Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Profiiliteokset

PERUSTAMME TEATTERIN

Teatterimme syntyi, kun me löysimme suuren pahvilaatikon. Siellä oli myös styroksia. Me rakensimme styroksista kaloja, siis me sahasimme niitä niin että niistä tuli kalan muotoisiksi. (Sitten kun tuli kalat tehtyä.../) Sillein tuli kalat tehtyä ja me myös väritimme ne kaloille sopivin värein, kuten violettoa, keltaista ja vihreää. Sitten me rupesimme tekemään keppinukkeja. Tällä hetkellä nukketeatterissamme asustaa myös keppihevosia jotka ovat puolivalmiita. Me olemme tehneet ne sukista. Niistä tuli hienoja. Niihin käytettiin vaivan näköisyyttä.

”Löydettiin aulasta pahvilaatikko. Ajateltiin, että sille olisi käyttöä.”

(Nököhampainen ja töyhtytukkainen tyttö.... Nikulaisen viereen istuvat bussissa.)

Nukketeatteria katsomaan tuli ainakin kymmenen ihmistä, (eikä pahvilaatikkoon olisi enempää mahtunut.) Siellä oli vaikea ratsastaa keppihevosella. He päättivät tehdä ihan oikean teatterin. //

Teatteri oli pieni, mutta kaikki tykkäsivät siitä. Liput oli myyty loppuun koko syksyksi.
Pahvilaatikossa oli vaikea ratsastaa keppihevosella.
He päättivät tehdä ihan oikean teatterin...

He halusivat tehdä teatterin.// Niinpä he menivät rakennustoimistoon. He sanoivat, että me haluamme tehdä teatterin, mutta mies sanoi:
-Se maksaa satatuhatta euroa.
Nolli sanoi:
-Meillä on miljoona euroa!
-Selvä sitten, totesi mies.
Ja he tekivät teatterin.

”Perustamme teatterin, jossa esitetään hyvin julmia esityksiä. Teatteri rakennetaan hautatalon näköiseksi. Kun teatteri on valmis niin (yhtäkkiä) se tulvii (täyteen) asiakkaita katsomaan julmia näytelmiä.”

”Teatterin asiakkaita ei kutsuta asiakkaiksi vaan katsojiksi.” (kuka sanoo?)

Nolli Nököhammas soitti kavereilleen ja kertoi teatterista. Kaikki kaverit innostuivat.

Sinne pääsi kaikki jotka olivat asiallisia. Ja muutama muukin.

Koulun jälkeen he menivät Nollin luo kirjoittamaan pääkirjoitusta. Se oli tosi vaikeaa. Viikon kuluttua he olivat niin hyviä, että osasivat pitää teatteria.

He jakoivat kadulla lappusia missä luki: Tervetuloa teatteriin, saa myös esiintyä. Kaikki halusivat tulla, joten tuli hyvä esitys.

Rakennusfirman miehet olivat pystyttäneet nosturinsa, mutta teatteria he eivät olleet saaneet valmiiksi. Koko viikko oli mennyt ja siellä oli vasta monttu. Onneksi Totti Töyhtötukka keksi, että he voisivat ripustaa puistossa verhot puun oksaan. Siinä sitten on näyttämö. Siitä tuli vähintään yhtä hyvä kuin miljoonan euron teatterista.

(Puistoon saapui myös/) Siellä oli myös sellaisia eläimiä jotka puhuivat, kun ihmiset tulivat katsomaan teatteria. Ihmiset ihmettelivät.
Kun kameli puhui, niin he katsoivat Nollin suuntaan ja sanoivat: ”Kylläpä tyttö on hyvä vatsastapuhuja. Ja kun leijona puhui, niin he sanoivat: ”Kylläpä kameli on hyvä vatsastapuhuja.” Lopulta kaikki olivat ihan ymmärpäissään hämmennyksesta.

Omaa: Onneksi kukaan ei nauranut, sillä kameli olisi voinut pahoittaa mielensä. Kamelilla nimittäin oli ärrävika.

”Kun me teatterin perustimme,
alkoi loistaa heikko himme.”

Lopussa kaikki taputteli ja vielä lopussa hurrasi!

lopetus 1: Kun he menivät nukkumaan, he nukahtivat heti.

(Vielä aamulla herättyäänkin he olivat innostuneita teatteristaan...)

TOINEN SIVU:

aloitus-versio: Kaverukset olivat Nollin kotona ja heillä oli melkeinpä tylsää. Siellä oli Laura ja Emilia ja kaikki muutkin, kyllä sinä heidät tiedät. Nolli Nököhammas ehdotteli kaikenlaista tekemistä, mutta mikään ei ollut kaikille sopivaa. Joskus on niin paljon helpompaa keksiä tekemistä, jos on vain kaksistaan tai kolmistaan. Nyt heitä oli ainakin neljä ja myös Totti Töyhtötukka oli siellä!
Kun he eivät keksineet mitään niin he päättivät katsoa televisiota. Kun he avasivat television, sieltä tuli (teatterikouluohjelmaa) / siellä oli uutisia teatterista, jossa kummitteli. Silloin he keksivät, että hekin voisivat perustaa teatterin. He eivät kummituksia pelänneet.


Aina olen halunnut näytellä teatterissa, Emilia sanoi. Niin minäkin, Elina, Anna ja Laura huusivat. / Kun koulu loppui, tytöt juoksivat suoraan kellariin. Muutaman tunnin päästä teatteri oli valmis. / Laura teki mainokset, Anna pääsyliput, Elina ompeli päähineitä ja Emilia maalasi lavasteita. Tytöt olivat ommelleet sinne pukujakin.

Seuraavaksi pitäisi päättää mikä näytelmä esitettäisiin. Emilia ehdotti Punahilkkaa ja Laura ehdotti Adalmiinan helmeä. Nolli tahtoi, että he itse kirjoittaisivat näytelmän ja kaikkien mielestä se idea oli paras.

Teatterin nimeksi tuli Teatteri Sadepisara, eli TS. / He olivat hyvin ylpeitä teatteristaan ja omistivat teatteri Sadepisaran vielä 60-vuotiaanakin ja olivat hyvin onnellisia. Se oli sitten sen teatteri Sadepisaran elämä!

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
”Kun me teatterin perustimme,
alkoi loistaa heikko himme.”
- Clarissa, Maria, Perri 3 B

2011: "Perustamme teatterin"
Jenna Mikkonen 2M
Sohvi Puska ja Venla Lahti 2M
Anders Hyvönen 2 AB
Kuutti Kivinen 1. lk
Benjamin Elias Lampinen 2 E
Oona Bebawy 4 A
Petri Todorovic 6 A
Wilma Montonen 5.lk
Merym Schakir 2 T
Venla Ruanheimo 2 B
Suana Rustemi 3 A
Ronja Heiskanen 4 B
Hanna-Liis Parts 3 A
Ida Sopanen 4 A
Luminia Envall
Sara-Fiia Saarijärvi 3 A

"Olipa kerran mato jonka nimi oli Timo. Hän oli omassa kodissaan tekemässä ruokaa. Kun Timo kävi teatterissa, hän päätti rakentaa oman teatterin. Timon teatterista tuli pieni, mutta kaikki tykkäsivät siitä."
Anders Hyvönen 2 AB
-Juho Nieminen

Annetut kommentit

Kukaan ei ole vielä jättänyt kommenttia.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

Ei vielä yhtään pistettä

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty