Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Polkua alas lammelle

Vanhemmat pakkasivat taas tavaroita laatikoihin. Tänään pakattiin vain isän tavaroita, äiti auttoi. Minä valikoin omaan laatikkooni pieniä onnellisia muistoja. Pidin laatikon komeron perällä piilossa, pelkäsin että äiti siivoaisi senkin, niin kuin oli siivonnut rojujen mukana isän.

Täst'edes minä suostuisin muuttamaan vain syvemmäs sisään päin.


"Niin yksin olen että tuulikin on jo tapahtuma."
Tuovi Saarenpää 1972


Muistelen ihmistä jolle minulla oli asiaa, suuri uutinen kerrottavana, mutta se aikomus vaimeni muistoksi, vai vaimeniko ihminen, vaihtuiko asia vai ihminen...

Nyt yhä useammin muistuu mieleeni asioita, jotka olivat jo kauan sitten. Olisivat voineet olla. Niiden kaiku tässä päivässä olisi ehkä musiikkia, eikä vain sen kaiku.


Ihminen, niin kuin naapurista hetken aikaa kuuluisi puhelimen tuttu soittoääni, joka katketessaan jää kummittelemaan, ikään kuin oma puhelin soisi toisessa huoneessa...

Olisin edes voinut sanoa: En minä osaa sanoa... Tai: Se on niin vaikeaa muotoilla... Tai: Tiedätkös, kun minä en tiedä, enkä osaa...

Kadonneiden kasvojen kaiku tutuissa huoneissa.


Unessa kävelen yläkertaan asunnossa, jota ei enää ole. Koko kortteli muuttui ensin kuopaksi ja sitten marketiksi. Joskus marketissa asioidessani muistelen, että tässä oli ennen kuoppa... kuoppa, eikä muuta. Mutta sitten tulevat unet.


Toukokuun aamuna verhojen raosta tungettelee aurinko kylmin sormin. Olen valmis nousemaan sen ehdoilla, jos saan jo ennen kahvia laskeutua polkua pitkin alas lammelle.

En minä virkistyksen tähden ui, vaan saadakseni tuntea, että olen kävelyllä kohti kotia. Ensin lammelle, jossa on koti, sitten kotiin, jossa on kahvia. Niin moni koti on suvussani poltettu tai jätetty rajan taakse tai murskattu ostoskeskuksen tieltä.

Kaikki mitä on jäänyt jäljelle, on metsään tallatu polku, joka viettää alas lammelle. Tuhannet askeleet ovat kaivaneet rinteestä esiin suuria pyöreitä kiviä ja kädenpaksuisia juuria.

Niin kuin kerros kerrokselta harjan pyyhkäisyllä piirtyisi esiin muinaisen talon raunio.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
Hän oli vähäpätöinen,
kusipäinen mies. Sentään yksi siivo tytär
muistaa kynttilällä,
ja illalla
hyttyset tanssivat hänen haudallaan.
-Juho Nieminen

Annetut kommentit

Jotenkin irtonaisia havaintoja, kokonaisuudesta ei ihan pääse otteeseen.
Parasta tässä on Tuovi Saarenpäältä lainattu säe ja toiseksi parasta esittelyteksti. Ja varsinainen tekstikin on mielenkiintoinen ja omintakeinen.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty