Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Kestävin ongelmani

Kestävä ongelmani ovat aikuiset. Kenties he ovat aina olleet suurin ongelmani. Kaikkein vaikeinta aikuisissa on se, että he eivät kuuntele. Heillä ei ole kykyä pysähtyä kohtaamaan mitään aidosti uutta. Taiteen he tunnistavat vain, jos se on asetettu taidenäyttelyyn jalustalle ja vieressä on kyltti, jossa lukee "tämä on taidetta". Heidän mielestään se on hienoa taidetta, jos kylttiin tai vaihtoehtoisesti Hesariin on kirjoitettu "tämä on hienoa taidetta".

Olen ympäröinyt itseni ihmisillä, joihin tämä ei välttämättä päde, koska he ovat niin epäkypsiä ja lapsellisia. Sitä paitsi jotkut heistä työkseen latovat kirjaimia niihin kyltteihin, joissa asioiden kerrotaan olevan taidetta. He tietävät, että kehysten kultaus ei ole aitoa. Heillä on myös niitä kognitiivisia työkaluja, joista on vähän hyötyä ceeveessä**.

Jotkut heistä vain eivät ole niin tärkeitä tai kiireisiä, että heitä voisi lukea aikuiseksi.

En ole vielä ratkaissut sitä ongelmaa, kuinka aikuinen saadaan lukemaan ajatuksella tekstiä, joka ei vastaa hänen valmiita käsityksiään kirjallisuudesta. Ylipäänsä on vaikea saada aikuinen lukemaan edes sähköpostia tuntemattomalta, ellei sitä ole kirjoittanut merkkihenkilö tai poliisi.

Tutkimuksista tiedän, että käräjäoikeuden tuomari antaa kevyempiä tuomiota, jos hän on hetkeä aiemmin saanut syödä puolikkaan viinerin. En kuitenkaan keksi miten tämä tieto minua nyt auttaisi.

Mietin siis jälleen kerran, että mitäköhän viisasta sitä saatekirjeeseen töhertaisi ja onko siitä mitään hyötyä.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
**Ensin kirjoitin vahingossa "veeceessä".
-Juho Nieminen

Annetut kommentit

Taidan olla aikuinen :). Jos tämä olisi ollut Hesarin mielipidesivulla, en olisi ymmärtänyt kyseessä olevan runo. Olisisn ajatellut: "Noinhan se on. Hyvin kirjoitettu". Mutta nyt kun tämä on osa kokoelmaa, se saa ajattelemaan. Sisäinen lapseni huutaa antamaan nelosen tai vitosen, mutta takakireä aikuinen minussa väittää vastaan: "ei tarpeeksi runollista", joten arvosana jää antamatta. Itse jään nauttimaan aiheuttamastasi sisäisestä ristiriidasta.
Minusta tämä oli mielenkiintoine teksti aikuisuuden olemuksesta jota ei koskaan ole oikeastaan määritelty ,aika paljon on lukkiutuneita käsityksiä tähän sopii minusta Leinon lause "tääl ukkoina jo syntyy sylilapset".
"Tämä on taidetta" vai "Tämä on hienoa taidetta" vai peräti "Tämä on erittäin hienoa taidetta" (valtakunnan pääkriitikko). Taiteen määritteleminen sopii juuri aikuisille. Ja tämän meidän taiteemme, runouden, määrittely on aikuisten hiustenhalkojien mielipuuhaa. Onko runo runoa vai proosaa. Vai proosarunoa vai lyhytproosaa. Hämään kyselijöitä määrittelemällä omat runoni runoproosaksi. "Eihän sellaista ole!" "Nyt on ja olen rekisteröinyt sanan nimiini"

Lapset 6v, parhaat työkaverini, kysyivät kerran suureen ääneen maalaustaiteennäyttelyssä "Ovatko nämä aikuisten tekemiä?" (Keisarin uudet vaatteet)

Lapsi minussa tietää, että tästä pitää antaa 5, jos jotakin antaa. Muu on aikuista.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.5 (2 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty