Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Paljaana

Annan sinun kurkata naamioni alle.

Olen hivuttanut sitä irti vuosikaudet.


Alla voit nähdä herkkää, punoittavaa ihoa,

puolustuskyvytöntä ja arkaa.


Saat sukeltaa sieluni uumeniin,

sen kansiin nidotun ja kipuilevan.


Ehkä löydät sieltä toisen naamion,

sen arpisen ja kauttaaltaan paksuntuneen.


Minulla on monet kummalliset

päällekkäiset kasvot.


En osaa niitä itsekään tunnistaa,

enkä tiedä, miten arvista saadaan uutta.


Miten sellaisen tuskapanssarin voi lävistää?


Pitääkö tehdä uusi verestävä haava,

kuoriutua auki kokonaan?


Silloin on kuljettava sisin tuulessa väristen

ja antaa kesäsateen juottaa sitä.


On otettava monta riskiä, tunnettava monta

kirpeää kosketusta ja poltetta.


Ja lopulta, on vain uskottava rohkeasti, että

kuoretonta sisintä ei kukaan, koskaan,

pysty väkisin avaamaan.


-Tuija Karhinen

Annetut kommentit

Mielenkiintoinen runo, joka ei avaudu heti ensilukemalta. 4p.
Kuvaa hyvin aikamme ihmisiä 5p.
Kiitos hyvistä kommenteista ja pisteistä Anssi ja Ari!
"Annan sinun kurkata naamioni alle", mutta aikansa pohdittuaan toteaa ettei se olekaan mahdollista. Luvan antamisen perumista mutkien kautta. Luetutti monta kertaa. Kiitos.
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista Maria.
Mielenkiintoisella tavalla kutsut lukijaa kokoajan pohdiskelusi sisälle, vaikka välillä ei tiedäkään, onko kyseessä runominä, tuijaminä vai jonkun muun minä. Hyvä runo.
Kiitos paljon Harri! :)
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (4 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty