Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Aika Mennä

Sanoisinko väärin
jos Ikäänkuin elokuvan hopeinen kangas
olisi hieman, hyvin hieman värähtänyt
Ja makasimme taas sen  hiekkaisen urheilukentän
kuumuudessa betonian  mäntyisellä
lakatulla penkillä
ja sitten  Sanoit yhtäkkiä
on aika mennä
Ja vaikka muistankin urheiluvaattesi ja lenkkarisi
en ymmärtänyt ihon uurteista vielä mitään
ja katseesi oli niin älyttömän elävä
kuten ehkä minäkin ja niin
Ja sen kesän kuumuus ei haitannut
ei haitannut ketään
ja se leikattu ruohikon tuoksu
Ja sitten  yhtäkkiä kuten myös sinä
tuo hopeinen kangas
tuo värähtää uudelleen enkä pysty
enään saamaan mieleeni sinua enkä sitä
on siis  aika mennä


-Santtu Salminen

Annetut kommentit

Todella kaunis ja herkkä olematta vähääkään imelä. Aina jankutan turhista pikkusanoista, mutta tässä en. Ne kuuluvat mielestäni kaikki juuri siihen missä ovat. Pidän tästä kovasti. 4p
Jännällä (persoonallisella) tavalla aloitat runosi konditionaalissa olevalla kysymyksellä. Se antaa tietynlaisen oletuksen koko lopullekin.
Tässä on kyllä jotakin hyvällä tavalla erikoista. Tosi monessa kohdassa lauserakenne on poikkeava, mutta se osuu juuri sellaiseen runolliseen poikkeamaan joka ei ole kliseinen ja kolahtaa. Rytmi on kaikkiaan toimiva ja pieni toisto tukee sitä onnistunesti:

"Ja sen kesän kuumuus ei haitannut
ei haitannut ketään
ja se leikattu ruohikon tuoksu"
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.33 (3 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty