Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Profiiliteokset

VANHAN HYLYN ARVOITUS

Meidän akvaariossamme on vanha hylky. En tiedä mistä se on tullut. Mutta on hauska katsella kuinka kalat leikkivät merirosvoa.
      Ennen vanhaa ihmisiä kiinnostivat löytöretket ja Bermudan kolmio. Nykyään ihmiset ovat kiinnostuneita vain korvalappustereoista.
      Tästä minulle juontui mieleen, että tahdon kertoa teille jo toisen tarinan kaveruksista nimeltään Nolli Nököhammas ja Totti Töyhtötukka.

Nyt Nolli Nököhammas luki kirjaa nimeltään Vanhan hylyn arvoitus. Se oli Nollin mielestä paras hänen lukemansa kirja. Kirjassa oli suuri kartano, jossa oli tilaa vaikka muille jakaa vaikka kuinka paljon.
      Kartanossa asui mies nimeltään Tom. Hän kyllästyi asumiseen ja päätti lähteä seikkailulle. Tom rakensi laivansa noin 100 vuotta sitten. Hän siirsi laivan vesille ja purjehti kohti kaukaista rantaa. Kuukausi kului eikä häntä kuulunut kotiin. Lopulta vietiin apua. Mutta löytyi vain hylky. Ja Tomin luuranko miekka kädessä.
Koko kylä harmistui. Pelastajat veivät miekan kartanolle, jossa on siitä alkaen kummitellut säpäkästi. Onneksi se tapahtui jännitysromaanissa, jota Nolli luki. Kirjasta muistan vielä sen, että laivan nimi oli M/S Vikatikki.
        Mutta palatkaamme nyt oikeaan tarinaan. Aamulla Nolli heräsi varhain ja meni katsomaan oliko lehti tullut. Lehti oli tullut. Lehdessä luki, että oli tapahtunut suurenmoinen asia, sillä vuonna 1599 oli uponnut oikea merirosvolaiva. Laivan nimi oli Sininen Silli ja uppoaminen tapahtui kesän alkumailla. Vanha laiva kiinnosti silloin upotessaan, mutta nyt se oli unohtunut. Hylky makasi yhä meren pohjassa kalojen kotina. Sinne kalat saattoivat mennä suojaan sateelta.
Kaverukset ymmärsivät, että tässä koitti tilaisuus uudelle seikkailulle. Nolli Nököhammas päätti, että he lähtevät tutkimaan juttua heti kun ovat tehneet läksyt. Totti Toyhtötukka puhkui innosta. He osasivat uida hyvin, mutta ottivat varmuuden vuoksi myös soutuveneen ja kellukkeet.
Kaikkialla missä postiluukku aamulla kolahti, lentivät korvalappustereot roskikseen ja väki rynni mereen sukelluspukuineen ja muine välineineen, etsimään aarretta.
Useimmat eivät löytäneet mitään, mutta olihan se hieno seikkailu. Etsintöjen jälkeen meren pohja oli siivottu roskista ja peitetty rantahiekalla. Eräs taitava ryhmä Ukrainasta löysi uponneen laivan, mutta koki pettymyksen, sillä se oli tyhjä ja se oli väärä hylky, sillä oikea aarrehylky oli toisessa meressä. He etsivät Ukrainasta.

Siinä oikeassa aarrelaivassa asusti mustekala, jolla oli tylsää... ”Voi kuinka kaipaan niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin sain pelotella aarteenetsijöitä”, se valitti. ”Nykyään ihmiset ovat kiinnostuneita vain korvalappustereoista.”
Aarrelaivalla oli ongelma. Mustekala oli muuttanut hylkyyn ilman lupaa ja asia kiusasi hylkyä joka päivä. Mustekalan imukupeista kuului ikäviä plop-plop-ääniä ja hylky oli allerginen äyriäisille. Hylky yritti keinua, mutta mustekala ei lähtenyt. Sitten hylky löysi kepin ja yritti tökkiä mustekalaa, mutta hylky huomasi, että hänellä ei ollut käsiä, joilla hän voisi huitoa mustekalaa tiehensä.
Hylky ei tiennyt, että aarre voisi ratkaista kaiken oikein päin. Pinnalta kaksi pelastajaa jo souti hylkyä kohti.
Nolli ajatteli, että Totti Töyhtötukka on oivallinen ystävä, sillä hän oli älynnyt ottaa sanomalehden mukaan soutuveneeseen. Kaverukset soutivat vuorotellen ja sillä aikaa toinen katsoi lehdestä ohjeita mihin laiva oli uponnut. Kaikki muut etsijät lähtivät merelle niin kiireesti, että eivät ehtineet lukea uutista sana sanalta.
Nolli ja Totti pukivat kellukkeet. Sitten ja pitivät kiinni nenästä ja sukelsivat. Pinnan alla he näkivät kauhun jota kukaan ei halua nähdä nimittäin mustekala. Kaikki lapset huusivat iiik!
He nipin napin pääsivät pintaan. He meinasivat jo lähteä karkuun, mutta silloin mustakala nosti päänsä pintaan ja katseli ympäriinsä. Hän ihmetteli miksi he olivat karanneet jo ennen kuin hän ehti pelotella. Päivänvalossa mustekala ei näyttänyt ollenkaan pelottavalta. He sanoivat nimensä ja heistä tuli ystävät.
      Sitten hylky näki toisen mustekalan ja vihelsi niin lujaa, että mustekala kuuli sen ja tuli katsomaan. Mustekala rakastui toiseen mustekalaan ja lähti vanhasta hylystä. Siitä lähtien hylky on ollut onnellinen, kun sai rauhan mustekalalta.
      Siellä oli kultaa ja hopeaa ja porssia ja kultarahoja. He ottivat aarteen ja lähtivät kotiin näyttämään isälle.
      Miekat ja tykit ja kaiken muun vanhan tavaran he veivät museoon. Siellä ne ovat vieläkin, ellei niitä ole viety.
      Poliisi lahjoitti kullan köyhille. Hopeasta valettiin isoja pokaaleja formulakuskeille.
      Tytöt olivat löytäneet hylystä myös reiän ja se saattoi olla arvokkain kaikesta, sillä siitä he tekivät päätelmiä. He päättelivät, että joku merirosvojen vanki oli halunnut pois merirosvolaivasta. No, vanki oli sahannut laivan pohjaan ympyrällisen reiän.
      Nolli ja Totti lähtivät oikopäätä uutistoimistoon ja he kertoivat mitä olivat nähneet ja päätelleet. Ihan uskomatonta! He saivat palkinnon uutisestaan.
      Palkinto oli: 3 viikkoa Espanjassa, ja heti kun 3 viikkoa oli kulunut niin heti sen jälkeen oli kolmen viikon Amerikan matka ja monen tuhannen euron maksavia lahjoja. Nolli ja Totti olivat iloisia ja heidän vanhempansa olivat iloisia.
      ”Meistä tulee rikkaita!” Nolli kiljui. Ja niin heistä tulikin.

(He löysivät rannalta laivan keulakuvan, jonka meri oli sinne huuhtonut.)
Kun he olivat kunnostaneet hylyn, he lähtivät seilaamaan merelle, eikä heistä ole sen koommin kuultu.
Mitä heille tapahtui? Se on teidän mielikuvituksenne varassa.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
2002: "Vanhan hylyn arvoitus"

Samasta tarinasta syntyi myös laulu!

Tea Mirhola 2 A
Kaapo Kustaa Koponen 2 lk
Johannes Hallikainen 3 D
Krista Nyström 2 C
Pauli Martinmaa 2 D
(Muistan vielä sen, että...) Laivan nimi oli Sininen Silli. / Noin kahden tunnin kuluttua historioitsijat tulivat.
Jens Riska 6 K
...näin amuletin kuvan kirjassa ja siinä kerrottiin että amuletti on tosi arvokas. Pidin sen muistona.
Niki Tuomiluoto 4 B
(vanha kalastaja kertoi laivasta nimeltä) M/S Vikatikki Ding Ding 5 B
Jatta Saari 1 B
Laura Kuusela 2 B
Miikka P. 5 lk.
Tuomas Teeä 2 D
Ilmari Linna 1 C
Jesse Huovinen 3 C
Vilma Kurikka 2 A
Krista Nyström 2 C
Carol Pellja 3 C: ”Hylky yritti keinua, mutta mustekala ei lähtenyt.”
Peter Nordgren
Timo Mauranen 2 C
Sanna Purho 2 A
Jenni Virtanen 4 A
Sonja Horila 3 A
Iiro Soikkeli 2 A
Riikka Matila 2 A
Ding Ding 5 B
-Juho Nieminen

Annetut kommentit

Kukaan ei ole vielä jättänyt kommenttia.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

Ei vielä yhtään pistettä

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty