Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

En uskaltanut edes liikahtaa.

Minusta tuli hyvä varuillaan olija, kuin
pedon ahdistama saalis kuuntelin
juopuneiden koko ajan kiihtyviä ja
kovenevia ääniä

Mahaan tuli kipeä kohta ja äitini
humaltunut ääni alkoi itkettää

Isäpuoleni karjahdus ja tappelun mäiske
pelotti enkä uskaltanut edes liikahtaa

60 vuotta ei ole muuttanut tilannetta miksikään
olen varuillani.


-Markku Laitinen

Annetut kommentit

Rohkeaa pohdiskelua, mutta runon alussa sietäisi olla enemmän potkua, kun nyt sanotaan vain laimeasti "hyvä", esim:

Minusta tuli varuillaan olemisen mestari... yms.

Keskiosiltaan runo on uskottavaa ja toimii, mutta sitten tuo lopetus on taas ilmaisultaan turhan neutraali. Asia todetaan eleettömästi ilman dramatiikkaa. Pelissä voisi olla enemmän tunteita ja kielessä särmää. Aloitukset ja lopetukset ovat kriittisiä. 3p
Koskettava ja puhutteleva runo. Tuntuu iholla sekä syvemmällä.
Tässä korostuu hienosti se varuillaanolijan äänetön sivustakatsominen ja ahdistus. Viimeiset säkeet kuittaavat musertavan kohtalon. Minusta tässä on voimaa juuri siksi, että vain todetaan. Hieno runo.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 2.83 (6 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty