Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Pohjoisen heimon elo

Pohjanmaan lakeuksissa torpassa eleli pullukka ukko, topakka akka, potra pieni poikanen, vähän isompi varhaisaikuispoika taasen takakammarissa. Oli sydäntalvi.  Eräänä yönä isäntä vietti yötänsä  pullo keskellä keittiön hirsipöytää, kun perheen vanhimmalta pojalta pääsi äänekäs pieru. Ukko sen kuin vain tuhahti ja kaatoi lisää nestettä elimistöönsä.
Ainoa joka nukkui sikeästi, oli talon puurolla potraksi ruokittu poika, hänhän ei vielä tiennyt karusta maailmasta juuri mitään. Akkaa kiusoitteli talon kissa, joka kaipasi yömurkinaa.
Akka heräsi ja saapui keittiöön ja eikös viinapullosta syntynyt riita, johon isäntä ärjyi vähäsanaisesti, mutta enimmäkseen kiroillen akallensa: ”Perkelettäkö sinä siinä kukut!”, johon akka vastasi, että ”Kukkuu kukkuu mitä akka kukkuu, mitäs se isäntä taas siinä lörpöttelee ja juopottelee?”
”No tana ko viljasta taas tietoakaan hallan jäljiltä, muuta kuin pitkäripaisen hyllyltä ostettuna.”  Talon vanhempi poika oli käynyt vessassa, ja tuli keittiöön myös, jolloin hän juromaisesti lausui ”Voiko sitä liittyä seuraan?”- ”Sinäkö se siellä paskoit siellä kammarissa?”, isäntä uteli. ”Mikäs sua nyt yhdessä poikas pierussa  riivaa?”, uteli akka. ”Ja taas se akka mäkättää”, isäntä valitteli. ”Istuha poika alas ja otetaan viinaa oikein miehissä!”, tokaisi selvässä nosteessa oleva isäntä pojalleen.
”Pitäis notta lähtee tansseihin huomenna.”, poika aloitteli. Isäntä vain tokaisi, että ”Mitä tommosia akkoja, niistä ole muuta kuin harmia, ainoastaan hupia makuukammarissa, jos sielläkään enää vanhemmiten”.  ”Niin, no sinähän se isäukko tiiät”, vastasi vanhapoika pienen hiljaisuuden jäljiltä. ”Mee tansseihin poika, tanssita tyttösiä, ja kysy saatille, tiiä vaikka löytäisit jonkun elämänkumppanin”, talon akka innosti.

”Nii no, saa nyt nährä”, poika vastasi. ”Missäs ne tanssit oikein järjestetähään”, ukko kyseli? Poika vastasi: ”Tuollahan ne Perähikiän lavalla järjestetähän.” Isäntä totesi vain: ”No siellähän me äitsiki kanssa tavattiin joskus nuorempana ja tehtii sinut.”

”Nii”, totesi poika vain todeten asian.

”Ei auta, pullokin näyttää jo olevan viimeisillään, kait sitä pittää käyä maata, notta huomenna taas jaksaa lähteä kylälle asioille. Pitää käydä pankissa, kaupassa, ja sitten haen naapurin isännän kanssa sen sukulaislikan linja-autopysäkiltä, ko se tulee pitkän matkan takaa. Mennään mun autolla, mutta annan sen ajaa. Nyt maata.”

”Mennää maata vaa, ja niistä tansseista, tiiä niistä nyt sitten.”

”Nii”, päätti isä yönistujaisen jurosti.

Ei kulunut enää aikaakaan kun ulkopuolisen korvin olisi saattanut kuulla koko talon väen nukkuvan äänekkäästi: Isäntä kuorsasi, kissa kehräsi, akka nukkui sikeästi ja molemmat perheen pojista olivat myös sikeässä unessa. Kohtahan koittaisi taas uusi päivä pohjanmaan lakeuksilla, sydäntalven aamu, päivä, joka illan kautta johtaa taas yöhön, ja yöhän on isännälle murehtimisen aikaa.

Näin eleli pohjoinen heimo muinoin, ja mihinkäs elämänmeno olisi muuttunut?

Tässä pyrin jäljittelemään sellaista juroa mielikuvaani pohjoisen kansan elämästä, otetta pohjoisen perheestä joskus muinaisessa Suomessa. Perheeseen kuuluu isäntä, akka, puurolla potreaksi ruokittu poikalapsi, sekä peräkammarin vanhapoika.
-Jere Sumell

Annetut kommentit

Ei nyt mitenkään kauheasti kolahtanut, tämä oli kuin jostain vanhasta romaanista, jotain perisuomalaista tämä kyllä tavoitti 3p.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3 (2 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty