Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Ajattelen sinua

Ajattelen sinua
haluan lentää tunturille
aamun majaan.

Pilvet huippujasi hipovat
purot rinteilläsi pulppuavat...

Pohjoistuuli isäsi
jäämeri äitisi.

Katselen sinua
perhosen silmin.

Olet ajattomuuden kukkula
maapallon korkein vuori.

Kun käännän
kasvoni pois,
sinä minua tuet.

Olin
tunturiperhon kotelo
avauduin, nyt lennän...

Opetit minulle
kaukaisuuden merkityksen.

Sain tietää,
itä ja länsi yhtyvät meissä.

Etäisyys silmäni avannut,
totuus puhjennut kukkaan.

Etenkin näinä aikoina olisi sosiaalisia verkostoja eheytettävä, jotta kestäisimme vahvempina arjen paineissa.

Mukavaa syksynjatkoa aukean väelle.
-Valde Aho

Annetut kommentit

Hieno runo, pidin 4p.
Miten kaunis, pilviä hipovan keveä ja maisemasta suuruuden ammentava rakkausruno tämä onkaan! 5p
Elämän viisautta, joka on puettu luonnon pukuun. Kumpaakin kohtaan tunnettua kunnioitusta. Ja tällä kaikella runon asu yllä.
"Kun käännän
kasvoni pois,
sinä minua tuet."

Kaunis lause. Runossa on syvällinen pohjavire.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (3 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty