Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Väliinmeno

Olen mennyt sinne jonnekin välille,
metsien poluille.
Milloin mistäkin syystä sinne kulkien
nojaamaan tanssivaa tuulta vasten
lämmittelemään liekkien loimussa
laskien havuihin peitettyjä.

Olen siellä jossakin välillä,
järvien rannoilla.
Milloin mistäkin syystä sinne jääden
katsomaan tähtien sammumista
juomaan korven kyyneliä
tuijottaen tummia vesiä.

Olen jäänyt sinne jonnekin välille,
junaraiteitten varrelta.
Milloin mistäkin syystä sinne palaten
kuuntelemaan kaukaisia kaikuja
odottamaan tunnelista valoa
etsien askelia edeltä menneitten.


-Jani Matinlauri

Annetut kommentit

Hieno kuvaus, mutta jotain repäisevää jäi uupumaan, jota odotin.
Totta, jotain tästä puuttuu... vaatimus olla jossain, puuttuminen jostain... se mistä irti on revennyt... eikä pääse/löydä/kuulu takaisin.
Minusta tämä tuntui kovin omalta. Tässä on sitä "ei ole täällä mitään pysyvää..." ajatusta. Miten ihminen sitten voisi asemoitua johonkin "patsaaksi"? Koen olevani hyvinkin "siellä jossain välillä" oikein kotonani. Hieno runo! Sanoo juurillaan elävä pitkien narujen varassa liitelevä leija, siellä jossain välillä...5p
Hienosti rakennettu runo jota oli miellyttävä lukea, ehkä jokin huipentuma jäi uupumaan kuitenkin 5p.
Todella koskettava runo tämä.
Minusta tämä on hieno, hieno runo. Ei yritä olla mitään ihmeellistä, mutta kieli ja sisältö ovat rauhallisesti käsi kädessä.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty