Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Metamorfoosi, kuinka kerron sen täältä korkeudestani

Minä selitän, että kovaksi keitettyjen luonne muuttuu kun jäätyneet aistivirtaukset
nytkähtelevät päiväntasaajan kaltaiseen lempeyteen, minkä kuvittelen voimaksi
onkin hauras viitta ääntä nopeamman pelon vangitsemiseksi

Rakkaus muuttuu laiskasti omaksi kuvakseen, varsinkin piikkimatolla maatessaan,
suonensisäinen kivunlievitys satuttaa ja loukkaa itseäsi kuilustasi asti,
tyhjyyden kauhu pakottaa kotelostaan perhosen, väliaivoissa nukkuva perhonen
(tuo pakonomainen kuvitelma)
voi tulla eläväksi ja kauniiksi tai sitten nuotiosta nousee tuhkasiipi,
jonka murtuminen mustaksi katoavaksi pölyksi muuntaa kaiken, puff,

et kykene rakastamaan ketään jos et voi rakastaa itseäsi

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Sami Vainikka

Annetut kommentit

Tämä on jotenkin liian alleviivattu minun makuuni. Parasta tässä on kuitenkin tuo alku.
Ai piru, alleviivausta pelkäsinkin. Oli hankalaa tuoda vihjeitä niin, etten alleviivaisi. Perkules, no semmosta se on.

Poimin tästä aivan maailmanluokan ajatuksen: ne löytyvät kahdesta rivistä, ennen viimeistä riviä. Runosta en tarjoa 5 pistettä, mutta tuosta mikä päättyy sanaan, puff, sen annan.
Tämä lopetusruno selittää vielä lisää ja ehkä valkopesee edellistä. Tämä on edelleen omaa yliherkkää naisnäkökulmaani (joka lienee umpivanhanaikaista, mutta ehkä toteuttaa nuo rivit, joita Markku kehuu edellisessä. Mustaa katoavaa pölyä.)
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3 (3 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty