Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Syksy 2017

Kylmä kirje kädessäni
astun ulos upottaviin varjoihin
tankki täynnä tyhjyyttä

rakkaus on häikäisevä hämärä
horisontti hohtaa välittämistä
taivaankansi sielujen valoa
silmien nurkissa kimmeltävät
toivon pilkahdukset

sitä tahdon elämältä
rakastua vailla pelkoa ja järkeä


-Kimmo Kautio

Annetut kommentit

Hieno runo.

"rakkaus on häikäisevä hämärä" on hienosti sanottu. 4p.

Tässä runossa syksy on hyvin täynnä toiveita. Kylmän kirjeen ja varjojen jälkeen tulee rakkauden kaipuu. Syksy nähdään useinkin kuoleman aikana, mutta toisaalta se on lupaus uudesta keväästä. Tässä näen juuri sitä toivoa. 4p
Anssin kanssa tuo sama säe kolahtaa minuunkin. En tiedä, tarvitseeko kahta viimeistä riviä.
hyvää runoutta, pidän hohtamisesta, valosta ja kimmellyksestä. siitä sisäisestä toivosta, mitä itse luen tämän runon taustalla.
Tässä on ihan "käsin tavoiteltavaa" ja sydämeen sattuvaa "sitä jotakin". Ehdotan kuitenkin,
ensimmäisen säkeistön viimeisen rivin hylkäämistä. Ja jos saisin olla "julma" runo olisi tässä:
"Kylmä kirje kädessäni/astun upottaviin varjoihin/sitä tahdon elämältä/rakastua vailla pelkoa, järkeä.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.71 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty