Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Galileo

Kolikon takana aurinko. Rikotaan ikkunoita ja noetaan sirpaleet. Silmiin ei pala reikiä, kun otan kolikon pois. Kohokuva kulunut ja haalistunut valossa. Se polttaa taskussa vielä hetken. Ja katsomme tähteä savun läpi.
Linnut suunnistavat tähtien avulla. Magneettikenttien muutoksilla. Lentävätkö ne auringonnoususta laskuun? Revontulien alla kiskovat toisiaan eksyksiin.
Tiedän miltä Marsissa näyttää, mutta en ole koskaan käynyt ulkomailla. Kerran oksensin krapulaani Tukholman satamassa. Linnun lailla eksyksissä ja nokkimassa leipäpaloja laivan kannelta. Yöllä merellä näkyi ruosteinen kuu, isompi kuin kolikko. En siedä laivan keinumista. Alla satoja metrejä avaruutta. Toivotonta yrittää selvitä hengissä, jos putoaa aluksesta.
Minä ja Galileo, voihkimme humalaamme. Vastarannalle voi kuulua syviä ajatuksia. Tähtienvälisestä laivaliikenteestä. Planeettojen järjestyksestä. Eikä Ptolemaios hyväksy rakkauttamme. Minä aurinko, sinä kuu ja kaikkea siltä väliltä.
Jos minulla olisi tarpeeksi aikaa, eläisin kauemman pimeydessä. Sillä se sammuu. Sillä se sammuu, sittenkin. Eikä sata metriä avaruutta jalkojeni alla ole tarpeeksi, kun se nielee meidät pois.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Heikki Ojanperä

Annetut kommentit

Asettelu on varsin raskas tässä. Mieti sitä, voisiko sillä lailla lisätä sävyjä.
Enimmäkseen hyvä, mutta tuntuu välillä lörpöttelevältä. Ei ole kyllin tiivis siis, etenkin kun mietitään niitä näitä kuten putoamista laivan kannelta. Se kohta särähtää triviaalilta kun edellä ja jäljessä on Mars ja Galileo. Poistaisin koko lauseen "Toivotonta yrittää selvitä hengissä, jos putoaa aluksesta." Vaikka sen voisi ajatella jotenkin liittyvän tähtien väliseen laivaliikenteeseen, runo olisi ehkä parempi jos siirtymä menisi ilman kappaleenvaihtoa näin:

"Yöllä merellä näkyi ruosteinen kuu, isompi kuin kolikko. En siedä laivan keinumista. Alla satoja metrejä avaruutta. Minä ja Galileo voihkimme humalaamme. Vastarannalle voi kuulua syviä ajatuksia."
Innostus on hyvä asia, mutta runoillessakin rajojen luominen itselleen on hyvä asia. Sanojen sekamelska
hukuttaa hienonkin idean. Tässä runossa on valtava määrä mahdollisuuksia.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.25 (4 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty