Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

yhdeksäs toukokuuta kakstuhatta ja seitsämäntoista

en tunne yhtäkään rakkauden oikopolkua
jätän taakseni rautatiet
ja hengästyn
norkoilen lapsuuteni tienristeyksessä
en jaksa juosta
tulevaisuuteen päällystettyä tietä alas


-Jarno Malinen

Annetut kommentit

Tarkkapiirteinen ja vahva runo.
Hienosti tiivis runo. Jäin vain miettimään tuota viimeistä sanaa "alas". Ehkä siinä on tärkeä merkitys että tie viettää juuri alas, mutta olisin itse ehkä sijoittanut sen alkuun:
"en jaksa juosta
alas tulevaisuuteen päällystettyä tietä".

Aloitus on komea "en tunne yhtäkään rakkauden oikopolkua". Sitä voi tulkita monin tavoin, mutta tulkitsen sen positiivisesti niin, ettei puhuja haluakaan oikaista siinä asiassa. Sen voisi ehkä ajatella myös lannistuneemmin, että tie tuntuu pitkältä ja kiertelee ja kaartelee. Tässä on hyvää kulkemisen tematiikkaa, joka tuntuu tuoreelta vaikka tie ja elämä niin usein rinnastetaankin. Tässä on vältetty kuluneet kielikuvat.
Tuoreita ilmaisuja. Hieno ytimekäs runo.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (5 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty