Lenkillä

Juostessani purujen pöly nousee
kurkkuun ja mieli hölskyy,
sinä olet ykkönen mutta
sinussa on toinen, joka kauan ei
jaksa katsella ilon maisemaa

Jyrkkä ylämäki ja sydän pakahtuu,
mieleni rauhoittuu,
syvyytesi tyhjiössä on lepopaikka
itsellesi, hänelle jota voisit rakastaa

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

Seuraava työ

-Sami Vainikka

Annetut kommentit

Hienosti puettu sanoiksi avausruno, kaksi viimeistä riviä ovat mahtavat.

Kiinnostava näkökulma. Rakasta itseäsi. Hyvä runo, joka arkisen kuoren alta kohoaa syvälliseksi. 4p.

Raikas runo pururadalta, joka vie sielunmaisemiin ilman "viisastelua". Ihmismielen tutkiskelua puhtaimmillaan.

Harvinaisella tavalla limittyvät tässä runossa sielu ja ruumis, hiki ja herkät tunteet. Hieno runo.

Mahtavaa. Ihan kuin ekassa kappaleessa oltaisiin lähellä monipersoonaisuutta. Jos niin olisi, toinen säkeistö olisi absurdi.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet


1	2	3	4	5
ka. 4 (6 ääntä)