Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Perhosen mahdollisuus

Joki oli kuusi syltä syvä. Täynnä hiekkaa, vettä ja olkia.
Tiedän, koska itse sen rakensin. Ja ojitin.
Olympokselta asti ja Heran lahjoin pitämään miehensä poissa.
“Pidä se baarissa niin minä hoidan loput.”
Hiekkaa, vettä ja olkia. Niitä minä poljin aina kun Minervalta pääsin. Tai kun en ollut korjaamassa veljeni jälkiä. Nelinkontin, kuin kuolevainen.

Neljännen olympiadin iltana, kun Nyks nousi vuoteestaan, minä nousin polviltani.
Katselin siniharmaita käsiäni, kun yötaivaalla lensi perhonen ja minä näin… minä näin.

Että siinä, mikä oli ollut vain savea, oli jotain muuta.
Että siinä, missä oli ollut vain pimeyttä, paloi nyt tuli.
Että yötaivaalla...
Yötaivaalla lensi perhonen.  

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Jarno Laitinen

Annetut kommentit

Runon nimi on hieno. Tykkäsin myös mytologisista viittauksista. Tähän mennessä paras runo. 4p.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (2 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty