Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Haudankaivajan välikuolema

Kun avaan silmät suudelmasi jälkeen
on kuin palaisin tuolta puolen
heräisin hyvästä kuolemasta

ja mua hämmentävät tunteet
jotka haudasta mukaani kaivoin
näet kulissieni läpi
ne on pystyssä vain vaivoin

enää sydäntäni suojaa
vain seitinohut muuri
sanavarasto jää pieneksi
kun elämä on suuri

kun ensi kertaa
sitten lapsuuden
itkee ikäväänsä
tietää tulleensa kotiin


-Kimmo Kautio

Annetut kommentit

Kaksi ekaa riviä ovat pysäyttävät ja runon idea on hieno. Kolmas kappale tuntuu vähän täytteeltä.
Hieno: "sanavarasto jää pieneksi, kun elämä on suuri".
Mielenkiintoinen nimi tällä runollasi. Hieonja paloja tämä sisältää paljolti.
Runon nimi jotenkin määrittää tätä liikaa. Itse runo on hyvin rakennettu ja persoonallinen. Voimakkaita tunteita ilmaistaan omintakeisesti. Tämä on hyvä.
Aika raflaava:

"on kuin...
heräisin hyvästä kuolemasta"

Aloitus on kiinnostava, mutta nuo kulissit toisessa säkeistössä tuntuvat runokuvastona kuluneilta. Suojamuurit eivät ole yhtään sen vähempää käytettyä kuvastoa.

Tuo "sanavarasto jää pieneksi
kun elämä on suuri"
on paljon omaperäisempää matskua.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.43 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty