Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Profiiliteokset

Jakaus

Elämääni sisältyi vaihe jolloin hiuksissani oli jakaus. Ne vuodet olivat täynnä huolia. Vain tuskalla ja vaivalla kykenen palauttamaan mieleeni sen ajan, mutta elän siinä toivossa, että tarinani voisi toimia varoittavana esimerkkinä, jotta nykyajan nuoret eivät toistaisi menneiden sukupolvien virheitä.
      Kun jakaukselleen on kerran löytänyt luontevan kohdan, ja sen on siihen kammalla huolellisesti asettanut, on jakauksensa paikkaa lähes mahdotonta enää siirtää. Jakauksen kanssa joutuu elämään aivan kuin olisi hankkinut tatuoinnin. Harkitkaa siis tarkoin, ennen kuin päätätte ottaa itsellenne kumpaisenkaan!

Jakaus ei voi sijaita keskellä päätä, koska se näyttäisi äärimmäisen typerältä - etenkin jos on mies. Jos naisella on jakaus keskellä päätä, hän luultavammin käyttää edes toisinaan palmikoita ja se on sentään söpöä. Onhan prinsessa Leiallakin jakaus keskellä päätä sekä molemmin puolin suuret hiuksista kiedotut korvapuustit.
      Koska jakauksen paikka miehellä sijaitsee pään sivulla, siitä koituu monenlaista säätöä ja hämminkiä. Esimerkiksi valokuvissa oma naama näyttää ihan omituiselta. Kun normaalisti katsoo itseään peilistä ja näkee jakauksen aina vaikkapa vasemmalla puolella, on valokuviin päätynyt jonkinlainen outo peilikuvamaailman kaksoisolento; muutoin liki samanlainen, mutta jakaus väärällä puolella päätä.
      Henkilö, jolla ei koskaan ole ollut jakausta, voi tuskin kuvitella kuinka vaikeaa jakaus on saada siirretyksi toiselle puolelle, jos tulee sellainen päähänpisto - jos vaikka peilikuvamaailman kaksoisolento sittenkin olisi meistä kahdesta se komeampi, kun häntä niin kovasti kehutaan.
      Vielä vaikeampaa on siirtää jakausta vain aavistuksen verran suuntaan tai toiseen. Jakaus ei asetu uudelleen. Ei sitten millään. Hiukset panevat vastaan vaikka käyttäisi mitä tököttejä. Jakauksen voi liimalla ja laastilla pakottaa paikoilleen, mutta se ei näytä ollenkaan samalta.
      Hiukset tuntuvat aina viettävän johinkin suuntaan kuin ne olisivat tuulen ja sateen myllertämää viljaa. Niitä ei noin vain lanata ensi yhteen suuntaan ja sitten toiseen suuntaan. Hiuksiin jää laineita kuin niillä olisi muisti, oma tietoisuus ja vittumainen luonne.
      Kun jakausta tahtoo siirtää vain sentin, jää vanhan ja uuden jakauksen välille aina jokin itsepäinen karva, joka ei osaa päättää kumpaan puoliskoon se kuuluisi. Se vain törröttää suorana kohti taivaita suostumatta kumartumaan. Ja kaikkein itsepäisimpiä nämä villit ja vapaat haituvat ovat juuri parturissa käymisen jälkeen. Kun hiukset ovat lyhentyneet (aina enemmän kuin mistä oli puhetta), on niillä entistäkin enemmän intoa tököttää suorana keskellä jakausta. Gravitaatio ei enää saa isolla nyrkillään otetta lyhentyneistä hiuskarvoista. Pahimmillaan voi uhmakkaita suortuvia olla kymmenittäin sikin sokin siinä kohtaa, missä särmän rintamalinjan tulisi sijaita.

Jakauksen kuuluisi olla niin kuin pöydälle laskettu avonainen kirja, mutta pikemminkin se muistuttaa jonkinlaista myrskyn lanaamaa metsikköä, jossa ei ole minkäänlaista järjestystä.
      Nyt kun tosin mietin, niin kyllä myös kirjoissa on joskus itsepäisiä sivuja, mitkä omatoimisesti alkava kohota ja kääntyillä, ellei aukeamaa tue molemmista reunoista jollakin esineellä, kuten juustöhöylällä ja soppakauhalla, jos sattuu lukemaan keittiössä samalla kun makaronilaatikko on uunissa. Munakello ei osaisi kuitenkaan kertoa, millä hetkellä makaronilaatikon pinta on juuri sopivan kullankeltainen.
      Jos sinulla ei ole koskaan ollut jakausta, ole kiitollinen. Jos luet kirjoja, niin kenties tämän esimerkin kautta pystyt ymmärtämään millaista helvettiä on elää jakauksen kanssa: kuin kantaisit pääsi päällä avonaista romaania, jonka sivut kääntyilevät tuulessa. Ja talvella on erityisen kivaa, kun otat pipon pois päästäsi kutsuilla ja huomaat eteisen peilistä, että hiustesi vasen puolisko on päättänyt julistaa sodan oikeaa puoliskoa kohtaan ja rajalla on jo meneillään täysi tykistökeskitys? Väitän, että sellainen saa särmän miehen sydämen pomppoilemaan enemmän kuin olisi tarpeen.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Juho Nieminen

Annetut kommentit

Jakauksen syvin olemus tässä hyvin selviää.
Yleensä on niin, että mitä pienimpiin ja epätavallisimpiin kohteisiin tsuumaa, sitä riemukkaampaa tekstiä syntyy. Tämä on hyvä esimerkki asiasta.
Hyvä. Ei tähän keksi muuta sanottavaa nyt.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty