Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/valokuvaus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Valossa, usvassa

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
10.6.2017, klo 6:02, vuoden neljäs.

Usvatilanne alati eli. Paikoitellen sitä oli, toisin paikoin ei yhtään... ja sieltä missä sitä oli se saattoi siirtyä toisaalle, hälvetä, tihentyä ilmassa leijuviksi, silmin nähden havaittaviksi pisaroiksi hälvetäkseen taas. Siinä on aina sellaista ihmeen tuntua... etenkin milloin valonsäteet käyvät sitä ihan tosissaan puhkomaan. Sellaista omituista rauhaa yhdistettynä helvetinmoiseen hätään; alati on tehtävä valintoja sen suhteen kannattaako yrittää kuvata tästä vai pitäisikö kuitenkin rämpiä jonnekin toisaalle. Silloin sitä tuntee oikeasti elävänsä... vaikka samaan aikaan mieleen saattaa nousta sellaisiakin järjettömiä ajatuksia kuin että "tässä ei ole MITÄÄN tolkkua" tai "kauneuden etsimisen sijaan pitäisi sopeutua yhteiskuntaan".
-Petri Volanen

Annetut kommentit

Kyllä tässä on tolkkua! Usko vaan. Vaikka koetkin jokaisen yksin taidetta tekevän tavoin ajoittain epäilyä ja epävarmuutta työsi mielekkyydestä. Voin paljastaa, että tuon ajattelusi mielekkyydestä jaan omina epätoivon hetkinäni. Ja kauneuden etsiminen ja esiintuominen on miljoonasti tärkeämpää kuin sopeutuminen. Minusta sopeutuja ei voi luoda mitään uutta. Pysy vaan vakaasti taiteesi tiellä!
Metsä ja sen puut, aamun valot ja usvat, suot ja hakkuaukeat tarvitsevat sinua. Ja vanhat asumukset.

Tämänkin kuvan puut, valo ja tunnelma todistavat, että ole oikealla tiellä. Taiteilijan tiellä.
Juu, pahaa pelkään ylipäätään etten tästä hulluudesta eroon pääse edes yrittämällä, mitä tosin en aio edes testata. Vaan taiteilijaksi en kyllä kehtaisi itteäni kutsua. Harrasteluahan tämä vaan on.
Hyvä mies! Lakkaa jo vähättelemästä itseäsi ja taidettasi. Ymmärrän kyllä, että koet työsi harrastukseksi jos olet matkaan lähtenyt siltä pohjalta, mutta tässä kohtaa pitää jo riuhtaista itsensä eroon "vain harrastus"- ajattelusta. Vaikka se vaikealta tuntuisikin jos työ ei vielä taloudellisesti elätä. Älä anna sen hämätä. Taiteilijan tie on pitkä ja monesti vähärahainen mutta muusta rikkaudesta runsas. Kuten hyvin tiedät...
Hah hah, se ON vaikeaa jos ei peräti mahdotonta. :D No juu, kyllä minä kaikesta huolimatta koen että enemmän minä valokuvaamisesta olen saanut kuin töistä koskaan. Pirua se siltikin jotenkin on kun äijä on neljäkymmentä, työpaikkoja on sentään takana "jonkin verran" enkä ole vieläkään päässyt koskaan kokemaan sellaista "töihin on kiva mennä" fiilistä, jonka sitten taas kokee kuvausreissuilla miltei aina. Tai oikeastaan aina. Juu, aina. Ja meikäläiselle raha ei todellakaan ole pääasia, että kunhan saa pakolliset hoidettua, syötyä ja vähän juotua ja kuvausreissuja tehtyä niin mitäpä sitä muuta kaipaisi kun en ulkomaillekaan osaa hinkua. Tuntuu vaan vähän haasteelliselta senkin tason saavuttaminen välillä.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.43 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty