Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Profiiliteokset

Hauska talvipäivä

Anna oli kaunis ja hänen perhe oli hyvä. Anna piti talvesta.
      Annan mielestä oli hyvä tietää miten linnut elävät ja mitä lin-
nuille tapahtuu, kun tulee talvi. Siitä hän alkoi kerätä tietoja. Anna
kirjoitti vihkosen lintujen asumuksesta, mitä linnut söivät ja miten
niiden poikaset voivat. Se kiinnosti Annaa.
      Olemmeko me koskaan ajatelleet mitä lumihangen alla oikeas-
taan on? Talvella hangen alla on paljon nukkuvia pieniä elukoita.
Mutta lumen alla ja vielä maan alla möngestävät kastemadot. Myyrät
siellä myös myllertävät ja madot pikku juhlat pitää. Pesäkolot
täyttää rauhoittava tuhina.
      Siis hangen alla voi olla vaikka mitä! Hyvällä ympäristöystä-
vällisyydellä me voimme yhä säilyttää nämä luontokappaleet ja monta
muuta.

Eräänä aamuna Annan äiti, joka oli juuri herännyt ja näytti hieman
räjähtäneeltä, kysyi:
      - Mitä haluaisit tehdä tänään?
      Anna nousi ihanan pehmeästä sängystään ja ehdotti, että he läh-
tisivät Paloheinän pulkkamäkeen. Siellä oli ihan hemon iso hyppyri.
Juomapullo oli hyvä ottaa mukaan, koska sinua janottaa helposti, kun
menet ylämäkeä ylös.

Minähän se siis olin, joka heitti Annaa lumipallolla hattuun niin, että
Annalta lähti päästä hattu. Ihan vahingossa minulla oli silloin lunta
hanskassa ja sattumalta heitin sen lumen siihen suuntaan, mihin Anna
oli kävelemässä.
      Mutta silloin kun Anna sai lunta naamaansa, Anna sai hulluuskoh-
tauksen ja rupesi jahtaamaan ja lyömään. Anna yritti työntää minulle
lunta niskaan, mutta Anna ei ollut lumipesumestari kuten isoveli. Osa-
sin pitää kauluksen tiukalla. Anna kirkui ja kauhoi lunta kaksin käsin
ja luulin, että hulluuskohtaus kestää vuoden.
      Lopulta sodassa tuli tasapeli, kun kumpikin väsyi eikä jaksanut
enää liikkua. Minä aloin nauraa, kun Anna oli niin hengissään ja räsy,
ja silloin Anna alkoi nauraa myös.

Yhtäkkiä tuli ilta ja piti mennä nukkumaan. Annan äiti tuli siihen ja
kutsui minut heille juomaan kuumaa kaakaota. Hän oli leiponut pullia.
En voinut, kun oli myöhä ja piti juosta kotiin.
      Tähdet tuikkivat öisellä taivaalla kirpeässä ulkoilmassa. Käänsin
päätäni ja näin lumilyhdyn jossa paloi valo. Näytti siltä kuin siellä
lyhdyn sisällä olisi ollut se kaikkein kirkkain ja tuikkivaisin tähti.
      Kotiin tultuani olin väsynyt, mutta tyytyväinen päivän tapahtu-
miin. Pihalla oli isoja jalanjälkiä, jotka myöhemmin todistuivat lumi-
ukon jalanjäljiksi.


-Juho Nieminen

Annetut kommentit

Kukaan ei ole vielä jättänyt kommenttia.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

Ei vielä yhtään pistettä

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty