Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Profiiliteokset

Kun tulee talvi

Anna oli kaunis ja hänen perhe oli hyvä. Anna piti talvesta.
      Olemmeko me koskaan ajatelleet mitä lumihangen alla oikeastaan on? Talvella hangen alla on paljon nukkuvia pieniä elukoita. Mutta lumen alla ja vielä maan alla möngestävät kastemadot. Myyrät siellä myös myllertävät ja madot pikku juhlat pitää.
      Siis hangen alla voi olla vaikka mitä! Hyvällä ympäristöystävällisyydellä me voimme yhä säilyttää nämä luontokappaleet ja monta muuta.    
      Annan mielestä oli hyvä tietää miten linnut elävät ja mitä linnuille tapahtuu, kun tulee talvi. Se kiinnosti annaa. Siitä hän alkoi kerätä tietoja. Anna kirjoitti vihkosen lintujen asumuksesta, mitä linnut söivät ja miten niiden poikaset voivat. Se kiinnosti Annaa.
      Eräänä aamuna Annan äiti, joka oli juuri herännyt ja näytti hieman räjähtäneeltä, kysyi:
      -Mitä haluaisit tehdä tänään?
      Anna nousi ihanan pehmeästä sängystään ja ehdotti, että he lähtisivät Paloheinän pulkkamäkeen. Siellä oli ihan hemon iso hyppyri. (Juomapullo oli hyvä ottaa mukaan, koska sinua janottaa helposti kun menet ylämäkeä ylös.)

Minähän se olin joka heitti Annaa lumipallolla hattuun niin että Annalta lähti päästä hattu. Annaa ei se kuitenkaan kauaa hatuttanut, vaan hän pyöräytti pallon ja heitti takaisin. Sodassa tuli tasapeli, kun kumpikin väsyi eikä jaksanut enää liikkua.
      Yhtäkkiä tuli ilta ja piti mennä nukkumaan. Anna lähti äitinsä kanssa juomaan kuumaa kaakaota. Tähdet tuikkivat kirpeässä ulkoilmassa. Käänsin päätäni ja näin lumilyhdyn jossa paloi valo. Näytti siltä kuin siellä lyhdyn sisällä olisi ollut se kaikkein kirkkain ja tuikkivaisin tähti.
      Kotiin tultuani olin väsynyt, mutta tyytyväinen päivän tapahtumiin. Pihalla oli isoja jalanjälkiä, jotka myöhemmin todistuivat lumiukon jalanjäljiksi. Lumiukko seisoi ylväänä mäen lailla. Keskiyöllä oli sen vuoro laskea pulkalla ja pitää hauskaa. Lumiukko oli sepittänyt itselleen laulun:

      "Karhu nukkuu kolossaan,
        lämpimässä olossaan.
      Hiiret, myyrät, sopulit,
        monet pikku söpölit.
      Siis hangen alla kuhisee,
        kun monet kivat tuhisee.

      Pakkasukko tullessaan
        tuo viimeistelyn luonnostaan
      Hän pyörii hyörii vimmalla
        vaan lumen alla ei vilahda
          olet turvassa lumen alla.

      Siilin pienen pesässä
        on ajatukset kesässä.
      Se varmaan aikoo nukkua,
        kunnes käki alkaa kukkua.
      Aurinko nousee varhain,
        minä olen kaikkein parhain."

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
2002: "Hauska talvipäivä"

Ylkar Aghayeva 4 B: ”Annan mielestä oli hyvä tietää, miten linnut elävät ja mitä linnuille tapahtuu kun tulee talvi.”
Emilia Riikonen 5 B: ”Äiti joka oli juuri herännyt ja näytti hieman räjähtäneeltä...”
Maija Väli-Heikkilä 3 A
Ada Siberg: ”Ulkona oli isoja jalanjälkiä, jotka todistuivat lumiukon jalanjäljiksi.”
Maria Kauppinen 2 A
Topias Puttonen 3 B: ”Ihan hemon iso hyppyri.”
Ronja Mäntyjärvi 2 A
Heidi Viljanen 4 C: ”Näytti siltä kuin siellä lyhdyn sisällä olisi ollut se kaikkein kirkkain ja pienin tähti.”
Ly Nguyen 4 A
Antti Maijala 4 D
Laura Liuhto 6 A: ”Sodasta tuli tasapeli, kun kumpikin väsyi, eikä jaksanut enää liikkua.)
Paula Pennanen ja Aino Pulkkinen 3 D

Lumiukon laulu:
Milja 2 A
Samu Simola 2 B: ”Aurinko nousee varhain, minä olen kaikkein parhain.”
-Juho Nieminen

Annetut kommentit

Kukaan ei ole vielä jättänyt kommenttia.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

Ei vielä yhtään pistettä

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty