Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

NIKULAINEN LÄHTEE MAALLE

Nikulainen oli löytänyt töitä verotoimistosta. Tietokoneisiin ei voinut luottaa, joten hänen työnsä oli tarkistaa, että lomakkeissa oli kaikki kohdat täytetty ja numerot täsmäsivät.
      Eräänä päivänä Nikulainen meni töihin ja tunsi jotain omituista. Ensimmäistä kertaa hän huomasi, että ei pitänyt enää töistä. Hän oli varmaan kipeä! Silloin hän joutuisi makaamaan sängyllä monta päivää ja syömään pahoja rohtoja. Kunhan vaan ei tarvitsisi niellä niitä isoja pillereitä.
      Nikulainen meni puhumaan pomonsa kanssa. Pomo suositteli, että Nikulainen lähtee maalle rentoutumaan.
Se kuulosti jännittävältä, sillä Nikulainen ei ollut koskaan käynyt oikealla maatilalla.
      Kun päivänvalo koitti niin Nikulainen hyppäsi Express-bussiin ja osti lipun maalle. Nikulainen otti kameran mukaan niin voi ottaa kuvia minkälaista on maalla.

Matkaa oli neljä tuntia edessä. Mutta se auttoi kun ajatteli kaikkea ihanaa. Kun bussi oli perillä juoksi Nikulainen heti katsomaan eläimiä.
      Siellä oli sikoja, kanoja, lehmiä ja hevosia. Siellä oli myös epäkutsuttuja eläimiä nimittäin rottia ja hiiriä.
      Nikulainen juoksi sisään taloon, koska oli nälkä. Sisällä talossa Nikulainen sai leipää ja maitoa. Kyllä ruoka maistui kun oli istunut autossa 4 tuntia.
      Isäntä kertoi, että he viljelivät ohraa, vehnää, viljaa ja ruista.
      Oli kuuma kesäpäivä. Ruoan jälkeen Nikulainen istui aidalla kuuntelemassa radiosta tulevaa musiikkia. Kissa makasi portinpylväällä. Paimenkoirat partioivat.
      Kivointa oli se, kun hevonen tuli kerjäämään heinää ja söi kädestä.
      Siellä oli lammas nimeltään Pilvi ja sika nimeltä Sikari. Kissan nimi oli Manteli.
      Nikulainen kysyi isännältä saako hän mennä kävelylle koiran kanssa? Isäntä sanoi, että kyllä vain, mutta se hyppii paljon niin kannattaa olla varovainen. Koiran nimi oli Rakki. Kyllä oli hauskaa olla kävelyllä rakin kanssa.
      Nikulaisen ihmetykseksi Mia-tamma alkoi juuri sinä päivänä varsoa. Varsa selvisi. Nikulainen sai kunnian nimetä varsan ja hän antoi sille nimen Tähtiotsa. Isäntä kuitenkin huomautti, että siitä ehkä tulee ravihevonen. Niinpä se sai nimekseen "Tähtiotsa tahtoisin olla".

Maalla ruoka oli ihan erilaista kuin kaupungissa. Päivällisellä kaikki istuivat samassa pöydässä ja myös illallinen sujui rattoisasti jutellen. Kukaan ei yhtään huutanut. Äiti ei kiljunut ja isä ei karjunut. Se oli uskomaton kokemus!
      Ruoan jälkeen katsottiin yhdessä Salattuja Maalaiselämiä. Nikulaisella ei ollut televisiota, mutta hän heti ymmärsi mitä siinä puhuttiin. Kaikki puhuivat miten maalla on paljon ihanampaa kuin kaupungissa. Muilla kanavilla ei sellaista puhetta kuullut.
      Isäntä sanoi, ettei televisiosta muuta katsomisen arvoista tullut. Eivät ne siellä Helsingissä mitään hevosista ymmärtäneet, eikä tukilomakkeiden kiemuroista.

Illan tullen oli hevoset syötetty täyteen ja Manteli-kissa peiteltiin yöunille.
      "Kanatkin ovat olleet rauhallisesti tänään", sanoi isäntä ikkunan ääressä lakupiippua pureskellen. Nikulainen oli tuonut tuliaiseksi kokonaisen laatikon.
      Vierashuoneessa Nikulainen tuijotti kattoon liimattuja tähtiä. Ne näyttivät asteittain kirkastuvan pimeyden syventyessä, mutta miten tänään silmät tuntuivatkaan niin ihanan raskailta. Uni tuli melkein saman tien.

Pian oli aamu ja ukko oli viljan kimpussa taas. Nikulainen kertoi, että hänen piti palata takaisin kaupunkiin. Lähdön hetkellä kaikki tulivat saattelemaan. Oli ryhmähalaus. Koirat uikuttivat ja lehmien suuret silmät kostuivat.
      Se oli vuoden hauskin päivä, johon liittyi myös eron surua. Ennen lähtöään Nikulainen vielä antoi kissalle taskussaan olleen silakan. Hänellä oli jo kauan ollut sellainen aavistus, että sille löytyisi käyttöä. Kissa maukaisi kiittäen.
      Nikulainen sai vielä ruokkia kaikkia eläimiä ja sitten hän pääsi traktorin kyydissä bussiasemalle. Perillä Nikulainen nosti hattuaan ja hyppäsi taas express-bussiin. Aurinko paistoi ja puput loikkivat pientareilla.
      Lahden kohdalla nousi taivaanrannasta kuitenkin sitkeä harmaus ja matkustajien suupielet alkoivat laskeutua.
      Nikulaisen kasvoilla pysyi hymy. Taivaan tummuessa ja bussin sukeltaessa paksuun savusumuun hän sulkeutui syvemmälle onnellisiin unelmiinsa, jossa Tähtiotsa tahtoisin olla ravasi rinta rottingilla ja harja hulmuten. Hän oli luvannut olla paikalla, kun Tähtiotsa voittaisi Kuningasravit ensimmäistä kertaa.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Juho Nieminen

Annetut kommentit

Näissä on todella tuo sama tyyli kuin monissa Pasolinin elokuvissa. Vieraannuttamiskeinona naivismi ja tietty absurdi tunnelma. Monia kivoja ja kekseliäitä uudissanoja.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty