Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

NIKULAINEN TYÖMINISTERINÄ

Edellisena iltana oli satanut rajusti. Oli kuin suuri märkä riepu olisi pyyhkäissyt maaseudun yli.
      Niinä päivinä Nikulainen käveli puistoon, sillä aluillaan oli syksy, eli neljänneksi paras kaikista vuodenajoista. Päivät vierivät kuin isot kivet hitaasti ja pimeästi.
      Nikulainen halusi hetkeksi istahtaa puistonpenkille, vaikka sade oli jättänyt siihen vetisiä lompareita. Hän huomasi penkillä sanomalehden, mikä ei näyttänyt vettyneeltä. Nikulainen taitteli osan lehdestä pefletiksi ja alkoi lukea toista osaa. Lehti oli Keltainen Pörssi. Siitä osui hänen silmiinsä ilmoitus. Nikulainen luki puoliääneen:
      ”Eduskunta tiedottaa! Etsitään innokasta työvoimaministeriä.”
      Onneksi Nikulainen oli sinä päivänä pukenut paremmat vaatteet päälleen. Hän oli pääsemässä töiden makuun, joten hyppäsi raitiovaunuun ja matkusti ilmoituksessa osoitettuun paikkaan.
      Perillä ei näkynyt minkäänlaista jonoa missään.
      Nikulainen näki pormestarin kävelevän valtiotalolle päin. Hän seurasi pormestarin perässä sisälle. Siellä Nikulainen näki kuinka muuan pieni hiirulainen huusi kiivaasti: ”Vaikka presidentti on käskenyt meitä kunnioittamaan työvoimaministeriä, niin mehän emme tottele sen ufo-papukaijan käskyjä! Emme enää voi kärsiä enempää työttömyydestä!”
      Kaikki olivat ihan hiljaa paitsi Nikulainen, joka kysyi vierustoveriltaan miksi hiiri vauhkosi kuin hiekkamyrsky. Kaikki kääntyivät katsomaan Nikulaista.
      Nikulainen kysyi kohteliaasti: ”Hyvää päivää. Missä voin ilmoittautua työvoimaministerin työhön?”
      Tämän jälkeen salissa alkoi kauhea supina. Pormestari käveli Nikulaisen luo. ”Tiedätkö sinä mitään työministerin velvollisuuksista?” Kysyi pormestari. ”Sen verran minä tiedän”, vastasi Nikulainen, ”että pitää yrittää antaa työtä sitä tarvitseville ja antaa palkkaa sen verran että se riittää elämiseen.”
      ”Onko sinulla hyvä koulutus?”
      ”Ei, mutta minulla on aiempaa kokemusta ympäristöministeriöstä”.*
      ”Suurenmoista, sanoi pormesteri. Me teemme sinusta nyt työministerin.” Kaikki salissa olijat olivat samaa mieltä.
      Pormestari kertoi, että Suomessa oli työpaikoista  puutetta. Ja pitihän se arvata, että juuri silloin työvoimaministeri oli lomalla Lahdessa. Siellä ministeri lekotteli päivää paistatellen, eikä häneen saatu yhteyttä. Oli pakko saada nopeasti joku varalle.

Nikulainen aloitti uudessa työpaikassaan heti seuraavana aamuna, eikä ole nähty reippaampaa työministeriä milloinkaan. Hän meni saliin ja ehdotti, että he tekisivät lisää työpaikkoja ja he tekivät.
      Aikuiset pääsisivät töihin kuten esimerkiksi eläintarhaan leijoniksi ja tiikereiksi, että eläimiä ei tarvitsisi sulkea häkkiin.
      Nikulaisen suunnitelma oli tällainen: Halvasta paperista tehtäisiin rahaa. Kaikille jaettaisiin tasaisesti työtunteja. Kaikki halukkaat ohjattiin töihin esimerkiksi puutarhureiksi tai myymään Kevätpörriäisiä.
      Nikulainen julisti:
      ”Ellei tilanne muutu niin minun on otettava yhteys ylempiiin arvoihin!”
      Heti ensimmäiseksi Nikulainen antoi työtä kaikille sitä tarvitseville ja antoi myös kunnon palkan kaikille työtätekeville. Jälleen kerran Suomessa olisi kaikki hyvin. Ihmisiä ei olisi metsissä. Kaikille oli asunto.
      ”Emmekä me sentään äitejä unohtaisi”, totesi Nikulainen. ”Äidit saisivat kerran kuussa yhden päivän vapaata ja ilmaisen lapsenvahdin siksi aikaa. Mutta jos joku äiti ehdottomasti halusi, niin hän sai olla sen ajan kotonaankin. Isät olisivat niin kuin ennenkin, eli töihin, kotiin ja sohvalle nukkumaan.” (Eivät tietenkään kaikki isät ole samanlaisia.)

Kun Nikulainen meni syömään eduskunnan kahvilaan, tuli eräs liikemies samaan pöytään lörpöttelemään. Hän suostutteli diilejä. Nikulainen huusi hirveän kovaa: ”EI VETELE!”
      Nikulaisesta tuli nopeasti kansan suosikki monilla hyvillä ideoillaan. Ovesta ryntäsi lauma ihmisiä jotka huusivat PALJON ONNEA! sillä oli myös Nikulaisen syntymäpäivä. Samalla Nikulainen valittiin Suomen parhaaksi ministeriksi. Seppele päässään Nikulainen istui pöydällä ja kuunteli, kun ihmiset kertoivat palkinnon perusteita.
      Nikulainen päätti, että nostaa palkkoja kaikilta muilta paitsi eduskuntalaisilta laskisi noin 20%.
      Vain muutamaa tuntia myöhemmin itse Euroopan Neuvoston johtaja tuli antamaan Nikulaiselle potkut.

Kaikkien onneksi Nikulainen ei ollut muistanut merkitä paperille kenelle hän ehti antaa työpaikan, joten pääministeri ei tiennyt ketä pitäisi irtisanoa. Pääministeri yritti jäljittää tietoja työkkäristä, mutta sen tilalla oli enää tyhjä halli, jossa nuoriso skeittasi ja viikonloppuisin järjesti reivejä. Kaikille oli löytynyt töitä.
      Nikulainen oli nyt yksin Suomen ainoa työtön.
      Oli lokakuu parhaimmillaan, ja viikon mittaisella ministerinurallaan Nikulainen ehti tienata sen verran kylmää käteistä, että sai kerralla ostetuksi Elovenat koko talveksi.
      Keittiön ikkunasta Nikulainen katseli kuinka ensiräntä lätsähteli kadunvarteen pysäköityjen autojen päälle.
      ”Koko Suomessa paras paikka on oma koti”, totesi Nikulainen seikkailunsa päätteeksi.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Juho Nieminen

Annetut kommentit

Olisiko myös taikarealismi lisättävä listaan.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty