Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

MATKALLA

odotan juna-asemalla tutussa paikassa,
kävelet minua kohti ja sinulla on valkoinen paita ja uusi retrohame,
lyöt auton oven kiinni ja hiljaisuus on hetken aikaa hetki,

suutelet minua ja tunnut vieraalla tavalla tutulta,
hyvällä tavalla: kuin kaikesta olisi ikuisuus ja aikaa olisi kelattu taaksepäin,
vaikka mitään ei ole tapahtunut,

vaikka mitään ei ole tapahtunut kunnes tajuaa että jotain on tapahtunut,
hyvällä tavalla: me rakentuu kuin huomaamatta
kuin jokimutkat tai huoneen luonne.

...

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Keijo Kuuttio

Annetut kommentit

Aloitus on tässäkin aika tylsä. Keskellä on tuttua epämääräisyyttä, mutta tuo lopun kuva joenmutkasta on aika hyvä. Jättäisin sen ehkä itsekseen, kun viittaus huoneen luonteeseen ei ole yhtä hyvä. Voisi olla täsmentyvää myös:

"Minusta ja sinusta rakentuu me kuin huomaamatta
kuin mississippin joenmutka." / Amazonin joenmutka yms...
Osaksi olen Juhon kanssa samaa mieltä, mutta alun tylsyys on tavallaan myöskin runon päämäärää edistävä: yksin odottaminen on se, mikä tekee alusta tylsää, mutta heti kun kuvioon tulee toinen ihminen, kerrontakin muuttuu kiinnostavammaksi. En tiedä onko efekti harkittu vai ei, mutta minulle tämä toimii.
"Me rakentuu kuin huomaamatta" summaa runon juonen hyvin ja on muutenkin hieno ilmaisu.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty