Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Matematiikka

Matematiikka ei tutki
ympäröivää, fysikaalista todellisuutta,
vaan käsitteellisiä riippuvuussuhteita.  (Wikipedia)

Itse askartelen omassa
todellisuudessani
tunnekiemuroissa.

Numerot ovat herättäneet
nahkani sisällä
tiedostamattoman pelon.

Uinuvan kuoren alla
kauhu nousee vesirajaan,
kun joku puhuu
luvuista ja yhtälöistä.

Itsetuntoni jäi ala-asteen
luokkahuoneeseen,
siellä se on kai vieläkin.
Olen rakentanut uutta tilalle,
yksi asia lyö jarrut
tälle kehitykselle:
matematiikka.

Aina, kun me kohtaamme,
olen altavastaajana.
Minusta tuntuu,
että jakolaskut nauravat minulle.

Silloin se taas tapahtuu,
omakuva valuu
viemärikanaviin.


-Anssi Peuhkurinen

Annetut kommentit

Hauskaa matamatiikkafobiaa, mutta tuon Wikipedia osuuden olisi voinut jättää pois(?)
Ajattelisi niin, jos on hyvä logiikka ei ole kovinkaan kummoinen runoilija, yleensäkin kaikkea ei voi hallita, kaikilla on heikkoutensa 4p.
Minäkin jättäisin alun wikipediaosuuden pois. Rehellisen tuntuinen kuvaus.

Asettelisin ehkä jotenkin näin:

Askartelen omassa todellisuudessani
tunnekiemuroissa.

Numerot ovat herättäneet
sisällä tiedostamattoman pelon.

Uinuvan kuoren alla
kauhu nousee vesirajaan,
kun joku puhuu
luvuista ja yhtälöistä.

Itsetuntoni jäi ala-asteen
luokkahuoneeseen,
siellä se on (tuon "on" verbin korvaisin eri verbillä) kai vieläkin.

Olen rakentanut uutta tilalle,
yksi asia lyö jarrut
tälle kehitykselle:
matematiikka.

Aina, kun me kohtaamme,
olen altavastaajana.
Minusta tuntuu,
että jakolaskut nauravat minulle.

Silloin se taas tapahtuu,
omakuva valuu viemärikanaviin.


Hyviä kuvia tässä runossasi on kuitenkin. Nimi vapisuttaa minuakin.
Minä asettelisin tämän proosarunoksi:

"Matematiikka ei tutki
ympäröivää, fysikaalista todellisuutta,
vaan käsitteellisiä riippuvuussuhteita." (Wikipedia)

Itse askartelen omassa todellisuudessani tunnekiemuroissa. Numerot ovat herättäneet nahkani sisällä tiedostamattoman pelon. Uinuvan kuoren alla kauhu nousee vesirajaan, kun joku puhuu luvuista ja yhtälöistä. Itsetuntoni jäi ala-asteen luokkahuoneeseen, siellä se on kai vieläkin. Olen rakentanut uutta tilalle, yksi asia lyö jarrut tälle kehitykselle: matematiikka. Aina, kun me kohtaamme, olen altavastaajana. Minusta tuntuu, että jakolaskut nauravat minulle. Silloin se taas tapahtuu, omakuva valuu viemärikanaviin.
Tuosta asettelusta näkee sen, että kyse on lopulta aika lyhyestä tekstistä. Mielestäni se jää kesken. Tässä vasta tehdään diagnoosi. Puuttuu prognoosi ja hoito-ohje. Aristoteelisesti ajateltuna kyse on vasta näytelmän ensimmäisestä osasta, jossa esitellään keskushenkilö ja hänen demoninsa. Toisessa osassa täytyisi olla välienselvittely ja kolmannessa osassa ratkaisu, jos se on komedia, tai häviö, jos se on tragedia.
Mielenkiintoisia näkemyksiä muodosta ja sisällöstä. Kiitos palautteesta Maria, Ari, Harri ja Juho.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.67 (3 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty