Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Raunioina

kun seisoin elämäni raunioilla
huomasin

avaran maailman
avautuneen silmieni eteen

ei enää paksuja seiniä
vain tuuli

näköalat silmänkantamattomat

ja kun katsoin ylös
näin tähtitaivaan
äärettömän avaruuden

edessäni vapaus


-Tuija Karhinen

Annetut kommentit

Tässä on avaruutta ja tuuli puhaltaa, vie pois rauniolta. Hieno kuva nousemisesta, selviämisestä ja uskosta uuteen.
Kiitos Maria! :)
Alkaa mahtavasti. Viimeinen rivi selittää minusta liikaa. Sitä ei tarvitse edes tähän. Hyvä runo on kyllä muuten.
Kiitos Harri hyvästä kommentista ja huomiosta.
Hyvä runo.
Kiitos Antti! :)
Yksin olemme vapaita. Perinteinen teema mutta liekköhän uusia olemassakaan. Hyvin tavoittaa sen tunteen, mihin on valjastettukin: uuteen alkuun, jonka kontrastina otsikko hyvin toimii.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.71 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty