Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

II

Otin leipäveitsen
viilsin käsivarteeni haavan
ripottelin siihen suolaa
elämän pitää tuntua.

Näissä laaksoissa menneittein henget
pitävät tulta yllä

Minä istun valtaistuimella
olen itseni alamainen
sanaton mies
joka pysäyttää lauseet lennosta
kuin luodin.

Puhutaan äänettä valtioista,
valtiattarista
kivun kynnyksen ylittäjistä.

Tässä olen alaston itseni
maailma on peili
joka kuvastaa kaiken
mitä emme halua nähdä.

Tule, mennään alas keltaiseen puutarhaan
jossa asuu ikuisuus.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Jani Salminen

Annetut kommentit

Tässä on ihan hirveästi sellaisia yrjänämäisiä elementtejä, joita ehkä karsisin. Pidin hirveästi tästä(kin) osasesta, mutta jotenkin häiritsi se, että sieltä tuli vähän liikaa läpi Yrjänä. :)
Tässä on selvästi erilainen ote verrattu edelliseen: pelkistetyn historiallisia kielikuvia ja filosofista pohdiskelua, onko se sitten se A.W. joka pyrkii läpi. Kokonaisuus jää vähän hapuilevaksi ja epämääräisen mahtipontiseksi. 3½p.
Eka säkeistö tuo mieleen juurikin CMX:n Nimettömän. Onhan tässä paljon Yrjänää, mutta niin on omissa teksteissänikin. Olen huomannut että mitä ankarammin yrittää pyristellä pois tietyistä vaikutteista sitä huonompaa tekstiä tulee. Ei tämä silti ihan parasta tuotantoasi ole. Vahva kolmonen.
Tuo alku, huh! Menneitten henget, siihen uskon. Vaikka toisaalta ne masentavat. Kolmas säkeistö on uskomattoman upea. Seuraavakin hyvä. Ja sitä seuraava. Ja tuo loppu on hyvin ajateltu, mutta vaikka kaikki on tässä tavattoman hyvin, jokin vaivaa minua. On kuin en uskoisi. Se on kauhea tunne. Tuntuu, että kaikki se kaunis, mitä tässä on, on jo sanottu moneen kertaan. Siltä tunteelta on vaikea enää välttyä oli runo kuin runo kysymyksessä. Tämä ei ole siis henkilökohtaista. Ehkä olen (tilapäisesti toivottavasti) kyllääntynyt runoihin, sillä olen viime aikoina lukenut melkein pelkästään niitä. Ja jos totta sanon, niin kauhea kuin tuo ensimmäinen säkeistö onkin, on se jotenkin kaikkein aidoimman tuntuinen. Minun on ilmeisesti syytä pitää nyt runojen suhteen tauko, etten tärvelisi hyviä runojasi. Tulen jatkamaan sitten, kun runot alkavat taas maistua. Joskus niitä jopa kaipaa.
No pianhan minä takaisin pääsin. Huomasin tuolla etusivulla hienon runon aiheesta, jota olen viime aikoina pohtinut. Se minut tänne lennätti. Tuo runo yläpuolella vaikuttaa nyt kohtuullisen hyvältä. Mutta vähän falskilta vieläkin, mutta ei se ole runoilijan syytä. Se on tuon keltaisen puutarhan syytä, jossa asuu ikuisuus. Hyvä kuitenkin, kokonaisuus.
Tässä on kivoja sanoja, lisäksi tässä on paljon sisältöä. Minä en tunne riittävän hyvin A.W. Yrjänän tekstejä, että voisin sanoa yhteyden löytyvän sieltä. Kolme viimeistä säkeistöä ovat todella upeita.
rock'n roll! 5p
Tuolla lukee menneittein. Aika suuria kuvia tässä mukana. Ensimmäinen säkeistö on oikein hyvä. Kolmannessa valtaistuimella istuminen ei minulle henkilökohtaisesti sovi, luodit taas hyvinkin. Toiseksi viimeisen säkeistö on taas hyvä, onnistunut ajatus. Loppu olisi ehkäpä kiehtovampi vain tuolla "tule, mennään alas keltaiseen puutarhaan." Edellinen oli parempi, mutta kyllä tämäkin neloseen kipuaa.
Aivan mahtava! Monta todella hienoa ja pysäyttävää kohtaa, ja niitä pitääkin runossa olla.
Hieno runo. Ei ihan yllä edellisen tasolle mutta kielikuvat toimivat. 3p
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.63 (16 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty