Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

3.

kun kuljen täällä
kun minua ei enää ole
tunnenko silloin suurempaa etäisyyttä

katsonko kaikkea vielä paksumman jään läpi
     jään
     joka ei sanoja läpi päästä
erottaa vain hiljaisuuden hälystä
maailman huminasta

sitäkö olen harjoitellut koko matkani ajan
     katsomaan elämää jään läpi
     saamatta ääntäni kuulluksi

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Maria Appola

Annetut kommentit

Runous ja elämänpohdinta ovat kulkeneet käsikkäin aina ja ikuisesti. Ainutkertainen on kuitenkin jokainen yritys ja hyvä niin.
Koskettavan runollinen 4p.
Hyvin aseteltu teksti. Toisessa säkeessä oli hienoa hehkua.
Huikea. Tykkään paljon. 5p.
Hiljaisuuden ääni tuli mieleen. Hyvin vaikuttavaa, tämäkin.
Kiitos, kiitos paljon teille jokaiselle.
Viimeinen säkeistö on mielestäni turha. Se selittää liiaksi tätä keskisäkeen lausetta: "katsonko kaikkea vielä paksumman jään läpi jään joka ei sanoja läpi päästä..." Joka tapauksessa hieno runo!
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (8 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty