Hengenmenot
Kukaan ei tiennyt, ettei pitkiin aikoihin
ollut mitään mahdollisuutta mennä yli
askelten, jotka vastarantaan katoavat,
kompastumatta kuoleman jalkoihin.
Varkain seurasimme kutsumusta,
jonka toivoimme luojan lahjoittavan
ennen kuin villiluonto meidät kumauttaa
tallaten alleen tuonenkeijun riveihin.
Nääntyneenä seurastamme kiitollisuus
on suljettuna rauhattomaan huoneeseen,
jossa käsivartemme kohoavat uuteen lyöntiin,
nousematta toisiamme vastustamaan.
Auringon liikkuessa pilvien takana
niin kuin maamme liput saloissa,
kauneimmillaan puolimatkassa
ne tulevat meidät tappamaan.
Rosvojen seuratessa kuka voittaa,
emme tule koskaan näkemään
kuka hengenmenoihin kutsuvaa
surukelloamme soittaa.
Annetut kommentit
Tässä on kuvailtu erilaisia hetkiä ja tuntoja milloin "henki lähtee". Ekassa säkeessä upotaan jäihin tai olipa asia mikä tahansa mitä kohti ihminen pyrkii; sisäisesti liian painavin ajatuksin tai ulkoisesti hetki ei ole sopiva, tilanne ei ole siihen suotuisa. Sitten siellä on halujen seuraamista ja luonnonlakia, isänmaallisuutta ja sotaa, itsetuhoisuutta, laajennettua itsemurhaa / perhesurma tai taloudellinen perikato / kulutuskriittisyys, kuihtumista, luovuttamista, nälkäkuolemaa eli nykyisin anoreksiaa tai bulimiaa.
Liiallinen sanojen taivutus tekee tästä vaikeaselkoisen. Siksi en usko näiden runojeni toimivan ääneen luettuina.