Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/valokuvaus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Hän

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
18.7.2017, Torronsuon kansallispuisto, Tammela.

Minäkin tykkäsin lapsena pyöräilystä. Sitten sain ensimmäisen moponi ja havaitsin että moottorin kanssa touhu on sekä helpompaa, hauskempaa että sopivasti touhuten vähintäänkin yhtä urheilullista. Armeijassa tauti parannettiin lopullisesti - pakko yhdistettynä oivallukseen siitä ettei ketju tosiaan lopu vaikka kuinka sotkee saivat aikaan sen etten kyseisen kokemuksen jälkeen ole polkupyörään koskenut kuin kait kolmasti. Silti olen lukenut sangen avomielisesti mm. matkakertomuksia polkupyörällä suoritetuista reissuista, esimerkiksi Matti Rämön kirjat ovat olleet oivallisia kautta linjan vaikka samaan aikaan olen aina vähän ihmetellyt sitä mikä saa ihmiset tekemään jotain sellaista. Päivät kun tuntuvat olevan sangen usein sokeroidut seikoilla kuten väsymyksellä ja verensokerin laskusta johtuvalla ärsyyntymisellä. Toisin sanoen äkkiseltään tuntuu vähän siltä että suurin piirtein kaikki kokemisen arvoinen ohitetaan edellä mainittujen oireiden vuoksi.

Tänä aamuna päätin suunnata bensan säästämiseksi Torrolle. Parkkipaikalla oli tosin yksi asuntoauto, mutta sielläkin verhoista päätellen nukuttiin perinteiseen matkailuautotapaan onnen ohi, ei siis haitannut. Intoa täynnä näkötornille ja... voihan paska, tornin alla oli parkissa kaksi polkupyörää. Kelasin kuitenkin ällöttävän perusposiitivisesti että kaipa sinne kuitenkin kolmekin ihmistä mahtuu. Hah, ja vielä mitä!

Ensinnäkin ne perkeleet olivat levittäneet jonkinlaisen loueen tai vastaavan justiinsakin näkötornin paremmalle puoliskolle ja tuhisivat sen alla. Sen kanssa olisin vielä kyennyt elämään koska olen tavannut kavuta keikkumaan sen keskipömpelin päälle koska sitä kautta saa hiukka lisäpituutta ja lievästi poikkeavia kuvakulmia yleisesti otettuihin. Nyt ei voinut edes harkita, koska pömpelin päällinen oli täynnä pyörälijöitten kamaa... samoin kuin suurin piirtein koko näkötornin lattia. Oli trangiaa, nyyttejä, pussukoita, kenkiä, vaatteita ja herra ties mitä ja tosiaan levitettynä niin tehokkaasti sinne että piti oikein katsoa mihin astuu. Myönnän: harkitsin ohikiitävän hetken pitäisikö viskata vaikka joku lenkkitossu sieltä niin pitkälle kuin suinkin että oppisivat levittäytymään hiukka vähemmän, mutta enhän minä nyt sellaista.

Pirullisinta tuossa on se, että alhaalta tornin tilannetta satunnaisesti tarkkaillen vaikutti siltä että nuokin - yllätys yllätys - nukkuivat onnensa eli päivän komeimpien hetkien ohi. Hirveää tuhlausta, kaikin puolin. Jos sitten taas seuraavalla kerralla Paratiisin rauhaan.
-Petri Volanen

Annetut kommentit

Tässä usva ja nousevan auringon punaamat männyt taustalla, aivan pistämätön yhdistelmä. Nämä kituksvuiset mäntysi ovat todella kuvauksellisia aamun valossa.

Ja kuten kerrot, on kyllä synti nukkua onnensa ohi tuollaisina aamuina. Kiitos, että jaksat aamujen kauneutta välittää meille "syntisille". 5 pistettä ja työnsankarin mitalli siitä!
Juu, noissa suomännyissä on kyllä "sitä jotain", vaikka makuasioitahan nuo. :)
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.57 (14 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty