Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

NIKULAINEN LÄHTEE ETSIMÄÄN ONNEA

Oli talvi. Nikulainen nukkui. Zzz kuukaudet kuluivat. Pian oli kevät. Hoh hoh hoi Nikulainen heräsi.
      Kauniina ja aurinkoisena päivänä Nikulainen ei malttanut pysyä sisällä. Hän lähti ulos.
      Hän lähti kaverinsa Juuson luokse. "Lähtisitkö ulos, Juuso?" Nikulainen kysyi.
      "Valitan, mutta juuri nyt olen erään henkilön kanssa", sanoi Juuso ja näytti uutta tyttöystäväänsä.
      Pettyneenä Nikulainen lähti toisen kaverinsa, Isokorvan luokse. Matkalla kadut suorastaan tulvivat rakastuneista pareista. Nikulainen alkoi jo olla kade.
      Isokorvan ovessa oli lappu, siinä luki: ”Ulkona tyttöjen kanssa.”

Nikulaisella oli tulossa syntymäpäivät. Syntymäpäiviä ennen Nikulaisella oli masennusta. Masennuksen syynä oli, ettei hänellä ollut ainuttakaan ystävää, joka ilahduttaisi häntä. Sitten syntymäpäivät koittivat. Hän sai lahjaksi viisi kirjaa, ei muuta.
      Nikulainen oli hyvin surullinen koska hänen elämästään puuttui jotain.

Eräänä päivänä toisena Nikulainen päätti mennä ulos. Aamulla kun Nikulainen heräsi ja rupesi kuuntelemaan: "Ihan kuin sataisi vettä", hän sanoi itsekseen. Nikulainen lähti ulos tarkistamaan asian. Kun Nikulainen pääsi ulos, hän huomasi, ettei ollut kuullut väärin. Siellä oli lämmintä ja ihanan raikasta. Pihalle jätetyt siniset ja keltaiset hiekkaämpärit olivat puolillaan sadevettä.
      Nikulainen lähti aamulenkilleen. Mutta teki niin pitkän aamulenkin, että eksyi. Onni oli kuitenkin seurannut häntä. Nimittäin vieressä oli niitty. Hän lähti käppäilemään niitylle.
      Aamukasteisella tienpenkareella Nikulainen kuuli äänen: "minä olen niin yksinäinen niin yksinäinen." Hän katseli ympärilleen mutta ei huomannut ketään. Hän oli huutamassa: Missä olet yksinäinen? Kun hän huomasi kauniin neidon vieressään.
    "Hei! Mikä sinun nimesi on?" kysyi Nikulainen. Neito vastasi, "Kevätkukka!"
    "Kaunis nimi tuo Kevätkukka", sanoi Nikulainen.
    He tapasivat toisensa isojen voikukkien luona.
    - Kun olen rakastunut voisin
      juosta paljain jaloin yli maailman, lausui Nikulainen oudossa huumassa.
    Nikulainen heitti kuperkeikkaa ja oli riemuissaan. Nikulainen oli todella onnellinen.
    Nikulaisesta tuntui, että hän voisi leijua. Hän kiipesi heti erään talon katolle kokeilemaan. Hän leijaili 30 metriä maanpinnan yläpuolella katsellen kaunista neitoa.
    Neito huusi: -Tule jo alas, minua jännittää!
    He kävelivät koko päivän ja sitten kello oli illalla kello kuusi, kun Nikulaiseen iski paniikki: "Minun täytyy mennä. Sieltä alkaa Salatut elämät"
    Kun Nikulainen pääsi kotiin oli ohjelma jo loppunut. ..Voi..... hitsi!" Nikulainen manasi huonoa tuuriaan.
    "Kunpa minulla olisi tyttö-ystävä joka huolehtisi minusta ja kodistani."

Seuraavana aamuna kello yhdeksän kuului ovelta koputus. Kun Nikulainen meni avaamaan, oli oven takana kaunis neito yksinäinen. Se oli rakkautta ties mitenkä monella silmäyksellä.
    Siellä jossain he nyt elävät onnellisina kymmenen lapsen kanssa, ja hänen vaimonsa Kevätkukka on silkillä koristeltu. Nikulainen luki myös ne viisi kirjaansa, jotka oli saanut serkuiltaan.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Juho Nieminen

Annetut kommentit

Aikuisten satu. Ehkä alku on kuitenkin parempi kuin loppu. Hieman harmittaa tuon keijukaisen puolesta, joka joutuu myös osittain piiaksi :-D Vai että Salkkarit vei hetkeksi voiton suuresta rakkaudesta :-D
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty