Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Nouseeko huominen?

Vaikka syttyisi maailmansota tai tulisi vain muutoin maailmanloppu, huomisen kanssa täytyy vain elää.

Päivittäinen ahdistus ja masentuneisuus maailman tilasta ja omista ihmissude-ongelmista ja naisystävättömyydestä ei anna toisinaan paljoa eväitä elää edes tämän päivän kanssa.

Jaksan silti elää, jahka saan tarpeeksi viskiä juodakseni ja sikareita poltettavakseni sen lisäksi, että saan napsituksi aamuin illoin lääkärini minulle määräämät lääkkeet.

Heräsinhän tänäänkin, kun eilen illalla sammuin. Taas koitti uusi aamu, mutta koittaako huominen vielä minun osaltani? Sehän selviää taas huomenna, mitään varmaahan siitä ei ole todistettavasti sanottavissa? Luonnontieteilijä kai voisi todistaa minulle, että huominen koittaa vielä, auringon sammumiseen kun on aikaa, mutta entäpä humanisti filosofi-ystäväni? Induktio on mielenkiintoinen humaanin todistuksen väline.

Henkilökohtaisen elämän aallokossa jokaisena aamunani taivaalleni nousee musta aurinko, ja se tummenee päivän edetessä tavallisesti. Tavallisesti, Ei mitenkään erityisesti. Erityistä olisi, jos se olisi vielä illalla kirkas, kuin pullossa ollut juoma tai hanasta tuleva kylmä vesi.

Tiedän, että näin ei voisi jatkua ainakaan pitkään, mutta minkäs teen? Krapulaa en koe, tai se tulee vasta paljon myöhemmin, sitten, kun putkeni päättyy jos päättyy. Taas tästäkin päivästä täytyy ottaa kaikki irti ja elää vain täysillä, jahka kykenen. Ja enköhän taas huomiseen kykene, kun lompakossa on sentään vielä yksi seteli jäljellä?

Taas on kohta kulunut viikko omaehtoisen lääkityksen parissa eroon ahdistuneisuudesta ja masentuneisuudesta, sekä ihmissuhde-ongelmien parissa kurlatessa...
-Jere Sumell

Annetut kommentit

Ymmärrän sinua kyllä hyvin, koska olen kokenut kaiken saman, ei tämä nyt kovin runollinen ollut kaipaisin vähän syvällisempää näkemystä asian tilaan. Lopultahan merkitsee vain se miten saat arkitodellisuuden mielekkäästi kulumaan, koen kuitenkin sympatioita sinua kohtaan 4p.
"Surin sitä, ettei minulla ollut kenkiä, kunnes näin miehen, jolla ei ollut jalkoja." Tämä herätti minut
aikoinaan kirjoittamaan toisin. Kirjoitin kyllä ahdistuneisuuteni, masennukseni ja neuroosieni varjossa, mutta jotenkin ymmärsin, että on olemassa myös hyvää ja kaunista ja, että ihmiset oikeasti
rakastavat toisiaan. Niin tapahtuu sinunkin kohdallasi, usko pois. Huomenna kirjoitat toisin.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3 (3 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty