Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Profiiliteokset

Minuutti sen jälkeen

Tähdet vetää hiuksista
Maailma kääntyy ympäri
ja solisluuni murtuu, se sama,
jossa on aina ollut kuoppa

Radio on ainoa, joka on ehjä
tai ainakin siitä kuuluu ääni
Vaikka eihän ääni ole ehjän merkki
Minäkin aina nauroin

Jumala ei nosta sielua
pikkusormella taivaaseen
Taivaassa ei ole kultaisia portteja
ja enkelten kuoroa

Jumalaa ei ole olemassa

Jumala on vain ajatus siitä
ettei ole yksin

mutta ulos pääsee vain yksitellen

Tähdet vetää hiuksista

Kaksikymmentäkolme sekuntia sitten
maailma suistui raiteilta
Suistuin raiteiltani mutkassa

Onko taivaassa ääntä?
Unissakin on..
Radion ääni voimistuu,
tunkeutuu sisään
takaraivon haavasta

Ääni ei ole ehjän merkki
Minäkin aina jaksoin puhua

Kaksikymmentäkahdeksan sekuntia sitten
Suistuin tieltäni
Luulisi että tällä veroprosentilla
saisi edes tiet kuntoon
jos ei mieltä

Tunnen kuinka keuhkoni tyhjentyvät pikkuhiljaa
kuin ilmapallot syntymäpäivien jälkeen
Näen kaksitoista kynttilää
Silloin jo toivoin olevani uloskäyntimerkin ukko,
jolla on lupa juosta pois

Tähdet vetää hiuksista
Hiukset värjääntyvät punaisesta
Värejäkin olisin halunnut kokeilla
Maalata kerrankin jotain kauniimpaa

Näen sen kahvikupin ja
ne kauniit punasävyiset kiehkurat,
jotka maalasin
ennen kuin kuvataideluokka
muuttui tuhkaksi

Tuhkatkaa minutkin
niin vien vähemmän tilaa
Halusin aina olla pienempi
pienempi
pienin
Kutistua

Kolmekymmentäviisi sekuntia sitten
lumi kiteytyi kristalliksi
ja tähtien painovoima
alkoi vaikuttaa,
kun ajovalot potkivat avaruutta
kuin lapsi joka haluaa äidin syliin

Häilyn jossain tajunnan rajamailla
Näen äidin
Äitikin aina osasi puhua
Äidilläkin oli ääni

Ääni ei ole ehjän merkki

Äiti toivon sinulle kaikkea hyvää

Unohdin aina toivoa, kun näin tähdenlennon

Ajattelin,
mitä järkeä?
Ne ovat vain
lentokoneita

Näen sen ensimmäisen
ja toisen matkan

Ja sen verhon joka meni rikki ja vierashuoneen sängyn jossa nukkui neljä

Meitä oli viisi

Kuulen kaikki kerrat kun
joku väitti
rakastavansa

Näen kun istuin laiturilla maanantaina,
koska maanantai ei koskaan ole hyvä päivä.
Sinä maanantaina
rikoin pinnan ja hetken
ovi
oli auki.

Tänään on kai perjantai
Ovea ei ole

Muistan jokaisen kerran
kun tanssin ja
se vapaus

kihelmöi sormenpäissä

Tähdet vetävät hiuksista
Taivas on tässä juuri tässä,
kun ääni on niin kova että se
muuttuu
hiljaisuudeksi

Neljäkymmentäkaksi sekuntia sitten
halusin oppia uskomaan Jumalaan

Elämä juoksee silmien editse
ja sitten kohti uloskäyntiä

näen sanoja
joita
en
koskaan

ehtinyt

sanoa

kuten

anteeksi

ja

kiitos

ja

minä

toivon

auto-onnettomuudesta, jonka jälkeen löysin hetkeksi elämänhalun
-Heta Hurme

Annetut kommentit

Kukaan ei ole vielä jättänyt kommenttia.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

Ei vielä yhtään pistettä

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty