Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Jotain kadotettua

Aika tulee mennäkseen
omaan unelmaansa käpertyen
en sitä enää tavoita
ihmisyyteni on hiljaisuus
jota opettelen
muistojen kadotessa tyhjiöön
kauneuden kaipuun saattelemana
elämäni on herkkyyden korkeus
joka antaa minulle uskon tulevaan
ihmiselon pyhyyteen
joka on vastaus ja ratkaisu
ajan ongelmiin
yksilöiden sielussa
jotka siihen pystyvät

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Ari Paavilainen

Annetut kommentit

Näissä runoissa pohdit syntyjä syviä hyvin alakuloiseen tyyliin. En sano, että siinä olisi mitään väärää, mutta tiiviimminkin sen voisi ehkä ilmaista? Jos nämä ovat syntyneet kovin ahdistuneessa mielentilassa voi jokainen sana olla tarpeen sanoa...
Kiitos Maria hyvistä kommenteistasi, en itse koe runojani kovin synkkinä. olen sairastanut syvän masennuksen enkä sitä ole koskaan oikein sulattanut, minusta melankolia on kuitenkin hyvin Suomalaista, minusta kyllä sinussakin on samankaltaisia ominaisuuksia.
Kyllä vaan tunnen olevani slaavilainen, introvertti melankolikko, olet oikeassa. Ja kun kerrot syvästä masennuksesta ymmärrän nyt paremmin mistä teksiesi tummuus kumpuaa. Jotain kertomasi kaltaista olen aavistellutkin, mutta arvostan nyt kovasti sitä, että kerroit runojesi taustasta. Kiitos siitä Ari.
Tähän en pääse oikein mukaan.
pinnan alla on syvä alakulo, joka kuvastuu tästä runostasi. En tavoita aivan runon ydintä, mutta paljon hienoja välähdyksiä eri suuntiin.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.4 (5 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty