”Niin, ei minulla varmaan toista kertaa voisi niin käydä.” , hän sanoi.
Hiton paska, ajattelin mielessäni samalla muistaen, että niinhän Kati oli kertonutkin,
hänellä oli vahinkoraskaus, mitä hän ei halunnut keskeyttää. Keksisinköhän vielä jonkin
toisen vitsin, mistä hän on kertonut, ehkä ukkomiehistä jotain.
”Sori, en tarkoittanut mitään.” , pyytelin anteeksi.
”Ei se kuule mitään. Sinä jäit silloin minun mieleen ja en koskaan hävittänyt numeroa.
Kaipasin sinun kanssa keskustelua ja siksi soitin.”
”Niin, useinhan sitä jengi vaihtaa numeroita, mutta ei sitä kuitenkaan soitella. Syy voi
tietysti olla siinä, ettei humalaltaan muista paljonkaan toisesta ja ei uskalla selvin päin
ottaa selvää.” , sanoin.
”Niinkö sinulle kävi?” , hän kysyi.
”Ai miten niin?”
”No kun et soitellut.”
”Ei, ei käynyt. Sinä kerroit olevasi suhteessa. Siksi en soitellut.”
”Voihan sitä silti soitella, vaikka onkin suhteessa. Olenhan minäkin ollut suhteessa
varattuun mieheen.”
Nyt menin hiljaiseksi. Katselin häntä ja hän hymyili koko ajan, mutta minusta tuntui että
hän moitti minua siitä, etten ollut soittanut. Nyt pitäisi vaihtaa puheenaihetta tai olen sitten
vaan hiljaa loppuajan. Olikohan Katilla kaikki valot päällä, mietin itsekseni, kun hän jo
jatkoi.
”Se suhde on nyt loppunut. Hän jätti minut vaimonsa takia. Sain äidin hoitamaan minun
lasta ja lähdin katsomaan häntä. Se vaan sanoi, ettei me enää jatketa. Minä olin
valmistautunut rakastelemaan ja hän sanoi, että kaikki on loppu!”
”Voi helvetti mikä kaveri!” sanoin niin empaattisesti kuin kykenin.
”Meillä oli hyvä panosuhde ja jätkä lätisee jostain perheestä ja laittaa poikki, en minä vaan
voi ymmärtää miehiä.” hän tilitti.
En itse kannata mitään ulkopuolista suhdetta, silloin kun on naimisissa, mutta voin
ymmärtää tilanteita, missä se on minusta hyväksyttävää. Ymmärsin Katin ja hänen
naimisissa olevan poikakaverin olleen suhteessa seksin takia ja nyt Katia harmitti.
Oikeaa myötätuntoa en saanut itsestäni ulos, mutta voinhan minä teeskennellä sitä
hänelle. Vieläkin mietin miten minä tähän liityin.
”No lähdin kyllä heti siitä kiitämään. Mietin vain, että kun minun äiti oli nyt valmiiksi
katsomassa lasta ja minulla on aikaa muutama tunti, niin muistin sinut ja siksi soitin.”
”Ai siis miksi?”
”No, me voitaisi paneskella.”
Hän siirtyi hajareisin päälleni istumaan ja napitti auki puseronsa nappeja. Näin valkoiset
pitsiset rintaliivit. Hän painoi kasvoni rintojen väliin ja toisella kädellä aukoi vyötäni auki.
Tilanne tuli liian äkkiä eikä tässä ollut erotiikkaa tarpeeksi. Yritin suudella, nuolla ja näykkiä
käyden hänen kimppuunsa, kuin nälkäinen torttuun. Aikani ähellettyäni pyysin häntä
menemään makuuhuoneeseen sänkyyn odottamaan minua, kun käyn vessassa. Katselin
vessan peilistä surkeaa naamaani ja ajattelin häntä makaamassa kuumana ja kosteana
sängyssä. Mietin voinko lähteä nopeasti ulos ja jättää hänet sinne. Ongelma oli kenties se,
että olin lähes vesiselvä ja hän oli minulle täysin tuntematon. Hän käveli sisään ja
käytännössä halusi heti nussia. Minua se ei sytyttänyt, ainakaan nyt. Mietin epätoivoisesti
jotain, mikä kiihottaisi minua, ehkä jokin roolileikki. Hän voisi olla huora, jonka olen tilannut.
Mitä jos hakisin lompakosta rahaa ja veisin ne hänelle. Olin jo matkalla lompakolle, kun
hän huuteli minua tulemaan. Joten menin kuin mies ja hoitelin hommat. Orgasmin
teeskentelin.
Hän lähti pian kotiinsa ajelemaan tyytyväisenä. Hän ainakin siis näytti iloiselta. Kumma
kyllä, en nähnyt häntä enää koskaan, ehkei suoritukseni ollut minkään patsaan arvoinen.

Luku 23. Harkinta-aika

Vappuaattona ajelin Leenalle, olimme taas lähdössä käymään Lapissa. En
suoranaisesti ollut hurahtanut Lappiin, mutta pidin ilmapiiristä ja ihmisistä siellä. Tunnelma
on eksoottisen välitön verrattuna Etelä-Suomen ilmapiiriin. Siellä on myös eroottinen
ilmasto, kiellettyä seksiä tihkuva, fyysistä halua ja himoa tyydyttävä lämpö, kylmän
ulkoilman vastakohtana. Pitää tietysti olla hyvä mielikuvitus, jotta nämä tunteet nousevat
pintaan. Onhan siellä myös juopottelua ja pariskuntien riitojakin ja ehkä sellaiset ihmiset
aloittavat yksinään reissaamisen Lappiin, ulkoilemaan ja liikkumaan, kun ovat todenneet
parisuhteessa matkustamisen ikäväksi. Menimme karaoke baariin käymään iltasella,
Leena sai laulettua omat toivekappaleensa, itse olin vesilinjalla, jotta jaksaisin aamulla
lähteä ajamaan. Se on erikoisen huono kokemus olla selvänä ravintolassa, en elämäni
aikana ollut sitä tehnyt kuin muutaman kerran. Kokemus on surkea, kamala ja
painajaismainen. Se on totta, että näkee paljon enemmän selvin päin, ihmiset eivät ole niin
kauniita ja hurmaavia tarinankertojia, kuin niitä katselisi ja kuuntelisi humalassa. Katselin
baarijakkaralla keikkuvaa miestä ja naista. Mies oli käärinyt naisen mekon vyötäisille ja
hinkkasi kädellään sukkahousujen läpi jalkoväliä. Mies istui verkkareissa naisen takana
puoli persettä näkyen. Odotin heidän putoavan hetkenä minä hyvänsä jakkaralta. Tätä
jatkui ja jatkui. Kukaan ei tietenkään mitään sanonut eikä se kait ketään häirinnytkään.
Tuskin tätä näki kuin joku hölmö, joka sattui olemaan selvin päin. Heidän aktin pituus johtui
ilmeisesti humalatilasta, ainakin molempien silmät olivat kiinni. Ehkä he kuvittelivat
tapahtuman kauniimmaksi mielessään. Miehen käsi kyllä vispasi edelleen, muuten heistä
ei näkynyt, että olisivat hereillä. Nainen saattoi kylläkin nukkua, koska hänellä oli suu auki
ja sieltä valui hieman kuolaa. Mietin mitä tapahtuu, jos tämä kuva palaa kiinni
verkkokalvoilleni ja pyysin Leenaa siirtymään kanssani toiseen paikkaan. Hän oli jo
onneksi laulanut laulunsa ja halusi lähteä nukkumaan. Hain takit narikasta ripeästi.
Aamulla ajelin jo pohjoiseen edellisillan näyt unohtaneena, päätin ottaa vahvan humalan
Lapissa varmistaakseni, että muisti hoitaa tietyt kuvat unohduksiin ja että näkisin vain
kauniita ja hurmaavia ihmisiä. Kello oli keskiyön aikaan kun aloimme saapumaan perille.
Pysähdyin vielä kerran tupakalle ja hyppimään haarahyppyjä etten nukahtaisi. Katsoin
pimeydessä taivaalla ja näin tähtiä enemmän kuin koskaan olen nähnyt. Mitään ei
kuulunut tähtitaivaan alla. Yhtäkkiä näin meteoriitin halkovan taivasta, se lensi tulipallona
aivan edestämme ja katosi puiden taakse. Näky oli upea ja teki minuun vaikutuksen.
Herätin Leenan ja kerroin tulipallosta. Hän sanoi, että oli varmaan lentokone ja jatkoi
nukkumistaan. Pian saavuimme perille ja puolen tunnin päästä siitä pääsin minäkin
nukkumaan. Näin unia tähdenlennoista ja tähdistä, olin onnellinen niissä unissa, vaikkakin
unet olivat pelottavia. Seuraavana päivänä ulkoilimme ja lepäilimme, tuntui hyvältä vain
olla eikä mennä mihinkään tai tehdä mitään. Paikallisia kävi kyläilemässä ja
ihmettelemässä etelän miestä Leenan matkassa. Kävimme illalla juhlimassa ja hotellissa
katsomassa Matin ja Tepon esitystä. Porukkaa oli paikka täynnä ja tunnelma kiihkeää.
Leena halusi käydä juttelemassa kaikki ystävät ja vanhat poikaystävät läpi, itse seurasin
pää pyörällä juhlintaa, kunnes Leena sanoi, että tämä riittää tältä kertaa. Emme aamulla
nukkuneet kovinkaan pitkään, koska Leena halusi käydä ortodoksisessa
Jumalanpalveluksessa. Halusin lähteä mukaan ja nähdä millainen se olisi. Sain
erikoisluvan istua takana ja seurasin palveluksen, joka oli melkoisen pitkä. Saimme
kananmunat mukaan ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Seuraavalla viikolla Leena kävi
yöpymässä yhden yön luonani, muuten emme olleet tekemisissä. Opettelin laulamaan
karaokea mikrofonilla, se olikin aika hauskaa ja esittelin lapsille taitojani. Heidän mielestä
lauloin aika hyvin, mutta vähän liian lujaa.
”Hyvä iskä, laula vielä uudestaan se pariisi kappale.”
”Se on Paratiisi, se onkin helppo, voin minä sen laulaakin.”
Ja näitä jatkettiin lauantaihin asti, kunnes vein lapset illalla Mariannelle, sunnuntaina oli
äitienpäivä ja lapset olisivat tietysti siellä. Lauantai-iltana mietiskelin itsekseni kotona
asioita. Leena on kiva ystävä, mutta hän halusi enemmän kuin olisin valmis tarjoamaan.
Hän ei kuitenkaan ollut minulle tarkoitettu. Nyt minulla olisi edessä aika kertoa hänelle se.
Mietin muitakin suhteita, joita minulla oli ehtinyt eron jälkeen olla. Kaikki naiset olivat
omalla tavalla olleet ihania ja tutustumisen arvoisia. Muistelin Arin kanssa käytyjä
keskusteluita naisista. Hän sanoi naisten olevan yhteiskunta ja mies on ihminen
yhteiskunnan keskellä. Yhteiskunta antaa ymmärtää olevansa ihmisen puolella, vaikka
käyttää hyväksi imemällä kaiken mehun ihmisestä, juoksuttamalla häntä luukulta luukulle,
työstä toiseen, pettämällä työttömyydellä, murskaavan säännöillä ja asetuksilla, ja lopuksi
verottamalla samoista asioista uudelleen ja uudelleen, kunnes heikoimmat uupuvat ja
kuolevat, vahvimmat saavat puukosta selkään ja vain onnekkaimmat selviävät loppuun
itsetuntonsa säilyttäen, muistellen vanhoja aikoja, aina vain parempina ne nähden.
Ajelin aamupäivällä Leenalle päin kun puhelin soi.
”Moi Marianne, miten siellä menee. Ja hyvää äitienpäivää sinulle. Tykkäsitkö korteista?”
”Hienojahan ne olivat. Mitä sinulle kuuluu, oletko sinä kotona?” , Marianne kysyi.
”Autossa juuri nyt, ei tässä mitään erikoista kuulu.”
”Olet ollut jossain pidemmissä reissuissakin, sanoitko sinä viime viikolla että kävit
Lapissa?”
”Joo, laskettelemassa.”
”Oletko sinä nyt menossa sen Leenan luo?”
Vedin pari kertaa henkeä, mistä hän on Leenasta kuullut.
”No veikö mirri sinulta kielen vai mistä tauko?” , Marianne huuteli puhelimeen.
”Mistä sinä Leenasta tiedät, ihmettelin vain itsekseni.”
”Totta kai minä tiedän mitä sinä teet tai kenen kanssa sinä vietät aikaa, eikö se ollut se
yrittäjä, eduskuntaankin yritti.”
Nyt minua jo hermostutti. Sekä se, mistä hän asiat tiesi, että se miksi hän ne tiesi.
”Ethän sinä oikeasti ole tosissaan sen kanssa. Eikö meillä kuitenkin ole tunteita toisiamme
kohtaan?”
”Marianne, sinä olit aika tyly meidän reissun loppupuolella, etkö sinä muista. Sinä uhkailit
minua.”
”Saatoinhan minä jyrkästi jotain sanoakin, mutta tuli sellainen tunne, että sinä harkitset,
että lapset voisivat muuttaa sinun luokse asumaan. Mutta siitä naisesta vielä, ethän sinä
ole tosissasi sen kanssa?”
”Voin ollakin, miltä se sinusta tuntuisi?”
”Älä nyt viitsi, sinä et voi ajatella olevasi kenenkään kanssa, meillä voisi vielä olla
tulevaisuutta etkä sinä sitä voi pilata, Jakke, mitä, jos nähtäisi kuitenkin?”
”En minä tiedä, siis en tiedä mitä haluan, mutta voidaan me nähdä, jos sinä siis haluat?”
”Totta kai Jakke minä haluan. Kaikissa merkityksissä.”
”Joo, nähdään vaan. Ei minulla sen Leenan kanssa ole enää mitään.”
”Kiva kuulla, nähdäänkö me sitten ensi viikolla?”
”Juu, nähdään vaan, soitellaan. Moi.”
Tuntui hyvältä jutella Mariannen kanssa. Mietin vielä miten hän oli selvittänyt Leenan
henkilöllisyyden, ehkä hän oli nähnyt Leenan auton autotallini edessä ja tarkistanut
rekisterinumeron avulla nimen ja sen avulla internetistä löytyykin kaikki tiedot. Hänellä
täytyi olla tunteita vielä minua kohtaan. Minulle kelpaisi mustasukkaisuudenkin tunteet.
Olin ehkä liian epätoivoinen, mutta Mariannen soitto tuntui hivelevän jotakin itsessäni.
Saavuin Leenan luokse ja harmittelin etten osannut puhelimessa sanoa suhteesta
luopumisesta.
”Leena, kiitos näistä karaoke levyjen lainasta. Oli kiva harjoitella niitä, lasten mielestä
lauloin ihan hyvin.” , aloitin asiasta.
”No eihän sinun niitä olisi tarvinnut palauttaa näin pian, Jakke.”
”Joo, kiitos vaan. Mutta ajattelin ettei ne unohdu. Oli hienoa muuten tutustua sinuun ja
käydä sinun kanssa reissussa.”
”Kiitos vaan itsellesi että autoit minua. Sinähän se hyvän työn teit. Mutta mitä sininä puhut,
kiittelet minua tuolla tavalla?”
”Kun minun pitäisi kertoa sinulle, etten minä ole valmis seurustelusuhteeseen ja sinä olet
niin voimakkaasti puhunut sellaisen puolesta.”
”Jakke, et ole tosissasi.”
”Kyllä minä olen. Jatkan omaa elämääni ilman sinua, voidaanhan me joskus nähdä, jos
haluat ystävyytemme säilyvän.”
Leena alkoi itkemään. Hän oli niin tosissaan tunteidensa kanssa. Tunsin olevani huono
ihminen, ainoa asia mikä itseäni lohdutti, oli oma rehellisyyteni.
”Jakke, en minä tiedä. Olen joko tai ihminen, en halua mitään ystävyyttä, haluan miehen.
Tunnen liian paljon sinua kohtaan, ei siinä ole mitään tekemistä ystävyyden kanssa. Älä
jätä minua Jakke!”
Otin hänet syleilyyni ja pyysin ettei itkisi.
”Et voi Leena tunteillesi mitään, mutta pyydän sinua miettimään asiaa, kun olen lähtenyt.
Emme ehtineet olla ystäviä kuin kolmisen viikkoa, sinä unohdat minut hyvin äkkiä. Sinulla
on niin vilkas elämä ja paljon ystäviä ympärilläsi. Pian minusta on vain muisto ja sinä voit
päättää sen, onko se hyvä muisto vai huono.”
Ajoin kotiin ja tunsin itseni huonoksi ihmiseksi. Halusin niin kovin tuntea jo jotain muuta
kuin huonommuutta. Olin niin kyllästynyt siihen. Odotin milloin olisi minun vuoro tuntea
ihanaa välittämisen ja rakastumisen tunnetta.

Luku 24. Harkinta-aika

Luovuin kissasta ja palautin sen löytöeläintaloon takaisin. Lapset eivät olleet
siitä yhtään pahoillaan, mutta minä olisin halunnut pitää sen. Se olisi ollut kuitenkin liian
paljon yksin, että sen olisi ollut hyvä olla. Päätin tulevaksi kesäksi ottaa lintuja, löysin
seeprapeippoja ja niille häkit. Saisin ne juhannukseksi kotiin. Mietin olisiko ne
vaivattomampia kuin kissa, ainakin niille olisi sama, olisinko koko ajan kotona vai välillä
reissussa. Lapset lupasivat antaa niille nimet kun linnut kotiutuvat.
Kävimme Mariannen kanssa tutustumassa lasten kouluun. Heidän pitkä koulutiensä alkaisi
syksyllä. Keskustelimme myös tulevasta järjestelystä, lapset jäisivät iltapäiväkerhoon
koulun jälkeen ja hakisin heidät neljän ja viiden välillä. Marianne oli hyvällä päällä
poikkeuksellisesti, luulen hänen tavanneen jonkun kaverin. Istuimme koulun pihalla
autossa tilaisuuden jälkeen.
”Sinähän oikein hehkut, taitaa olla joku uusi kaveri kierroksessa.”
”Niinkö luulet? No eihän se sinulle tietenkään kuulu.” , hän sanoi.
”Ei tietenkään kuulu, mutta voit sinä minulle silti kertoa, eihän se kai kiellettyä ole.” ,
kysyin.
”Miten se sinua kiinnostaa?”
En viitsinyt sanoa ettei kiinnostanutkaan, asia kiinnosti ainoastaan sen takia, että tietäisin
minkälaiset välit hänellä on lasten kanssa. Olihan se melko yksinkertaista, jos Marianne on
onnellinen ja tyytyväinen, niin lapsetkin saavat osansa onnellisuudesta. Jos hän on
vihainen ja katkera, niin lapset saavat osansa katkeruudesta.
”Tietysti minua kiinnostaa miten sinulla menee, onkohan se varattu vai vapaa?”
”Minulle sillä ei ole väliä onko mies naimisissa vai vapaa. Mutta jos välttämättä haluat
tietää niin hän on eronnut. Ja hän pitää hyvää huolta entisestä vaimostaan, ja on hyvässä
suhteessa lapsiinsa.”
”Minäkö en pidä, niinkö?”
”No, ethän sinä koko ajan huolehdi.”
”Niin, sinä voit jäädä välillä huomiotta, mutta lapsista huolehdin hyvin, vai onko siitä
sanomista?”
”Ei ole, minua sinä voisit ajatella enemmän kuitenkin.” , hän sanoi ja hymyili.
”Mitä sinä sanot, jos ajetaan minun kautta, niin huolehdin sinusta vähän?” , kysyin häneltä.
”Ajetaan vaan, kyllä se minulle sopii.” , Marianne sanoi.
En tajunnut itseäni. Jokin sai minut otteeseen. Yritin kotiini ajaessa tunnistaa tunteen ja
kauhistuneena tajusin sen. Hän sai minut mustasukkaiseksi kertoessaan toisesta
miehestä. Primitiivinen reaktioni oli naida Mariannelta taju. Avasin kotioven ja päästin
Mariannen sisälle eteiseen. Otin itseltäni ja häneltä takin päältä ja kysyin haluaako hän
kahvia.
”En minä kuule juuri nyt halua kuin, että sinä riisut minut.” , hän vastasi.
Seisoimme eteisessä ja katsoimme toisiimme. Halusin paiskata hänet seinään ja työntyä
hänen sisään.
”Jos minä huomion sinua, niin meneekö se teidän suhde nyt piloille?” kysyin ja napitin
hänen puseroaan auki.
”Ei se mene piloille, hän pitää minua hyvänä jatkossakin. Hän sanoo minua pikku nukeksi,
kun olen kuin siro prinsessa nukke.” hän sanoi jo kiihtyneesti hengittäen.
”Jakke, ota minut nyt ja nussi minua kovaa.” , Marianne sanoi sulkien silmät.
Avasin loputkin paidan napit ja otin sen pois. Painoin hänet seinään vasten ja nostin
Mariannen hameen ylös. Painoin hänen sukkahousut reisiin ja pudotin omat housut
lattialle. Nain häntä seinää vasten kiihtyvällä voimalla. Tunsin Mariannen jalkojen tärisevän
ja huohotuksen voimistuvan. Kaadoin hänet lattialle ja tunsin raivomaisen kiihkon
lisääntyvän sisälläni. Minun olisi tehnyt mieli kuristaa hänet siihen paikkaan. Raivoni kiihtyi
ja sekoittui kiimaiseen haluun, kunnes jäin makaamaan hänen päälleen paikoilleen
hengästyneenä ja saaneena.
”Jakke, taidettiin taas langeta, vai?” , Marianne kysyi.
”Niin, niinhän me taas tehtiin, vittu, nyt kyllä taas vituttaa.” , mumisin ja keräsin vaatteet.
Ajoin Mariannea kotiin. Asiasta ei montaa sanaa vaihdettu. Totta kai molemmat nauttivat
seksistä, mutta suututti, koska seksiä ei olisi pitänyt olla meidän välillä.
”Meidän täytyy lopettaa sekstailut, se sekoittaa vaan kaiken.” , Marianne sanoi.
”Ei tämä nyt vaan minusta ole kiinni, sinähän se halusit myös.” , sanoin.
”Meillähän on ollut parasta seksiä eron jälkeen Jakke, voinhan minä siitä nauttia, jos
minullakaan ei ketään ole sitä tarjoamassa.” , hän sanoi unohtaneena uuden kaverinsa.
”En minä sitä kyllä mitenkään erikoisesti tarjoa, mutta se on totta, että se tuntuu hyvältä.
Harmi, ettei meillä ollut seksiä avioliiton aikana.” sanoin tietäen sen kuulostavan
arvostelevalta.
”Taas sinä palaat tuohon samaan, minua vaan sätit.”
”Sorry, ei ollut tarkoitus. Kiitos nyt sitten, siis seurasta.” , sanoin ja lähdin kotiin.
Nautin seksistä paljon. Luulen, että olen addiktoitunut seksiin. En ole ajatellut asiaa ennen
kuin nyt. Siitä ei ole vieroitusoireita, kun sitä ei ole tehnyt vähään aikaan, joten en koe
olevani seksistä riippuvainen. Elän nyt siinä rajoilla, milloin siitä voi tulla ongelma. Voiko
tapailla naisia menemättä sänkyyn? Jos tapaan naisen, joka ehdottaa seksiä ja kieltäydyn
siitä, niin haluaako nainen tavata uudestaan. Vai tunteeko nainen menettäneensä kasvot
ja ei halua tavata. Olin tehnyt treffit netissä, taas. Menin tapaamaan naista ja mietin miten
siinä käy, ehkä siitä ei seuraa seksiä, vaan keskustelua elämän tärkeistä asioista. Olimme
sopineet tapaamisen moottoritien varrelle huoltoaseman parkkipaikalle. Hän oli naimisissa,
mikä tarkoittaa, että hän voi olla eroamassa, hänellä on huono suhde tai hän haluaa
seksiä enemmän kuin miehensä, mutta on hyvässä suhteessa ja ei halua erota. Tai hän
haluaa vain keskustella, eikä seksiä ollenkaan. Ajoin tuntomerkkejä vastaavan auton
viereen. Näytti lupaavalta, nätin näköinen aikuinen nainen nousi autosta. Tiukka harmaa
polviin ylettyvä hame ja pikku takki puseron päällä. Vaikutti melkoisen paljon jonkinlaisen
viraston naiselta virkanaismaisen ilmeen kanssa. Ajattelin, että tämä on nyt sellainen
keskustelija ihminen, jota ei ainakaan seksi kiinnosta.
”Kiva nähdä livenä, ei oikein aina pysty muodostamaan kuvaa ihmisestä pelkän kirjoittelun
perusteella. Tai siis ei aina, siis tarkoitan, etten minä kovin usein näin edes tee.” , aloitin
selittelemällä huonosti syitäni tapaamispyyntöön.
”En minäkään tällaista tee. Olen kirkon palveluksessa, tai siis kirkkoherranvirastossa
töissä. Olen aika rauhallinen ihminen.” , hän sanoi.
”Niin ja minun nimi on Mirja, se netissä oli vain sellainen keksitty nimi.” , hän sanoi.
”Minä olen Jarkko, voit sanoa Jakke, niin kuin siellä netissäkin oli.”
Keskustelimme yleisistä asioista kuten työstä, perheistä, harrastuksista. Kävimme samalla
kahvilla ja palasimme autoon istumaan juttelemaan edelleen. Hän vaikutti tavalliselta
kotiäidiltä puettuna virka-asuun ja mietin mitä tekisin hänen suhteensa. Voisin ehkä pyytää
hänet juttelemaan seuraavaksi illaksi, jos hän pääsisi, mutta riittääkö meillä
keskustelemista tarpeeksi. Hän ei ollut vielä oikeastaan puhunut miehestään ja heidän
suhteestaan. Itse olin jo maininnut, että elin sekavaa aikaa ihmissuhteissa ja olevani mies,
joka ei ollut tositarkoituksella liikenteessä.
”Mirja, mikä sai sinut tekemään profiilin, sinähän olet naimisissa, joten se on aika iso juttu
tehdä noin. Ja lähteä vielä treffeillekin.”
Hän katsoi minuun ja oli aloittamassa lausetta ja nielaisi. Meinasi sanoa taas uudestaan
jotain ja taas vaikeni. Hetken vielä mietittyään hän kääntyi taas minuun päin.
”Jakke, asia on niin, että haluaisitko suudella minua?” , hän kysyi hiljaisesti.
Nyt minä katselin häntä ja mietin mitä sanoisin. En sanonut kuitenkaan mitään. Suutelin
häntä varovasti ensin tunnustellen miltä yllättävä lähentyminen tuntuisi. Tunsin suutelun
muuttuvan kiihkeämmäksi minuutti minuutilta. Siirsin käteni hameen alle hyväilemään
reittä ylöspäin. Hän kiihtyi ja hengitti läähättäen. Hänestä kuului pientä yninää ja siitä
innostuneena työnsin sormeni hänen pikkuhousuihin ja sivelin ja hieroin kunnes pieni
yninä muuttui lujemmaksi. Hän nosteli lantiotaan kättäni vasten ja tärisi inisten lujaa.
Hetken päästä hän laukesi ja jäi istumaan hymyillen hiljaa.
”Kylläpäs tuntui hyvälle, kiitos Jakke, haluatko suuhoitoa?” , hän kysyi hoivaavasti.
”En taida nyt haluta, täällä kulkee noita rekkoja ja joku voi tulla katsomaan mitä täällä
tapahtuu. Kiitos vain tarjouksesta.”
Nyt minun oli aivan pakko pyytää hänet käymään. En enää ajatellut kaunista keskustelua
hänen kanssaan tai kristillisten arvojemme vertailuja. Halusin hänet sänkyyni alleni.
Hän halusikin tulla seuraavana iltana käymään. Ja seuraava ilta tuli nopeasti.
”No niin, mehän ollaan jo toisilla treffeillä, eilinen tapaaminen oli ihan kiva yllätys, sinä
vaikutat ihan mielenkiintoiselta ihmiseltä.” , aloitin keskustelun.
Mietin jo kauanko tässä pitää jutella, ennen kuin peitto alkaisi heilumaan. Pitäisi ehkä
malttaa pitempään kuin muutama minuutti. Tuntui kun en olisi saanut seksiä pitkään
aikaan, vaikka kieriskelin eteisen lattialla vasta toissapäivänä.
”Niin Jakke, minulla on ollut sellainen vakipano jo pitkän aikaan. Kuukausi sitten se loppui
ja sen takia laitoin sen profiilin. Emme mieheni kanssa sekstaile ja siksi olen päätynyt
tällaiseen ratkaisuun. Tiedän tekeväni väärin, mutta tilanne on nyt tämä ja sille ei mitään
voi.” , Mirja kertoi.
”Selvä juttu, ei siinä ole mitään pahaa. Jokaiselle oma keho on oma temppeli, ja siellä voi
käydä vieraat, jotka ovat tervetulleita sinne. Ja jos me kyläillään toistemme luona, ei se ole
keneltäkään pois.” , yritin tukea häntä valinnoissaan, täysin epäitsekkäästi.
Lohdutellen häntä kaverinsa menettämisen johdosta saattelin hänet makuuhuoneeseen.
Hän tuntui olevan asiasta surullinen, joten päätin ilahduttaa häntä miten vain parhaiten
osaisin. Pian hän oli unohtanut entisen kaverinsa ja murheellisen avioliittonsa sekä
maailman kaiken pahuuden. Ylistimme luojan luomia vartaloitamme kaikin tavoin ja
tunsimme hyvyyden laskeutuvan päällemme.
Toivuin nopeasti hänestä yli, harmituksesta, etten saanut naisystävää juttukaverikseni.
Päätin siirtyä takaisin ihmisiin, joita tapaisin ravintoloissa tai muissa sosiaalisen
kanssakäymisen paikoissa. Istuin jo seuraavana päivänä baarissa ja olin vajonnut omiin
mietteisiin elämästä, omista valinnoista. Minua masensi, etten ollut tyytyväinen. Kaipasin
elämääni jotain, mitä en osannut kuvailla tai selittää. Minua alkoi väsyttämään nämä samat
polut joita kuljin, tunsin selittämätöntä katumusta kaikista naisista, joiden kanssa tapailin.
Pidin yhteyttä muutamiin edelleen säännöllisesti ja tapasin uusia satunnaisesti. Katselin
baarin ikkunasta ulos ja siemailin olutta.
”Hei, penni ajatuksistasi. Tai nykyäänhän se on sentti ajatuksista. Se kuulostaa kyllä aika
vähältä se sentti, mutta niinhän se pennikin kuulosti. Sanotaan nyt sitten, että mitä sinä
mökötät?” , vaalea nainen tuli sanomaan viereeni.
”En minä mitään mökötä, kiitos kysymästä. Katselin vain hetken ulos ajatuksissa. Siis jos
sinä blondina tiedät, mitä se tarkoittaa. Siis se ajatus.” , päätin sivaltaa takaisin.
”Oho, kaverihan käy soittamaan soitinta kuin vanha solisti.” , tyttö sanoi.
”Joo, vähä niin kuin harpisti, joka näki vanhan soittimensa.” , sanoin ja ajattelin meninkö
liian pitkälle suunsoitossa.
”Joo, joo, Älä nyt riemusta repeä. Voinko minä tulla minun kaverin kanssa tähän sinun
viereen?”
”Tulkaa vaan, jos et suuttunut.” , sanoin sovittelevaan sävyyn.
”Kuule, jos sitä kaikesta suuttuisi, niin se olisi aika pysyvä olotila. Minä olen Suski ja tämä
toinen blondi on Tytsy. Hauska tavata.”
Juttelimme ja vitsailimme baarissa, kunnes tytöt pyysivät minut mukaansa tanssimaan.
Tanssin Suskin kanssa muutaman kerran illan aikana, enimmäkseen juttelimme rennosti
musiikkimausta ja eri bändeistä. Kadotimme Tytsyn jonnekin ja Suski pyysi minut kotiinsa
jatkoille. Söimme aamuyöstä pizzan palan ja menimme nukkumaan. Hän herätti minut
aamupäivällä nuolemalla kaulaani.
”Sinä olet Jakke nyt varmaan jo levännyt tarpeeksi, voisit käydä töihin.”
Hän siirtyi makaamaan päälleni suudellen ja hangaten vartaloaan minua vasten.
Huomasin ettei minulla ollut mitään päälläni. En muistanut riisuneeni itseäni alastomaksi
nukkumaan mennessä. Hyväilin häntä ja otin yöpaidan hänen päältänsä. Muuta ei hänellä
ollutkaan. Pian hän kääntyi toisin päin haudaten kasvoni jalkoväliinsä. Tunsin hänen
suunsa olevan kuuma ja himokas. Nuolimme toisiamme pitkään ja antaumuksella.
Makasin jälkeenpäin hänen sängyllään ja nukahdin uudestaan. Heräsin hänen
keskusteluun puhelimessa, ilmeisesti Tytsyn kanssa.
”Aika hyvä pano se oli. Miten sinulla meni. Ai oliko, hyvät lihakset. Joo ei tällä ollut, mutta
se oli kestävä ja jaksoi pitkään. Ja suuseksi oli hyvää. Aika hyvinhän molemmilla sitten
kävi. On se, joo ihan ok. Sopivan kokoinen.”
Nousin ylös hämmentyneenä, olin kuin markkinoilta ostettu hevonen, jota arvosteltiin
hampaista kulliin. Omani sulloin housuuni ja kolistelin itseni Suskin näköpiiriin. Laitoin
vyötä kiinni ja vedin vatsaani sisään ja puristelin mahdollisia vatsalihaksia näkyviin
epätoivoissani. Jaksoin seistä hengittämättä kunnes sain puseron päälleni.
”Huomenta komistus, ja kiitos aamuisesta.” , Suski huusi reippaasti ja sulki puhelimen.
”Kiitos itsellesi.” , sanoin vaisummin.
”Tytsy löysi jonkun bodarin yöksi, vertailtiin vähän miehiä tuossa. Mutta minä luulen, että
minulla kävi parempi säkä.” , Suski sanoi ja halaili innostuneena.
Pelästyin, jotta nyt seuraa jotain, mitä en jaksa. Ja pistetilanne tasoittuisi bodarin puolelle.
Nyt oli pakko lähteä kun olin vielä voitolla. Menin kotiin ja laitoin saunan päälle ja otin
oluen. Olo alkoi helpottamaan fyysisesti, mutta henkisesti kärsin krapulasta vielä pitkään.

Luku 25. Harkinta-aika

Kesä oli alkanut lämpöisenä ja aurinkoisena, terasseilla aurinko tuntui olevan
kuumimmillaan. Onneksi lapsista yksi oli aloittanut jalkapallon pelaamisen ja pari kertaa
viikossa pääsi Tanelin kanssa kentälle, pois terasseilta. Ennen juhannuksesta alkavaa
taukoa potkimisesta oli päivän kestävä turnaus. Olin sopinut Kaijan kanssa, että otan
hänet mukaani kentälle. Hänestä olisi pelien aikana minulle seuraa, mutta ajatuksena oli
tukea häntä vähentämään alkoholin käyttöä. Itsekin kyllä join ja juhlin, mutta minulle ei jää
ryyppy päälle. Hänelle olisi tärkeää, että sunnuntaisin ei juoma enää maistuisi ja selviäisi
maanantaina töihin. Hän yritti tosissaan vähentää juomistaan ja lähti mielellään kentälle
viettämään aikaa. Menimme hakemaan Tanelia ja jätin auton kadulle enkä ajanut pihalle.
Menin soittamaan ovikelloa.
”Huomenta Taneli, joko täällä ollaan valmiita?”
”Joo, lähdetään vaan.”
”No moi! Sitä ollaan lähdetty oikein porukassa harrastamaan. Pitikö joku muija ottaa sinne
mukaankin, vai onko tämä nyt sitten jo vakavaa?” , Marianne sihisi.
Turhaan jätin auton kadulle. Olikohan sitten ikkunasta nähnyt kun tultiin.
”Vien sen sinne kentälle vaan, sen poika pelaa siellä.” , yritin lepytellä Mariannea pienellä
valheella.
”Joo, joo. Arvaa vaan uskonko. Taidankin tuoda tämän eväslaatikon henkilökohtaisesti
autoon. No niin, mennään!”
Pidätettyä raivoa kihisten Marianne tuli autolle ja naputti sormillaan Kaijan ikkunaan. Kaija
avasi ikkunan alas sillä aikaa, kun laitoin melkoisen rivakasti pojan turvavöihin ja itseni
ratin taakse.
”No hyvää huomenta. Piti oikein tulla katsomaan minkälaisen naisen tuo Jakke on
raahannut mukanaan. Tein teille eväätkin, anteeksi jos siitä ei sinulle riitä. Olisinhan tehnyt
sinullekin, jos olisin tiennyt.” , Marienne sanoi antaen eväslaatikon Kaijalle.
”Kiitos.” , Kaija sanoi hieman vaivaantuen.
”Ja oikein helvetin hauskaa päivää teille vaan!” , Marianne huuteli perään, kun kaasutin jo
tieheni.
Ajoimme hiljaisuuden vallitessa kohti urheilukenttää. Taneli ei ollut ihmeissään ollenkaan.
”Iskä, tuliko meille vesipullo mukaan?”
”Joo, kyllä tuli. Ja näköjään eväätkin olet saanut mukaan. Tämä tässä on Kaija, hän tulee
kentälle mukaan katsomaan jalista.”
”Joo. ”
Aurinkoinen päivä meni mukavasti kentän laidalla. Taneli ei jalkapallosta aivan täysillä
tykännyt, mutta sosiaalisena kaverina piti kuitenkin muiden tapaamisesta ja
yhdessäolosta.
Kaijakin viihtyi hyvin aurinkoa välillä ottaen. Hän vaikutti selvin päin ollessaan mukavalta ja
inhimillisemmältä naiselta. Toivoin hänen vähentävän alkoholin käyttöä ja olevan lasten
kotona ollessa selvin päin. Hän ei asiasta keskustellut paljoakaan, eikä nyt tarvinnutkaan.
Olin kuitenkin tyytyväinen että olin ottanut asian puheeksi.
”Muista Kaija vaan, ettei sunnuntaina enää voi juoda. Vaikka olet yksinkin, niin lapset
kuitenkin tulevat illalla, ja sinun pitää katsoa, että kouluviikko voi alkaa.”
”Niin, joo, harvoin minä olen silloin humalassa.”
”Oletko sinä miettinyt, että voisi olla helpompaa kokonaan ilman viinaa, siis jos sitä putkea
ei saa poikki.” , kysyin.
”Kyllähän minä sen poikki saan, aivan varmasti.”
”Niin, olethan sinä nytkin selvin päin, se on totta.” , sanoin.
”Minä en tästä asiasta paljoa osaa muuta sanoa, itselläni ei ole edes varaa sanoa
alkoholin käytöstä, koska juonhan minäkin. Jotenkin vaan se voisi sinun tapauksessa olla
niin, että sinulle sopisi täysraittius.” , sanoin.
Emme puhuneet alkoholin käytöstä enempää . Olin nähnyt hänet usein lauantaisin
aamupäivällä kävelevän kioskille tai kauppaan olutta tai siideriä hakemaan. Silloin mietin
mikä hänestä tuntui niin pahalta, että pakeni humalaan. Tuskin iloista humalahakuista
aamupäivää muuten haluaa, kuin pakotieksi jostakin tunteesta. Toivoin hänelle
onnellisempaa elämää jatkossa.
Juhannus oli tullut ja otin lapset viikonlopuksi. Marianne pääsi lähtemään omiin
rientoihinsa, toivoin hänen löytävän jonkun kaverin, mieluimmin vapaan miehen.
Ajelimme lasten kanssa etsien lupiineja tien penkoilta kymmeniä kilometrejä. Lapset
alkoivat väsymään jo etsimiseen.
”Iskä, eikö me voida nyt hakea ne kukat, vai etkö sinä löydä niitä?”
”Kyllä niitä on vaikka kuinka paljon, mutta minä haluan erivärisiä lupiineja.”
Ja löytyihän niitä, kerättiin ne äkkiä kyytiin ja lähdettiin kiireesti pois. Tajusin niitä
kerätessämme, että paikka olikin jonkun piha. En viitsinyt lapsille asiasta mainita.
”Ja vielä haetaan jotain, arvaatteko mitä vielä käydään hakemassa?” , kysyin.
”Jätskiä!” , kuului takapenkiltä.
”No ei, tai sitten voidaan sitäkin myöhemmin hakea.”
”Nyt etsitään vihta.”
”Iskä, mikä on vihta?”
”Koivun oksia. Niistä tehdään sellainen kimppu ja sillä sitten vihdotaan, mäiskitään toisia
selkään ja jalkoihin saunassa. Mennään illalla saunaan.”
”Ai jaa.”
”Minä en kyllä mene”
”Enkä minä.”
”Minäkään en halua mäiskiä.” , olivat kaikki nyt kommentoineet asiaan.
”Okei, katsotaan sitten sitä illalla.” , lopetin asiasta keskustelun.
Vietimme juhannusta välillä pelaillen ja välillä ulkoillen. Lapset olivat innoissaan
seeprapeipoista, niitä oli kaksi häkkiä, molemmissa koiras ja naaras. Ne olivat saaneet
nimikseen Matti, Mervi, Teppo ja Tipsu. Mietittiin munivatko ne tekemiinsä pesiin ja
saisivat poikasia. Itse vielä mietin, jaksanko näitä lintuja katsella ja kuunnella pitkään.
Tuntui sotkua ja ääntä tulevan sen verran paljon. Vaikka lasten kanssa oli hienoa viettää
aikaa, tuli mieleeni useinkin viikonlopun aikana, miten hyvältä tuntuisi olla toisen aikuisen
kanssa. Peipoillakin meni häkeissään paremmin kuin minulla.
Tapasin Mariannen seuraavalla viikolla. Hän soitti iltasella ja kysyi voisiko tulla käymään.
Edellisen viikonlopun parisuhdekaipuun takia suostuin heti ja halusin kertoa hänelle, että
minulla oli ikävä meitä yhdessä.
”Jakke, minä olen tavannut yhden kaverin. Tai ollaan me tapailtu jo useamminkin.
Muistatko kun heitit minut ja lapset uimaan toissa viikolla. Se oli siellä lastensa kanssa.”
Muistin kaverin ja Mariannen katselut sinne päin. Olin mennyt sinne mukaan, vaikka minua
ei pyydetty, tajusin heillä olleen jotain vipinää ja ilmeisesti treffit. Silloin olin asiasta
mielissäni, mutta nyt minua harmitti. Jos he ovat vaikka rakastuneita. No ei siitä ollutkaan
pelkoa.
”Sehän on kyllä naimisissa, mutta ei se mitään haittaa. Me nähtiin äsken ja naitiin sen
autossa. Mutta se oli niin kauhean nopea ja minä en saanut siitä mitään tyydytystä.
Ajattelin sitten eikö me voitaisi vähän touhuta?” , Marianne pyysi.
”Kyllä kai me voidaan.” , sanoin epäröiden.
”Marianne, oletko sinä vielä miettinyt, minkälaista meillä olisi, jos me palataan yhteen?”
”No en minä ole miettinyt. Tai olen minä vähän. Olisihan se helpottavaa jos olisi kaveri, ja
meillähän ainakin seksi toimii nyt paremmin.”
”Mutta en nyt tarkoita seksiä, eikö sinulla ole ikävä yhdessäoloa ja yhdessä lasten
hoitamista?” , kysyin.
”En tiedä, voihan sitä kai miettiä,” , Marianne totesi.
”No mietitään. Mutta hei kuule, voitko sinä käydä suihkussa, jooko?” , pyysin ennen
touhuamisen aloittamista.
Seksi tuntui hyvältä. Ajattelin hänestä pelkkää hyvää ja tuntui ikävältä, kun hän teki lähtöä.
”Marianne, haluaisin tilata meille matkan Tallinnaan, pari yötä jossain hienossa hotellissa
ja käydään kävelyillä ja nautiskellaan. Haluatko lähteä, jos tilaan matkan?”
”Minna ja Suvi voisivat katsoa lapsia. Joo kuulostaa hyvältä.” , Mariannekin innostui.
Niinpä tilasin matkan jo seuraavana päivänä.
Kesä jatkui, mutta en tavannut Mariannea ja joka kerta kun soitin tuntui, että hän oli
menossa aina jossakin. Pääsin pian takaisin omaan rytmiin ja jatkoin villiä poikamies
elämää. Kesälomani aikana tapasin Teijan. Hän oli eronnut ja asui lastensa Artun ja Nellin
kanssa. Olin jo ensimmäisenä yönä Teijalla yötä kun tapasimme. Aamulla kahvipöydässä
näin myös lapset ensimmäistä kertaa. He olivat mukavia ja fiksuja, tyttö oli jo täysi-ikäinen
ja poika pari vuotta nuorempi. Syy vanhempien eroon ei minulle auennut enkä siitä niin
kiinnostunut ollutkaan. Teija tuntui hieman hajamieliseltä ja ajattelin sen johtuvan
krapulasta. Hän oli juonut aika reippaasti edellisenä iltana. Huomasin hänelle juoman
maistuvan, mutta niinhän se maistui itsellenikin ja monelle muullekin. Muistelin että hän oli
edellisiltana kertonut ettei Arttu ja isänsä ole hyvissä väleissä. Arttu ei Teijan mukaan ollut
tehnyt elämässään isän toiveiden mukaan ja vähätteli poikaansa. Lähdin pian kahvin
juotuani kotiin, mutta lupasin Teijalle, että näkisimme jo seuraavana päivänä. Vietin
lomaani, joten ajattelin tutustuvani paremmin häneen. Muistin sanoa oman tilanteeni
moneen kertaan, mitään ihastumista tai rakastumista ei ollut luvassa minun suunnalta.
Hän ei sitä kommentoinut, ehkä kuitenkin ajatteli, että romanssia olisi tulossa vaikkei
luvattaisikaan.

Avioliitto, harkinta-aika, avioero.

-Jari P. Tapola

Annetut kommentit

Kukaan ei ole vielä jättänyt kommenttia.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

Ei vielä yhtään pistettä

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty