Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Hyräily

Musiikki soi kehossani ja mielessäni.
Antaa vaan kaiken kuulua ja tehdä minusta upean.
Se voi koskettaa kaikkia tai vain minua.
Se soitto voi olla hiljaista, typerää tai tyhjentävän ihanaa.

Jotkut äänet satuttivat ja saivat voimaan pahoin.
Kaikki vain soi. Kuulin sen äänen ja ne laulut.
En halunnut enempää kuin vähän ja todella paljon.
Vaadinko liikaa, olinko sinulle liikaa?

Kuulin äänesi vaimeana. En tuntenut sinun hyräilyä.
Oma ääneni ajatteli liikaa, mutta oli hiljaa.
Sinun äänesi sai kaipaamaan ja unohtamaan,
kaipaamaan mitä en osannut ajatella, en edes toivoa.

Ulvoin vain hiljaa ja typeränä siinä laulussa, jossa
äänettömyys ajatteli. Kuulimme sen vaitonaisuuden,
kunnes musiikki paukahti niin lujaa. Niin lujaa.
Hyräilysi oli niin lähellä ajatuksiani.

Tunsin, miten nuotit punoutuivat ihollani.
En ollut koskaan kuullut mitään niin tyhjentävän ihanaa.
Kietouduimme niihin ääniin, jotka väreilivät ja kiihottivat.
Täydellinen hiljaisuus, jota kukaan muu ei kuullut.


-Camilla Gröndahl

Annetut kommentit

Jollain tavalla pidin 4p.
Kiitos. Kuulisin mielelläni lisää kommentteja.
Kaunis runo ihmissuhteesta ja sisäisen maailman kuvauksesta. Tykkäsin paljon kohdasta:

"Sinun äänesi sai kaipaamaan ja unohtamaan,
kaipaamaan mitä en osannut ajatella, en edes toivoa."

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3 (2 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty